Onko viimein utopioiden vuoro? – Aija Andersson nauttii tieteiskirjallisuudesta ja sijoittaa parantumattoman sairauden maailmankaikkeuden mittakaavaan omissa runoissaan
"Runolla on perinteisesti vaikeasti avautuvan tekstilajin maine. Meillä kaikilla on kuitenkin välineet tulkita runoutta, sillä näemme unia ja kielemme on täynnä symboleita. Joskus oppilaani ovat sanoneet, etteivät ole koskaan lukeneet yhtään runoa. Olen kysynyt heiltä, että mitä musiikkia he kuuntelevat. Lyriikka kuuluu melkein kaikkeen musiikkiin." Kuva: Aino Råman
Kun runoilija Aija Andersson katselee keväällä ilmestyvien kirjojen virtaa, huomaa hän monessa teoksessa lähestyttävän nykyisen maailmanjärjestyksen loppua. Mutta läheskään kaikissa tunnelma ei ole painajaismainen.