play

61 kilometriä ja 51 tuntia – Herajärven kierrosta ei ole turhaan sanottu raskaaksi vaellusreitiksi

Herajärven kierrosta ei ole turhaan sanottu raskaaksi vaellusreitiksi.

Herajärven kierrosta ei ole turhaan sanottu raskaaksi vaellusreitiksi. Kuva: Elina Kurttio

Elina Kurttio

Lähes 13 kilometriä pitkä ja 3 kilometriä leveä Herajärvi on monien matkaajien vaelluskohde sulan maan aikaan.

Kävin vaeltamassa Herajärveä kiertävän 61 kilometrin mittaisen kierroksen heinäkuun viimeisinä päivinä. Kokemus opetti, että ruokaa kannattaa olla riittävästi, taukoja on syytä pitää tarpeeksi, ja varusteidenkin rikkoutumiseen kannattaa varautua.

Aluksi kannattaa miettiä, kuinka pitkän vaelluksen haluaa käydä. Aloittelijalle en voi suositella täyttä kierrosta, sillä maasto on hyvin hankalaa ja hidaskulkuista.

Herajärven kierros koostuu kahdesta rengasreitistä: pohjoispään 35 kilometrin mittaisesta kierroksesta ja eteläpään 30 kilometrin mittaisesta kierroksesta.

Myös lyhyemmän kierroksen kulkeva retkeilijä saa varmasti käsityksen vaellusreitin maisemista ja maastosta.

Vaellus alkoi tasaista polkua pitkin kohti Mäkränahoa.

Vaellus alkoi tasaista polkua pitkin kohti Mäkränahoa. Kuva: Elina Kurttio

Sää oli vaelluksen alussa sateinen, minkä vuoksi rinkan sadesuojalle ja sadetakille tuli käyttöä.

Sää oli vaelluksen alussa sateinen, minkä vuoksi rinkan sadesuojalle ja sadetakille tuli käyttöä. Kuva: Elina Kurttio

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kokonaiselle reitille lähdettäessä vaelluksen voi aloittaa monesta eri kohdasta. Reitin varrella on parkkipaikkoja, jonne voi jättää auton ja joista pääsee reitille.

Minä ja matkakumppanini lähdimme vaeltamaan reittiä kahdeksalta aamulla Ylä-Kolin P2-pysäköintialueelta, joka johti tasaista polkua Mäkränaholle.

Vaelluksen voi aloittaa myös kiipeämällä aluksi Ukko-Kolin rinteille, mutta me päätimme jättää huiput ja niiden maisemat vaelluksen loppuun.

Mäkränaholta matka jatkui sateisessa säässä eteenpäin kohti Ryläystä.

Maasto oli tässä vaiheessa vielä suhteellisen tasaista mutta märkää. Paikka paikoin väistelimme mutaista maata ja liukkaita puun juuria sekä kiviä.

Kuljimme reittiä vastapäivään, mikä on internetin syvien salojen mukaan suositeltavaa. Vaelluksen aikana vastaan tuli kuitenkin monia retkeilijöitä, jotka kulkivat reittiä myötäpäivään, joten reitti toimii hyvin molempiin suuntiin.

Ryläykselle kuljettiin pitkospuita pitkin.

Ryläykselle kuljettiin pitkospuita pitkin. Kuva: Elina Kurttio

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Ryläyksen taukopaikalla oli nuotiopaikka sekä kota, jossa olisi voinut yöpyä.

Ryläyksen taukopaikalla oli nuotiopaikka sekä kota, jossa olisi voinut yöpyä. Kuva: Elina Kurttio

Ryläykseltä eteenpäin mentäessä löytyy näköalatorni, josta voi ihastella maisemia.

Ryläykseltä eteenpäin mentäessä löytyy näköalatorni, josta voi ihastella maisemia. Kuva: Elina Kurttio

Kun saavuimme Ryläykselle, pidimme paikassa lounastauon ja kuivattelimme märkiä sukkia ja paitoja.

