Staffordshirenbullterrieri Kikka vierailee säännöllisesti joensuulaiskoulussa – "Pelkkä koiran läsnäolo rauhoittaa tuntityöskentelyä"

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 6.2.2024.

Henkilökortissa lukee työhyvinvointijohtaja. Kuvassa poseeraa Minni, pian nelivuotias kääpiöpinseri. Minni on yksi kahdesta tilitoimisto Accountorin Joensuun toimistossa säännöllisesti vierailevista toimistokoirista.

– Työkaverini koira on jo 13-vuotias ja nimitetty puolestaan leikkisästi senior manageriksi. Minni on tällainen hyvän mielen tuoja, kahvitauoilla ja palavereissa riittää sylejä ja rapsuttelijoita, Minnin omistaja Susanna Lappalainen, 40, kertoo.

Lemmikit ovat tervetulleita yhä useammalle työpaikalle. Toimistokoira Minnin titteli on varsin osuva, sillä eläimen läsnäolo työpaikalla voi tutkitusti vähentää stressiä ja lisätä työmotivaatiota. Vaikutus ei koske ainoastaan lemmikkien omistajia vaan myös muita niiden kanssa tekemisissä olevia työntekijöitä.

Valtaosassa työpaikkoja eläimet ovat kuitenkin kiellettyjä, ja syykin on selvä: suomalaisista noin 15 prosenttia saa lemmikeistä allergiaoireita, ja noin 10 prosentilla on astma. Muita yleisiä syitä kieltää lemmikit on niiden vaikutus työpaikan siisteyteen sekä etenkin koiriin liittyvät pelot.

^{Karjalaisen tekemän} verkkokyselyn perusteella valtaosa ihmisistä suhtautuu työpaikalla vieraileviin nelijalkaisiin positiivisesti, kunhan allergiat ja pelot on huomioitu ja käytäntö sopii kaikille työntekijöille. Eniten lemmikkejä tuodaan toimistoihin, kouluihin ja hoivakoteihin mutta myös esimerkiksi ravintoloihin ja myymälöihin.

Tavallisimmin töissä käynyt lemmikki on koira, joka joillakin vastaajilla kulkee mukana lähes päivittäin tai viikoittain. Yleisempiä ovat kuitenkin satunnaiset vierailut. Moni kertoo myös, että toisi lemmikin työpaikalle, jos se olisi sallittua, mutta omalla työpaikalla näin ei ole.

Lemmikit toimivat vastaajien mukaan loistavina jäänmurtajina ja tuottavat iloa niin omistajalle kuin muillekin työntekijöille. Eläimen läsnäolon kerrotaan myös tuovan työntekoon luontevia ja tervetulleita taukoja, jotka viime kädessä tehostavat työntekoa, vaikka vievätkin hetken aikaa.

Moni vastaaja painottaa, että töissä mukana kulkevan lemmikin on osattava käyttäytyä niin, ettei se häiritse kenenkään työskentelyä. Moni toivoisi myös työpaikan taholta selkeitä sääntöjä siihen, miten usein ja millä ehdoin lemmikki saa olla mukana.

^{Vastaajien joukossa} on myös niitä, joille lemmikit työpaikalla ovat ehdoton ei. Useimmat negatiivisesti suhtautuvat vastaajat toteavat ykskantaan, ettei lemmikin paikka ole työpaikalla. Syyksi nostetaan useimmiten allergiat ja pelot sekä se, että lemmikki saattaa viedä joko omistajansa tai muiden työaikaa tai olla muuten häiriöksi.

Jotkut kertovat saaneensa allergiaoireita työkavereiden lemmikeistä ja pari vastaajaa mainitsee, ettei ole uskaltanut kertoa toisten lemmikkien läsnäolon häiritsevän. Kaikkia lievemmin allergisia lemmikkien satunnaiset vierailut eivät kuitenkaan häiritse, vaan ne saattavat olla jopa toivottuja.

Osa suhtautuu lemmikkeihin työpaikoilla hyvinkin jyrkästi ja toteaa, että eläinten tuomisen pitäisi olla kiellettyä aina ja kaikissa työpaikoissa, ellei kyse sitten ole eläinten parissa työskentelystä tai eläimestä, joka on töissä, eli esimerkiksi avustajakoirana.

^{Kääpiöpinseri Minni} on Accountorin toimistossa jo melkein kuin kotonaan, onhan sillä jo parin vuoden kokemus toimistokoiran pestistä. Töihin tullessaan Minni tekee ensimmäisenä nopean tervehtimiskierroksen avokonttorissa ja asettuu sitten omalle paikalleen Susanna Lappalaisen työpisteeseen.

– Kun tehdään töitä, keskitytään tekemään töitä: seurustelu tapahtuu sitten tauoilla. Minni ei siis kierrä täällä kerjäämässä rapsutuksia, mutta välillä kyllä palaan työpisteeseeni esimerkiksi tulostamasta ja löydän täältä työkaverin lattialta kontillaan, Lappalainen naurahtaa.

