Näkökulma: Hei, hei Tina! Kiitos ilosta ja valosta ja epämääräisen kutkuttavasti riehuvista jaloista!

Aamupuuro oli juuttua pahasti kurkkuun torstaiaamuna, kun luin uutisen laulaja Tina Turnerin kuolemasta. Tinanhan piti elää ikuisesti, koska hän oli selvinnyt hengissä avioliitosta väkivaltaisen ex-miehensä Ike Turnerin kanssa ja paljosta muusta.

Näin ajattelin nuorena Tina-fanina ja ajattelen yhä. Tina on minulle yhtä kuin nuoruus ja keski-ikä, musiikki, räyhäkäs ääni, villisti heiluva paksu tukka ja epämääräisen kutkuttavasti riehuvat jalat. Tina on myös yhtä kuin selviytyminen ja resilienssi. Hän on iloa ja valoa ja kaikkea muuta.

^{Olin jo lukiolainen}, kun sain käsiini kirjan Minä, Tina. Hänen tarinansa osui ilmeisesti sopivasti omaan kehitysvaiheeseen. Kirjaa lukiessa pääsin sisälle hänen maailmaansa, yrityksiin ja erehdyksiin, musiikin tekemisen ja parisuhteen raadollisuuteen. Kuvittelin ja tunsin Tinan puolesta. Loin hänestä mielessäni vahvan naisen kuvan. Ja olin niin onnellinen, että hän pääsi eroon Ikestä.

Nuorena aikuisena Tina-suhde oli vahva, mutta välillä tiemme erkaantuivat. Kun elämä täyttyi paljosta, kaikenlainen musiikki sai soida taustalla. Ihan sama mikä. Silti tiesin, että Tina on aina ollut siellä jossain selän takana ja kaivoin hänen musiikkinsa esiin etenkin elämän tiukkoina ja tärkeinä hetkinä.

Sittemmin on tullut taas aikaa kuunnella enemmän sitä, mikä oikeasti sydämessä sykähdyttää. Laittaa Nutbush City Limits, River Deep - Mountain High tai What You Get Is What You See huutamaan täysille, kun koti on tyhjä ja tanssia. Laittaa silmät kiinni ja päästä osaksi Tinan hulluja askeleita. Tai sitten vain istua ja kuunnella, saada ääneltä energiaa.

^{Harmillisesti} Tinan livekokemus jäi yhteen keikkaan. Vuoden 1996 kesällä esikoinen oli vasta syntynyt, mutta Helsingissä asuvat tuttavat lupasivat ottaa hänet keikan ajaksi huomaansa. Tina-hulluuttani ymmärtänyt mies oli hankkinut liput, ja niin me velloimme 50 000 kuulijan joukossa Helsingin Olympiastadionilla samaan aikaan kun vauva taisteli varamaitojen kanssa hoidossa.

Toivon, että tuolta keikalta ostamani punavalkoinen Tina-fanipaita kestää ikuisesti. Voin sitten vielä mummona kuunnella se päällä vaikkapa Steamy Windowsia.