Kuvat: Satu Piiparisen satavuotias hirsitalo Joensuussa Hukanhaudalla huokuu pehmeää lämpöä – ”Rakkautta ensisilmäyksellä”

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisen verkkosivuilla 9.3.2023.

Vanha hirsirunkoinen, punainen tupa oikein pomppaa esiin valkoisesta maisemasta. Se on nimittäin ainoa ikäluokkansa talo kadun varrella.

Joensuun Hukanhaudalla sijaitseva Satu, 48, ja Aukusti, 6, Piiparisen kotitalo täyttää sattumoisin juuri tänä vuonna sata vuotta.

– Tarkoituksena on jollain tapaa juhlistaa sitä kesemmällä, Piiparinen kertoo talon tilavassa eteisaulassa.

Aulasta aukeavat oviaukot kolmeen eri suuntaan, joten lähes kaikista alakerran huoneista näkee vilauksen heti taloon tultua.

^{Olohuoneeseen} tulvii aurinkoisen pakkaspäivän valoa, ja herkullisen väriset samettipintaiset sohvat heräävät paisteessa henkiin. Satu Piiparinen kertoo ostavansa kalusteet pitkälti kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä, ja sohvat ovat löytyneet tori.fi:tä selaamalla.

– Tällaisen sillisalaatin kanssa joutuu aika tarkkaan miettimään, mikä sekaan sopii, Piiparinen sanoo.

Tummiksi käsitellyt hirsiseinät ja lautalattiat sanelevat myös muun sisustuksen värimaailmaa.

Piiparinen on rakentanut ja tuunannut paljon itse. Esimerkiksi eteiskaappi ja sängynpääty ovat hänen käsialaansa.

^{Aiemmin rivitalokaksiossa} asunut Piiparinen osti talon vuonna 2008, vaikkei muutto ollut suunnitelmissa. Kaksio oli juuri remontoitu lattiasta kattoon, ja seuraavana kesänä Piiparinen teki kaupat hirsitalosta.

– Se vain oli rakkautta ensisilmäyksellä. Toki piti järjen kanssa pohtia, pystynkö sitoutumaan tällaiseen urakkaan päivätyöni ohessa, hän muistelee.

Talovanhuksen yläkerta on remontoimatta ja toimii nyt varastona ja verstaana, sillä Piipariset eivät ole toistaiseksi tarvinneet tiloja asuinkäyttöön. Alakerros on remontoitu lähes täysin mutta vanhaa kunnioittaen.

^{Satu Piiparinen} pitää siitä, että vanhan talon mukana kulkee myös sen historia. Kerran kylässä kävi nainen, joka oli asunut talossa lapsuutensa.

– Hänen isovanhempansa olivat rakentaneet tämän. Hän vieraili sukulaisten kanssa, ja oli tosi mielenkiintoista kuulla, miltä täällä on ennen näyttänyt. Kun hän näki saunamme kellarikerroksessa, hän tokaisi, että te kylvette meidän perunakellarissa, Piiparinen kertoo nauraen.

^{Piiparinen oli} varautunut talon ostaessaan suuriinkin remontteihin, kuten hirsien uusimiseen. Sen mittaluokan urakkaa ei kuitenkaan ole tullut vielä vastaan.

– Rakenteisiin en ole halunnut koskea, sillä ne ovat kestäneet erittäin hyvin aikaa jo sata vuotta. Yllätyin siitä, että lahovaurioitakaan ei ole tullut minkään remontin yhteydessä esiin.

Iäkkäässä talossa on tehtävä kompromisseja muun muassa nykytekniikan kanssa. Piiparinen on valinnut mahdollisimman hengittäviä rakennusmateriaaleja, sillä talossa ei ole ilmarakoja.

– Siinä olen tosi ehdoton, että kylmäullakoita ei turata umpeen, jotta talo hengittää. Sieltä on myös helppo sateella tarkistaa, näkyykö vuotoja, Piiparinen sanoo.

^{Tupa lämpiää} puulla talvisaikaan päivittäin. Talossa on kaikkiaan neljä uunia, joskin kellarikerroksen uuni ei ole aktiivisessa käytössä. Apuna toimivat ilmalämpöpumppu ja ilma-vesilämpöpumppu.

Tunnelma hirsiseinien keskellä on lämpöinen ja anteliaan huonekorkeuden ansiosta avara. Muovimaton alta esiin kuorittu lautalattia narahtelee askelten alla.

– Minusta täällä on tosi raikas sisäilma, ja puulämmitys antaa ihanan pehmeän lämmön, Piiparinen fiilistelee.

Haluaisitko esitellä kotisi tai vapaa-ajan asuntosi Karjalaisen lukijoille? Ilmoittaudu tai vinkkaa tuttavasi kodista täällä!