Ryläykseltä lähtee pienempi kierros kiviputoukselle. Hetken pohdinnan jälkeen päätimme jättää kiviputouksen näköalan toiselle kertaa, sillä sinne kapuaminen olisi tuonut matkaan 5 kilometriä lisää.

Jatkoimme matkaa Kiviniemeen, jossa olimme suunnitelleet yöpyvämme.

Saavuimme Kiviniemeen kello viisi iltapäivällä pitkien nousujen ja laskujen jälkeen.

Väsymys painoi yhdeksän tunnin vaeltamisen jälkeen sen verran, että emme jatkaneet eteenpäin, vaikka aikaa olisi sinä päivänä vielä ollut.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pystytimme teltan, teimme ruokaa trangialla ja kävimme uimassa Herajärvessä.

Kiviniemessä olisi ollut mahdollisuus myös saunomiseen, mutta jätimme hikoilun saunassa väliin, sillä sitä oli päivän aikana tullut harrastettua jo runsaasti.

Uni tuli jo yhdeksältä, ja yön aikainen sadekaan ei herättänyt syvästä unesta.

Aamulla nousimme ennen kuutta ja keitimme puuroa, jonka söimme edellisenä päivänä kerättyjen lakkojen kera.

Matkaan pääsimme seitsemältä sen jälkeen, kun olimme täyttäneet vesivarastomme Kiviniemestä löytyvästä vesitankista. Taas rinkat painoivat yli 15 kiloa.

Alkumatka oli raskas ja tuntui hitaalta. Nousuja oli nyt paljon enemmän kuin edellisenä päivänä.

Puolessavälissä vaellusta eli 30 kilometrin kohdalla pysähdyimme syömään ja lepäämään kalliolle, josta avautui upea maisema.

Rinkkaa laskiessani maahan kuulin erikoisen napsahduksen ja huomasin, kuinka rinkan oikeanpuolimmainen olkasolki oli poikki.

Vaellusreitillä on erittäin selkeät kyltit ja opasteet retkeilijöille.

Vaellusreitillä on erittäin selkeät kyltit ja opasteet retkeilijöille. Kuva: Elina Kurttio

Vaellusreitin varrella on joitain autiotupia ja laavuja yöpymistä varten. Myös huusseja on matkan varrella kiitettävästi.

Vaellusreitin varrella on joitain autiotupia ja laavuja yöpymistä varten. Myös huusseja on matkan varrella kiitettävästi. Kuva: Elina Kurttio

Epätoivo meinasi iskeä toden teolla, sillä aluksi rinkkaan solmimani patentti ei kestänyt, ja oikeaan polveen alkoi sattua jokaisella alaspäin menevällä askelluksella.

Pysähdyimme Suopellon laavulle, ja matkakumppanini keksi ommella rinkkani kasaan puukolla ja teltan ylimääräisellä narulla.

Näin pystyin kantamaan rinkkaa lopun matkaa, vaikka en saanut kiristettyä solkia kunnolla, ja suurin osa rinkan painosta oli lantiovyön varassa.

Suopellon jälkeen nousua ei ollut niin paljon, joten jaksoimme kävellä Rykiniemeen saakka.

Pysähdyimme Herajoen kahluuvaijerin eteen ja pidimme ruokatauon.

Samalla pohdimme, että meidän tulisi joko jäädä Rykiniemeen yöksi tai kävellä vielä runsaat seitsemän kilometriä Ylä-Murhille saakka, jossa olisi reitiltä lyhyesti poikkeava yöpymispaikka.

Päätimme jatkaa matkaa. Ylitin Herajoen paljain jaloin, ja kivet olivat sen verran liukkaat, että kahluuvaijeri oli hyvin kovassa käytössä tasapainoni säilyttämiseksi.

Matkakumppanillani oli muovikengät kahluuylityksen ajan, mikä olisi ollut itsellenikin fiksua.

