Työtä ja taikaa Linnassa

Työtä ja taikaa Linnassa

Karjalainen raportoi ensimmäisen kerran Linnan juhlista vuonna 1975. Toimittajille ja kuvaajille juttukeikka on ikimuistoinen, vaikka glamour on kaukana.

Teksti: Anna Sievälä

Maaherra ja rouva Esa Timonen olivat kutsuilla jo 18. kertaa. Maaherra pursui iloa, koska oli vapautunut hallitushuolista ja päässyt takaisin omalle maaperälleen Pohjois-Karjalaan.
Näin raportoi Karjalainen 8. joulukuuta vuonna 1975.

Tuolloin Karjalainen oli päässyt ensimmäistä kertaa mukaan Linnan juhliin. Tilanne oli muutoinkin mieleenpainuva juhliin lähetetylle toimittaja Tuula Rantoselle, sillä vain muutama päivä ennen itsenäisyyspäivän vastaanottoa oli tullut kuluneeksi vuosi presidentin vaimon Sylvi Kekkosen kuolemasta.

– Kielokimppu Sylvi Kekkosen valokuvan vierellä Linnan sivuhuoneessa, jonne juhlinnan äänet kantautuvat vaimeasti. Varsinaisessa juhlahuoneistossa leskipresidentti seurustelee vieraidensa kanssa. Hän on keskipiste, ihailevien katseiden kohde.

Itsenäisyyspäivän alla 1974 Sylvi Kekkosen kuolema peruutti vastaanoton. Vuotta myöhemmin suruaika oli ohi, oli jälleen aika juhlia, eikä 75-vuotias Urho Kekkonen jättänyt pienintäkään epäilyä siitä, ettei se ollut hänelle mieleen. Hän oli linnansa herra, Rantonen muistelee juhlailtaa.

0
Image
Image

Kun Karjalainen ensimmäisen kerran pääsi raportoimaan Linnan juhlista, vastaanoton avoimuus ei ollut nykyisellä tasolla.
Kutsun oli saanut vain noin 70 toimittajaa ja kuvaajaa, eikä televisiolähetystä tehty vaan juhlia näytettiin uutisissa lyhyesti.

Frakkipukuiset miehet, naisten iltaeleganssi, kunniamerkkien värikäs rivi kantajansa puvussa ovat arkipäivälle vierasta mutta juuri sitä kiihottavaa juhlan tunnelmaa, joka saa suomalaiset yhä toivomaan Linnan juhlien televisiointia. Mutta toistaiseksi ei siitä näytä toivoa olevan. Televisiokamerat eivät ole enää 60-luvun jälkeen välittäneet katsojille juhlatunnelmia.

Sisäpoliittinen tilanne oli hankala itsenäisyyspäivän alla vuonna 1975. Kekkonen oli syksyllä runnonut hätätilahallituksen, mutta Rantosen mukaan tunnelma vastaanotolla oli arvokas ja hilpeä.

Linnan parketilla ei nähty Suomea pienoiskoossa nykyiseen tapaan, vaan poliittista historiaa.

Tuore pääministeri Martti Miettunen liiteli valssia vaimonsa kanssa parketilla ja jätti poliittiset huolet taakseen.

– En tiedä, miksi Karjalainen sai kutsun juhliin. Ehkä Kekkonen halusi julkisuutta maakuntalehtien kautta, olihan hätätila, Rantonen pohtii nyt 44 vuotta juttukeikan jälkeen.

Rantonen kuvailee itseään ja lehtikuvaaja Leena Frondeliusta työpariksi, jolla ei ollut kokemusta muttei pääkaupunkilaistoimittajien kyynistä asennettakaan. 

– Ehkä juhlat olivat saranakohta, jonka taitava huomioitsija havaitsi. Olen nyt runsaan vuoden vanhempi kuin Kekkonen silloin – siis virallisesti vanhus, kuten UKK – ja ihmettelen, miten vahvasti Kekkonen vielä määritti yhteiset askelkuviot. Linnan parketilla ei nähty Suomea pienoiskoossa nykyiseen tapaan, vaan poliittista historiaa. 

Kekkosen aikakauden viimeinen valssi oli jo viritetty. Vuonna 1981 Mauno Koivisto oli pääministerinä, joka katkaisi linnan isännän pitkän kuningastien.

0
Image
Image

Heti seuraavana vuonna Karjalainen pääsi jälleen seuraamaan Linnan juhlia paikan päälle.

Tuolloin lehti kertoi esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen ja Joensuun korkeakoulun rehtorin Heikki Kirkisen kohtaamisesta vastaanotolla.

Sikaria tupruttava valtiomme päämies pysähtyi pitkäksi toviksi juttelemaan Joensuun korkeakoulun rehtorin Heikki Kirkisen kanssa. Leppoisan juttelun aiheena oli Pähkinäsaaren rauhan raja, josta Kirkinen on teoksessaan Karjala taistelukenttänä esittänyt oman teoriansa.

Kirkinen lähetti kirjansa presidentille ja sai tältä kiitoskirjeen. Rajan kulku kiinnostaa presidenttiämme kovasti siksi, että nykyinen Pielavesi, jossa hänen kotitorppansa sijaitsee, kuuluu rajaseutuun. Kirkisen teorian mukaan alue on silloin jäänyt Novgorodin puolelle. Lepikon torpassa syntynyt ei väittänyt vastaan eikä esittänyt omaakaan käsitystään.

Siihen aikaan oli vain vähän ennakkoon tietoa, keille on kutsu saapunut.

Toimittaja Liisa Kuivalainen pääsi aistimaan Linnan tunnelmaa peräti kahdesti – vuosina 1976 ja 1982. Välissä isäntäkin vaihtui Kekkosesta Koivistoon.

– Todella vuonna 1976 piti liikkua liukkaasti, että sai haaviinsa hyvän kokoelman pohjoiskarjalaisia kutsuttuja. Siihen aikaan oli vain vähän ennakkoon tietoa, keille on kutsu saapunut. Varmat olivat vain maaherra ja kansanedustajat. Eikä vielä 1982 juuri enempää ennakkoon ollut vieraslistasta tietoa.

0
Image

Kuivalaiselle Linnan juhlista muistoksi on jäänyt erityisesti iloisuus ja ystävällisyys. Haastateltavia ei tarvinnut houkutella eikä pyydellä, kunhan heidät oli löytänyt.

– Suorastaan otettuja he olivat siitä, että kutsun lisäksi pääsevät julkisuuteen, Kuivalainen muistelee.
Tietty häveliäisyys näkyi Kuivalaisen mukaan Linnan juhlista raportoinnissa – esimerkiksi se, keitä talutettiin taksiin kesken juhlien, jätettiin jutuista pois.

– Itsekin jätin kertomatta, miten olin pulassa jonkin etelämaalaisen diplomaatin lähentelyiltä. Eduskunnan puhemies Mikko Pesälä tarkkaili, pitäisikö tulla apuun. Iskimme toisillemme silmää, kun herra älysi hoippua muualle.
Linnan kuuluisan boolin reseptin Kuivalainen kertoo saaneensa kyselemällä.

– Hikipäässä juomaa kuppeihin lappanut viinuri kertoi sisällöksi Pöytäviinan, Pommacin ja Spriten. Alkoholipitoisuus unohtui tarkistamatta, mutta suutuntumalla vaikutti jämäkältä.

0
Image
Image

Asut – varsinkin naisten – ovat olleet huomion keskipisteenä Karjalaisenkin artikkeleissa läpi vuosikymmenten. 1990-luvulla muotia näyttivät olevan muhkeat hihat ja röyhelöt. Karjalaisen mukaan naisten yllä hehkuivat esimerkiksi kulta ja musta.

0
Image

Vuonna 1992 Karjalainen nimesi joensuulaissyntyisen Aino Sepon yhdeksi illan kauneimmista naisista.

Vaikka pohjoiskarjalaisten juhlavieraiden määrä oli tuona vuonna vähäinen, maakunnallista näkökulmaa juttuun toi lukijoille terveisiä lähettänyt, kesälahtelaissyntyinen Presidentinlinnan linnanvouti Erkki Ahokas.

Linnanvoudin terveiset korvatkoon sen, että tänä vuonna Pohjois-Karjalasta Linnaan kutsuttuja oli kovin vähän: maaherraparin ja kansanedustajien lisäksi kutsun olivat saaneet tiettävästi vain Joensuun Laulujuhlien toiminnanjohtaja Tuula Linsiö ja Sari Kaasinen Värttinä-yhtyeestä.

Karjalainen
oli mukana myös vuonna 1997, kun Suomi vietti 80-vuotisjuhliaan.

– Tämä näkyi kenties vielä normaaliakin suurempana juhlavuutena Linnassa ja erityisesti panin tuolloin merkille, että sininen väri oli suosittu naisten puvuissa, tuolloin Linnassa toimittajana ollut Karjalaisen nykyinen uutispäällikkö Kristiina Viitanen muistaa.

Glamourilta vaikuttavan juttukeikkamme todellisuus päättyi siihen, kun jutun ja kuvien lähetyksen jälkeen menimme valokuvaajan kanssa grillille syömään.

Tunnelma Linnassa oli Viitasen mukaan lämmin niin fyysisesti kuin henkisestikin.
– Ihmiset olivat hyvällä tuulella, ja eteen osuvia julkkiksiakin oli helppo haastatella, koska kaikki olivat niin leppoisalla juttutuulella.
Linnan ahtaus ja kuumuus ovat Viitasen mukaan täyttä totta.

– Eteneminen ruuhkassa oli hidasta, mutta työnteon piti kuitenkin olla äärimmäisen nopeaa. Monista muista lehdistä poiketen Karjalainen ilmestyi tuolloin heti seuraavana päivänä, joten juttu piti saada kiireesti painoon saman illan aikana, Viitanen kertoo.

– Sen verran kiirettä meillä työläisillä Linnassa oli, että emme ehtineet maistella Linnan herkkuja. Glamourilta vaikuttavan juttukeikkamme todellisuus päättyi siihen, kun jutun ja kuvien lähetyksen jälkeen menimme valokuvaajan kanssa grillille syömään. Oli kova nälkä.

0
Image
0
Image
Linnan ahtaus yllätti. Televisiosta kaikki oli näyttänyt paljon tilavammalta.

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin Suomi murehti muun maailman mukana finanssikriisiä, mutta Linnassa tunnelma oli silti iloinen.

Tuolloin vuonna 2008 Karjalaiseen raportoivat paikan päältä toimittaja Laura Määttänen ja kuvaaja Mikko Makkonen. Makkoselle vuoden 2008 Linnan juhlat olivat ensimmäiset laatuaan – sen jälkeen hän on kuvannut juhlissa vielä kahdesti.

– Linnan ahtaus yllätti. Televisiosta kaikki oli näyttänyt paljon tilavammalta. Linnassa oli myös todella kuuma. 
Kun Makkonen oli lähettänyt kuvat toimitukseen Mariankadun vetoisan eteisen lattialla istuen, hän palasi ilman kameraa maistamaan boolia.

– Toimittaja Laura Määttänen oli lähtenyt hotellille kirjoittamaan juttua ja harhailin Linnan saleissa yksikseni. Päädyin kirjastoon, jossa seisoi pari kutsuvierasta. Seisoimme siinä minuutin ihan hiljaa. Tilanne kävi jotenkin vaivaantuneeksi, eikö kukaan keksinyt mitään sanottavaa. Lähdin takaisin hotellille, Makkonen kertoo.

0
Image
Image

2010-luvulla Karjalainen on saanut työkutsun Linnaan huomattavasti aiempaa useammin.

Vuonna 2012 haastatteluun olivat saapuneet esimerkiksi joensuulaiset Tuula-Liina ja Mikko Varis sekä kirjailija Eeva Kilpi.

Kolmikon tunnelma vaikutti iloiselta. Kaikki olivat tyytyväisiä, että presidentti Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio on runoilija.
– Runoilijapuoliso antaa happea presidentin työhön, avartaa näköaloja, totesi lääninpoliisineuvos Mikko Varis.

0
Image
Image

Vuonna 2013 juhlat pidettiin Tampere-talossa, sillä Presidentinlinnaa remontoitiin. Pohjois-Karjalasta vieraita oli kutsuttu paikalle ennätysmäärä, useita kymmeniä.

– Muistan, että pysäyttelin kättelystä saapuvia vieraita huudellen ”Oletteko pohjoiskarjalaisia? Tulkaa Karjalaisen kuvaukseen!” Näin löytyi monta haastateltavaa, joiden paikallaolosta meillä ei toimittaja Jentta Ilanmaan kanssa ollut tietoa.

Muutama ohikulkija tosin huomautti, että eivät ole valitettavasti pohjoiskarjalasta, mutta ovat joskus käyneet siellä, kuvaaja Mikko Makkonen muistelee.

Muistan, että pysäyttelin kättelystä saapuvia vieraita huudellen ”Oletteko pohjoiskarjalaisia? Tulkaa Karjalaisen kuvaukseen!"

Tampere-talon juhlista Makkoselle jäi mieleen myös ”Kiakkovieraat”-mielenosoitus.

– Monet juhlavieraatkin seurasivat ikkunasta, kun talon ulkopuolelle kerääntyi mellakkapoliiseja kilpien kanssa ja mielenosoittajat huusivat iskulauseita jääkiekkokypärät päässään. Silloin kävi mielessä, että mielenkiintoisempaa olisi olla kuvaamassa talon ulkopuolella.

Toimittaja Jentta Ilanmaankin mieleen on painunut Tampereen mediamylläkkä, mutta toisaalta myös esimerkiksi juhlien taivaallisen hyvä ruoka.

