Näkökulma: Miksi uudesta Hogwarts Legacy -pelistä innostutaan poikkeuksellisen paljon?

Harvoin videopeleistä puhutaan yhtä paljon kuin toissa viikolla julkaistusta Harry Potter -taikamaailmaan sijoittuvasta Hogwarts Legacysta. Peliä on odotettu kauan eikä turhaan. Tässä neljä syytä, miksi se on nyt varsinkin milleniaalien huulilla.

1. Tarina vie mennessään

Hogwarts Legacyn tarina alkaa kiinnostavasti ja jännittävästi. Eletään 1800-lukua. Velhomaailman sanomalehden etusivulla ei komeile uhkaavasti Voldemort, vaan kapinaa velhoja vastaan suunnitteleva Ranrok-maahinen. Päähenkilö tulee hyväksytyksi suoraan viidennelle vuosikurssille Tylypahkaan. Matka velhokouluun kuitenkin tyssää, kun lentävien vankkurien kimppuun hyökkää lohikäärme. Päähenkilö saa myös tietää kuuluvansa niihin onnekkaisiin, jotka hallitsevat muinaista taikuutta.

Lyhyen tutoriaaliseikkailun jälkeen pelaaja löytää opastajansa kanssa tiensä Tylypahkaan. Nyt on aika antaa lajitteluhatun valita tupa ja ottaa muut ikätoverit taikataidoissa kiinni.

Kun pelaaja pääsee rellestämään avoimeen taikamaailmaan, tarina unohtuu lähes kokonaan. Hahmojen kohtalot, uusien taikojen opetteleminen ja ympäristön tutkiminen vievät huomiota niin paljon, että hyvin alkanut tarina laimenee ohueksi. Onneksi se löytyy myöhemmin uudelleen.

Harry Potter -elokuvista tuttua pelissä on vain ympäristö, taiat ja osa sukunimistä. Tarinaan ja maailmaan voivat siis päästä mukaan muutkin kuin Potter-fanit.

2. Peli on todella kaunis

Linna, lyhyen matkan päässä sijaitseva Tylyahon kylä ja ympäristö on toteutettu pelillisesti ja visuaalisesti erittäin hyvin. Välillä tekisi mieli jättää peliohjain pöydälle ja jäädä katselemaan horisonttiin painuvaa maisemaa. Pelintekijät saavat plussaa myös pelissä vaihtuvista vuodenajoista. Hahmot tosin tuntuvat kömpelöiltä. Hiukset tuntuvat olevan niin täynnä vahaa, etteivät ne liiku lainkaan edes tuulessa. Eivät ne kauheilta näytä, mutta parempiakin on nähty.

Jäykkiä hahmoja paikkaa todella messevä äänimaisema. Pelitilanteita tahdittavissa musiikeissa on vaikutteita Harry Potter -elokuvista, mutta ne seuraavat kuitenkin omia polkujaan. Taikasauvasta singahtelevat taiat sen sijaan herättävät nostalgista värinää, sillä ne kuulostavat identtisiltä elokuviin nähden.

3. Pelattavuus on hiottu melkein loppuun asti

Heti tarinan aluksi pelaajalle tuupataan eteen useita eri komentoja ja valikoita. Niiden mekaniikasta saa kiinni, kun hetken mokailee.

Hahmon saamat tehtävät ovat melko selkeitä, mutta niistä jokaisessa ei opasteta kädestä pitäen perille. Tilaa on jätetty mukavasti oivaltamiselle ja puhtaalle kokeilemiselle.

Arvoitusten ratkominen sivutehtävinä tuo kivan lisän peliin, mutta alkutaipaleella hahmon puutteellinen loitsurepertuaari turhauttaa.

Miinusta tulee siitä, että pelaajaa opastavat merkit kartalla sotkeutuvat helposti toisiinsa. Aktiivisen tehtävän lisäksi myös monien muiden tehtävien markkerit näkyvät nimittäin kompassissa samanaikaisesti.

^{Hogwarts Legacy} tuntuu valmiilta peliltä, mutta satunnaisia lageja voi esiintyä kesken taisteluiden. Hahmojen silmät tai hiukset tärisevät ajoittain hassusti.

Peli pyrkii tehokkaaseen mallintamiseen: nopeissa kuvakulman vaihdoissa huomaa, että hahmon taakse jäävä maailma oli jo kadottanut tekstuurinsa, jotta näkyvä ympäristö voitiin ladata nopeasti.

4. Taikamaailma herättää nostalgiaa

Monelle meistä 1990-luvulla syntyneistä J. K. Rowlingin luoma taikamaailma on muodostanut korvaamattoman rakkaan osan lapsuuden kulttuurista.

Hogwarts Legacyn pelkkä nostalgia-arvo on yhdelle sukupolvelle valtava, ja peliä on odotettu vuosikaudet. Se myös lunastaa odotukset: huonosti tehty peli tuskin olisi uponnut faneihin.

Pelaajalle annetaan tuttuja kytköksiä Pottereihin, mutta maailma on huikean paljon laajempi kuin saagan kirjat tai elokuvat kertovat, eikä se rakennu vain muutaman jo tutun hahmon elinpiirin varaan.

^{Muun muassa} osa pelien striimaajista boikotoi Hogwarts Legacya, koska Rowling on esittänyt julkisuudessa kommentteja, jotka on tulkittu transihmisiä halveksuvina.

Rowlingilla ei ole mitään käytännön tekemistä pelin kanssa, mutta se tuottaa hänelle rojalteja Harry Potter -teosten immateriaalioikeuksien kautta. Siksi osa saagaa aiemmin fanittaneista sanoutuu siitä irti kokonaan.