Kahluun jälkeen jalkani saivat kummasti energiaa, minkä jälkeen jaksoimme kävellä yhden pienen tauon avulla Ylä-Murhille saakka. Olimme perillä kahdeksalta illalla 13 tunnin vaeltamisen jälkeen.

Ylitimme Herajoen kahlaten.

Ylitimme Herajoen kahlaten. Kuva: Elina Kurttio

Vaelluksella on hyvä pitää runsaasti levähdystaukoja.

Vaelluksella on hyvä pitää runsaasti levähdystaukoja. Kuva: Elina Kurttio

Viimeisenä aamuna heräsimme puoli seitsemältä ja söimme aamiaista Ylä-Murhin vieressä sijaitsevalla Pitkälammella, josta saimme vettä puuroa varten.

Viimeiset kymmenen kilometriä aloitimme aamiaisen jälkeen kello kahdeksan. Matka tuntui raskaalta, ja oikea polveni kipuili taas.

Vastaan alkoi valua useita päiväretkeilijöitä, ja ymmärsimme lähestyvämme Mäkränahoa.

Mäkränaholla ajattelin, että nyt ei ole enää pitkä matka Ukko-Kolille.

Viimeiset nousut menimme hitaasti mutta varmasti, ja viimein puoli kahdeltatoista olimme perillä.

Vaikka Ukko-Kolin maisemat olen nähnyt ennenkin, tuntui huipulla olo 61 kilometrin jälkeen erityisen upealta.

Maisemassa oli jotain haikean kaunista, ja siinä hetkessä mietin, kuinka joudun jättämään tämän upean luonnon taas taakseni ja palaamaan kaupunkiin hälinän keskelle.

Herajärven kierroksen kartta vaelluksemme pysähdyspaikkoineen.

Herajärven kierroksen kartta vaelluksemme pysähdyspaikkoineen. Kuva: Karjalainen

Aikaa vaelluksella meni yhteensä 51 tuntia.

Suosittelen kuitenkin varaamaan aikaa reitille 3–4 vuorokautta ja kulkemaan reittiä eteenpäin rauhassa runsaasti taukoja pidellen.

Yöpaikkoja reitillä on runsaasti, joten päivässä voi vaeltaa vaikka vain 15 kilometriä. Näin voit välttyä liialliselta väsymykseltä ja polvikivuilta.

Eli älä tee niin kuin minä tein, vaan tee niin kuin minä sanon.

Vinkit vaellukselle
  • Hyvät vedenpitävät kengät ovat pakollinen vaelluksella. Varrelliset kengät suojaavat nilkkaa myös nyrjähtämiseltä.

  • Kannattaa varata mukaan vedenkestäviä vaatteita sekä rinkan ja teltan sadesuojat, sillä sade voi yllättää, vaikka sääennustus olisi luvannut pelkkää aurinkoa.

  • Ruokaa on hyvä ottaa mukaan tarpeeksi. Jos vaelluksen suunniteltu kesto on 3 päivää, on hyvä varata mukaan ruuat neljälle päivälle tai ainakin yksi ylimääräinen ateria.

  • Energiapitoiset ruuat toimivat hyvin vaelluksella. Lämmitettävien pussiruokien lisäksi mukaan voi ottaa helposti haukattavia välipaloja, kuten karkkeja, suklaata, pähkinöitä ja välipalapatukoita.

  • Tarkista veden saatavuus vaelluksella. Herajärven kierroksella vettä on reitillä saatavana niukasti, ja kannoimmekin mukanamme 7 litraa juomakelpoista vettä. Lisäksi meillä oli mukana vedenpuhdistustabletteja.

  • Todistetusti vaellukselle kannattaa ottaa mukaan jonkinlaiset rinkan ja teltan korjausvälineet.

Juttu on julkaistu alun perin Karjalaisen Kägi-kesälehdessä. Pääset lukemaan koko lehden tästä linkistä.

uusimmat

Tarinat

Tarinat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

whatsApp

Whatsappilla:

Numeroon 050 3500 245

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi