Maakuntalehdet karsivat jakeluaan: Karjalaiselta uutta sisältöä jatkossakin ympäri viikon, mutta sunnuntain paperilehti jää pois – Suomessa mediatuet valuvat Ylelle

Karjalainen karsii paperilehden jakeluaan tänä keväänä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lehden sunnuntainumero lakkautetaan.

Karjalainen liittyy näin useiden vastaavan päätöksen tehneiden maakuntalehtien joukkoon. Hiljattain saman päätöksen teki Kaleva, ja aiemmin sen ovat tehneet muun muassa Lapin Kansa, Iisalmen Sanomat, Kainuun Sanomat sekä Itä-Savo.

Sen sijaan Karjalaisen toimitus tekee ja julkaisee sisältöjä edelleen viikon ympäri aamusta iltaan nykyisellä kokoonpanollaan. Karjalaisen verkko ja sovellus palvelevat tilaajia koko ajan. Muutoksella ei ole vaikutuksia henkilöstöön.

Karjalaisen printtilehti julkaistaan jatkossa maanantaista lauantaihin. Ensimmäisen kerran sunnuntainumero jää pois 23. huhtikuuta. Sen sijaan sunnuntaisin ilmestyy edelleen näköislehti.

Printtilehtien tilanne niin Suomessa kuin länsimaissakin on ollut viime vuodet tukala, ja vuosi 2022 näyttää meillä muodostuvan monelle jonkinlaiseksi vedenjakajaksi: yleisen hintojen nousun takia kulut karkasivat viime vuonna ulottumattomiin.

Esimerkiksi Karjalaisella pelkästään painopaperin hinta nousi viime vuonna 60 prosenttia, eikä hintojen laskua ole näköpiirissä.

Näin suuria kustannusten nousuja ei ole voitu viedä suoraan tilaushintoihin. Yhtälö on tältä osin muodostunut mahdottomaksi.

^{Lapin Kansa muuttui} kuusipäiväiseksi jo vuonna 2015.

Päätoimittaja Antti Kokkonen kuvailee tuossa ajassa tehtyä päätöstä rohkeaksi, mutta tilaajat ottivat sen hyvin vastaan.

– Perustelimme rehellisesti, että meillä on taloudellisesti niin vaikeaa, että on pakko säästää. Lukijat ymmärsivät sen melko hyvin.

Palautetta muutoksesta tuli Kokkosen mukaan jonkin verran, mutta ei pitkään.

Lehtien tulevaisuuden hän näkee kolkkona, mutta tulevaisuus löytyy digistä.

– Kaupallisen lehtimedian tukala tilanne jatkuu. Ihmisten tiedon tarve ei kuitenkaan katoa mihinkään, ja lehtimedialla on hyvä tulevaisuus, digitaalisena. Siihen pitää suunnata nyt kaikki kehityspanokset.

Onnistuneesta digitaalisesta siirtymästä on Suomessakin jo kelpo esimerkkejä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat on pystynyt viime vuodet kasvattamaan kokonaislevikkiään digikasvun myötä. Niin ikään iltapäivälehdet ja vaikkapa Kauppalehti ovat tehneet onnistunutta digisiirtymää.

Karjalainen ja muu maakunnallinen sekä alueellinen media sinnittelee eteenpäin tässä vanavedessä.

^{Ilman nykyistä} reilua 6 600 digitilaajaa ja digin mainoseuroja Karjalaista ei enää nykymuodossaan olisi, ja printin ilmestymispäiviä olisi jouduttu vähentämään jo aikaa sitten.

Digissä onnistuminen on tuonut siis myös lehdelle lisäaikaa.

Kaikki tämä kuvastaakin hyvin tämän päivän lehtitalon tekemistä: se on tasapainoilua vanhan ja uuden välillä. Ilman uutta ei olisi enää vanhaa.

Kaikille tilaajille Digi-Karjalainen ei ole vaihtoehto, mutta kuluttajamyynnin myyntipäällikkö Lasse Valkila kannustaa siitäkin huolimatta kokeilemaan uutta.

– Postin jakelun palvelutason heikentyessä monet jopa vuosikymmeniä painettua Karjalaista tilanneet asiakkaat ovat siirtyneet kokeilemaan Digi-Karjalaista. Varsinkin taulutietokoneella eli kansanomaisemmin tabletilla Digi-Karjalaisen lukeminen onkin erittäin helppoa. Karjalaisen aamun näköislehden saa auki kirjaimellisesti kuvaketta sormella napauttamalla, kertoo Valkila.

– Onkin tavanomaista, että asiakas soittaa asiakaspalveluun myöhemmin ja toteaa että miksen ole kokeillut tätä aikaisemmin, Valkila jatkaa.

Maailma muuttuu, mutta Karjalainen ei ole katoamassa minnekään, ei lehtenäkään. Karjalainen ei lopeta toimintaansa.

Päinvastoin: Karjalainen täyttää ensi vuonna 150 vuotta.

Päätoimittaja Pasi Koivumaan mukaan pitkät perinteet velvoittavat nykyisiä tekijöitä.

– Karjalaisen pitkä ja kunniakas historia saa meidät nöyriksi. Olemme velkaa myös Karjalaisen perustajille ja entisille tekijöille samalla tavoin kuin nykyisille tilaajillemme, että turvaamme Karjalaisen elinkelpoisuuden pitkälle eteenpäin, ei enää yksinomaan lehtenä vaan lukemisen murrokseen sopeutuneena ja alati uudistuvana monimediana.

Suomessa kaupallista lehtimediaa ei tueta – Ruotsissa pysyvä tuki 150 miljoonan euron luokkaa

Suomessa kaupallista lehtimediaa ei juurikaan tueta – väliaikaista jakelutukea lukuun ottamatta. Päinvastoin: poliitikkomme ovat tehneet sanomalehtimedian kannalta tuhoisia päätöksiä muun muassa nostaessaan takavuosina lehtitilausten arvonlisäveroa.

Lisäksi postin toimet ovat heikentäneet jaettavien lehtien liiketoiminnan perusteita.

Muissa Pohjoismaissa kaupallisen median tukeminen on nähty tärkeänä demokratian ja moniäänisen median säilymisen takia.

Suomessa ei. Median eurot on meillä suunnattu lähinnä Ylelle, jonka lakiin kirjatut vuosittaiset indeksitarkistukset uhkaavat paisuttaa sen budjetin loppusumman vuonna 2026 jo 621 miljoonaan euroon.

Kuluneen eduskuntakauden liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä istunut joensuulainen kansanedustaja Seppo Eskelinen (sd.) on huomannut jaettavien sanomalehtien ahdingon.

Eskelinen asettelee vaalikentiltä sanansa varovaisesti mutta uskoo, että kaupallisen median pysyvämpi tuki nousee keskusteluun.

– Tarvehan tälle on, ja kannatan sitä. Mikä se muoto sitten on, pohtii Eskelinen.

Vuonna 2020 kaupalliselle medialle suunnattiin kertaluonteinen koronatuki, ja Eskelisen mukaan kuluneella hallituskaudella keskityttiin lähinnä lehtien jakelutukeen.

Nämä ovat kuitenkin pikkusummia, jos niitä verrataan muiden Pohjoismaiden pysyviin tukiin. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa mediaa on tuettu vuosikymmenet kymmenillä miljoonilla vuosittain.

Koronavuonna 2020 Ruotsissa tukieurot nousivat peräti 143 miljoonaan euroon, kun Suomessa vastaavat tuet olivat 8 miljoonaa.

Seppo Eskelinen uskoo, että Ylen indeksikorotus nousee sekin pöydälle tulevalla hallituskaudella, kun säästöistä puhutaan.

Kilpailu- ja EU-oikeuteen erikoistunut juristi Mikko Alkio menisi huomattavasti pidemmälle. Alkiolta ilmestyi hiljattain teos Yleisradio ja markkinat.

Alkio päätyy siihen, että median tuet tulisi jakaa niin, että kaksi kolmasosaa suunnataan Ylelle ja yksi kolmasosa kaupalliselle medialle. Käytännössä Alkio siirtäisi Ylen potista noin 100 miljoonaa kaupalliselle medialle. (Suomen Lehdistö, 16.3.2023.)

^{Pohjoismaissa suorien} tukien lisäksi mediaa on tuettu epäsuorasti. Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa lehtitilauksien arvonlisävero on nolla. Suomessa se on kymmenen prosenttia.

Norjassa tämä nollaverokanta on toiminut hienosti.

Myös Norjan media-alaa edustavan liiton Mediebedriftenesin liiketoimintapäällikkö Bjørn Wisted pitää alv:n nollatasoa vieläkin olennaisempana kuin suoraa tukea medialle.

– Olemme luultavasti maailman ykkösmaa digitaalisissa tilauksissa asukaslukuun suhteutettuna. Digitaalisten tilausten arvonlisäveron laskeminen nollaan on ollut valtava menestys ja se on tärkein yksittäinen median tukimuoto, Wisted sanoo. (Suomen Lehdistö, 17.12.2020)

Siinäpä tulevalle eduskunnalle ja hallitukselle pohdittavaa. Halutaanko moniarvoinen ja paikallinen media turvata Suomessa kuten läntisissä naapurimaissamme on tehty?