- Meillä oli Linnaan nähden aikaisempi aikataulu, joten saatiin jutut hyvin ja nopeasti kasaan ja ehdittiin itsekin syömään hommien jälkeen. Vieraista jäi mieleen Duudsonit, jotka olivat ehdottomasti illan kuninkaita. Ihan mielenkiintoinen kokemus mutta ei mikään uutistoimittajan unelma.

0
Image
Image

Kolme vuotta myöhemmin juhlat olivat palanneet Presidentinlinnaan, ja Karjalaisen jutussa ääneen pääsi esimerkiksi Euroopan metsäinstituutin pääjohtaja Marc Palahí, joka oli artikkelin mukaan kutsuilla pikkupoikamaisen innoissaan.

– Juttelin juuri pääministeri Juha Sipilän kanssa. Tämä on aivan ainutlaatuista.

Palahí kehuu Suomen avointa järjestelmää, jossa tällaiset kohtaamiset ovat mahdollisia.
– Tämä on leimallista Suomelle ja aivan mahtava asia.

0
Image
Image

Toimittaja Olli Sorjonen puolestaan kertoo jännittäneensä tilaisuutta kovasti etukäteen.
– Kun sisään oli päästy, johdalteltiin kaikki toimittajat ja kuvaajat laumana Linnan kellarikäytäviä ja takatiloja pitkin yhteen Linnan juhlahuoneeseen, jossa Niinistö sanoi pari sanaa ja toivotti hyvää itsenäisyyspäivää.

Työtilana Linna oli kaikkea paitsi ihanteellinen.
– Todella stressaava työympäristö ja aikaa tehdä haastatteluja todella vähän. Yksi sovittu haastattelu jäi tekemättä, kun emme haastateltavan kanssa löytäneet toisiamme, se jäi harmittamaan.

Paljon puhuttu booli ei ollut mitenkään erityistä, mutta ruuat todella hyviä.

Kokonaisuutena Linnan juhlat olivat Sorjosen mielestä todella mielenkiintoinen ja yksi hienoimmista juttukeikoista. Hän ei kuitenkaan ole varma, onko paikalle tarvetta mennä toiste, kun on kerran käynyt.

– Paljon puhuttu booli ei ollut mitenkään erityistä, mutta ruuat todella hyviä. Niitäkin kerkisi juuri ja juuri maistaa ennen kuin ihmisiä alettiin ohjata ulos.

Jos 1970-luvulla paikalla olleiden toimittajien mukaan Linnan juhlista raportoitiin häveliäästi, ei 2010-luvullakaan kaikkea näytetä, kerrota tai siteerata.

– Loppuillasta alkoi näkyä melko kovassa tuiskeessa olevia ihmisiä, joita tv-kamerat ja -ohjaajat tottuneesti väistelivät. Ben Z. talleineen piti hovia parvella, josta sisään tulevia ihmisiä arvosteltiin melko suorasanaisestikin, Sorjonen muistelee.

0
Image
Image

Vuonna 2017 Suomi täytti sata vuotta ja Linnasta Karjalaiseen raportoivat toimittaja Taru Väänänen ja kuvaaja Jarno Artika.

Kuvaajan huomio kiinnittyi siihen, miten paljon kättely jännitti vieraita.
– Asetelma oli hassu. Kättelyn jälkeen vieraat huokaisivat ja kävelivät ohi on -ilmeellä kymmenen metriä punaista mattoa kuvaajaseinän editse. Kuvan kannalta illan tärkein kymmenen metriä.

Haastattelut Väänänen ja Artika olivat sopineet ennalta, mutta ahtaat tilat ja tungos olivat hankala yhdistelmä. Työpari teki illan aikana useita videoita, ja Artikan kuvia Karjalaisen arkistosta löytyy juhlista yli sata.

Oli ilo huomata, että kaikki vieraat juttelivat hymyillen keskenään.

Kello kymmeneltä kamerat piti sammuttaa, ja kaikki oli valmista.
– Huomasimme Tarun kanssa, ettei lounaskala enää pitänyt nälkää. Peilisalin laidalla nautimme kauniita herkkuja. Lopuksi selvisi, ettei boolireseptin salaisuutta pidetä ainakaan maun takia, Artika kertoo.

– Oli ilo huomata, että kaikki vieraat juttelivat hymyillen keskenään. Ihmiset ympäri Suomen ja maailman. Taustoista, uskonnosta tai iästä riippumatta. Satojatuhansia euroja juhlapukuja innosti letkajenkkaan ympäri Peilisalia. 

0
Image
Image
Jutussa kursivoidut osiot on poimittu Karjalaisen Kaiku-arkiston jutuista.
Teksti: Anna Sievälä
Kuvat: Karjalaisen Kaiku-arkisto
Verkkotaitto: Sanna Korhonen
Karjalainen 6.12.2019
kaiku800x180.jpg