Kun Minni kuulee sanan tauko, se tietää, että nyt kannattaa juosta pää viidentenä jalkana kohti taukohuonetta. Lappalaisen työkaverit rakastavat Minniä ja varmistelevat myös ennen palavereita, että tuleehan Minni varmasti niihinkin mukaan.

– Minulla on mahdollisuus liukuvaan työaikaan, joten toisinaan kesällä saatan pitää pitkän lounastauon ja käydä Minnin kanssa ihan lenkillä kesken työpäivän. Joskus on joku työkaverikin lähtenyt seuraksi ulkoilemaan. Ilman koiraa ei tulisi lähdettyä, vaikka se hyväksi olisikin, Lappalainen kertoo.

^{Minnistä tuli} toimistokoira osin sattuman kautta. Susanna Lappalainen oli työskennellyt Accountorilla noin vuoden, kun eteen tuli tilanne, että hänen olisi pitänyt heti töiden jälkeen ehtiä Minnin kanssa koulutukseen. Sitä varten hänen olisi täytynyt hakea koira 20 kilometrin päästä ja ajaa sitten takaisin Joensuuhun.

– Kysyin, voisinko tuoda koiran siksi päiväksi toimistolle, ja se sopi kaikille. Minni viihtyi täällä hyvin, ja työkaverit tykkäsivät. Siitä se sitten lähti. Minni on minulla mukana silloin kun minulla ei ole asiakastapaamisia tai muuta sellaista, mikä estäisi koiran tuomisen, Lappalainen kertoo.

Koirille allergisia työntekijöitä toimistolla ei ole, ja lisäksi Lappalainen kysyy aina silloin tällöin uudestaan työkavereiltaan, ettei koiran läsnäolo ole alkanut häiritä. Silloin tällöin Lappalainen tuo myös Minnin pennun Kimalteen työpaikalle sosiaalistumaan ja opiskelemaan toimistokoiraksi.

– Kimalle on vielä sen verran nuori ja energinen, että tuon sen vain harvoin ja lyhyeksi aikaa kerrallaan. Minulla on kotona myös kahdeksanvuotias koirarouva, jota en tuo tänne ollenkaan, koska se ei viihdy vieraiden ihmisten seurassa. Olisi väärin tuoda se tänne, koiran luonne täytyy ottaa huomioon, Lappalainen sanoo.

^{Lyseon peruskoululla} työntekijöiden koirat ovat satunnainen mutta tuttu näky. Yksi säännöllisistä vieraista on 2,5-vuotias staffordshirenbullterrieri Kikka, joka on käynyt koululla pennusta asti. Koulunkäynninohjaaja Sari Suomela, 51, kertoo, ettei Kikka ole koulutettu koulukoira mutta on silti hyvä työkaveri.

– Pelkkä koiran läsnäolo rauhoittaa tuntityöskentelyä. Kikka kiertelee tuolla meidän luokassa omaehtoisesti ja käy tervehtimässä oppilaita. Vähän sellaiset villimmätkin oppilaat ihan luonnostaan rauhoittuvat, kun he saavat rapsutella koiraa tehtävien tekemisen lomassa, Suomela kertoo.

Välillä Kikka vierailee Suomelan kanssa sovitusti muissakin luokissa. Välitunnilla Suomela käyttää Kikan ulkona, silloin oppilaita kerääntyy nopeasti Kikan ympärille. Käytävillä kikka kulkee hihnassa ja tervehtii vain oppilaita, jotka lähestyvät sitä itse.

– Syksyllä Kikka oli minulla mukana Unicef-kävelyssä, se oli hieno kokemus. Oppilaathan eivät yleensä ole kovin innokkaita tulemaan lauantaina kouluun, mutta Kikka keräsi nopeasti ympärilleen aika ison ja innokkaan kävelijäjoukon, Suomela kertoo.

^{Myös Sari Suomelan} vanhempi koira Elli on kulkenut mukana koululla. Kaikki alkoi siitä, kun Elli loukkasi silmänsä ja aika eläinlääkärille silmätarkastukseen oli hankalasti keskellä päivää. Kun mikään muu kuljetusjärjestely ei onnistunut, Suomela kysyi luokan opettajalta, voisiko koira viettää tuon päivän koululla.

– Silloin huomasimme, mikä vaikutus koiralla on luokkaan. Oppilaat alkoivat sen jälkeen kysellä, milloin tuon taas Ellin koululle. Aloin ottaa Ellin aina silloin tällöin mukaan, ja myöhemmin Kikan, Suomela kertoo.

Oppilaat toivottaisivat Kikan tervetulleeksi koululle vaikka useamminkin, mutta kouluympäristö on eläimelle sen verran kuormittava, että Suomela on tuonut Kikan töihin korkeintaan pari kertaa kuukaudessa.

– Kikka tykkää valtavasti koululla käymisestä. Kun teen aamuisin lähtöä töihin, se katselee minua sen näköisenä, että voisiko hänkin lähteä. Olemme reissanneet Kikan kanssa muutenkin aika paljon: se on tyytyväinen saadessaan olla siellä, missä minäkin, Suomela sanoo.