"Haluan auttaa" – Joensuulainen Venla Riikonen, 25, on lahjoittanut munasolujaan jo kahdesti

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 31.5.2024.

Joensuulainen Venla Riikonen, 25, on lahjoittanut munasoluja jo kaksi kertaa ja aikoo lahjoittaa myös tulevaisuudessa lisää.

– Minulta on kysytty monta kertaa, miksi olen halunnut lahjoittaa, mutta en ole löytänyt muuta syytä kuin sen, että haluan auttaa, Riikonen pohtii.

Riikosella ei itsellään ole lapsia, ja hän ei vielä tiedä, haluaako niitä tulevaisuudessa.

– Lahjoittamisessa on hienoa se, että voin mahdollistaa lapsen saamisen sellaisille ihmisille, joille se ei muuten olisi mahdollista.

Riikonen kuuli munasolujen lahjoittamisesta ensimmäistä kertaa ystäviltään, sillä monet heistä olivat lahjoittaneet munasoluja aiemmin tai heillä oli lahjoitusprosessi käynnissä.

– Minun ei tarvinnut pohtia kauan lahjoituspäätöstä, kun seurasin vierestä ystävieni luovutusprosessia, Riikonen kertoo.

^{Munasolulahjoitusten} tarve on erittäin suuri. Julkisessa terveydenhuollossa lahjamunasoluhoitojen jonot ovat jopa 1–2 vuotta.

Eniten lahjamunasoluja tarvitsevat naiset, joilla munasolujen määrä ja/tai laatu on heikentynyt.

– Yleensä heikkenemisen syynä on ikä, joka taas on hyvin yksilöllistä. Nuorin nainen, jolle olemme tehneet lahjamunasolusiirron, oli 25-vuotias, kertoo naistentautien, synnytyksen ja lisääntymisen erikoislääkäri sekä Ovumia Kuopion vastuulääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen.

Muita syitä lahjamunasolusiirtoon voi olla esimerkiksi naisen kromosomihäiriö tai sairastettu syöpä, jonka hoidot ovat heikentäneet hedelmällisyyttä.

– Jos perheeseen on syntynyt aiemmin sairas lapsi ja tiedetään, että tulevassa raskaudessa on iso riski lapsen geneettiseen sairauteen, saatetaan haluta lapsi lahjamunasolun avulla.

^{Munasolujen lahjoittajan} tulee olla 20–35-vuotias terve nainen, jolla ei ole lapsettomuusongelmia taustalla. Lahjoittamiseen ei vaikuta se, onko lahjoittajalla lapsia vai ei.

– Luovutus ei saa vaarantaa naisen terveyttä, Kuivasaari-Pirinen kertoo.

Venla Riikosen mielestä lahjoitusprosessi oli hyvin helppo ja nopea, eivätkä häntä pelottaneet lahjoittamisen eri vaiheet.

– Ensimmäisellä lahjoituskerralla kesti kauemmin aikaa, kun alkuun tehtiin tutkimuksia ja selvitettiin, olenko edes sopiva lahjoittaja. Sen jälkeen koko prosessi meni hyvin nopeasti, Riikonen kuvailee.

^{Joensuussa asuva} munasolun lahjoitusta pohtiva voi ottaa yhteyttä Kuopion hedelmällisyysklinikka Ovumiaan, jossa alustavien kysymysten perusteella jo osa mahdollisista lahjoittajista karsiutuu pois. Myös Kuopion yliopistolliseen sairaalaan voi lahjoittaa munasoluja.

Tämän jälkeen lääkärin vastaanotolla käydään lahjoittajan sairaushistoriaa läpi, arvioidaan hedelmällisyyttä ultraäänen avulla ja otetaan verikokeita.

Hoitavan lääkärin kanssa keskustellaan myös hormonaalisen ehkäisyn käytöstä hoidon ajan.

– Hormonikierukkaa ei tarvitse poistaa, mutta esimerkiksi yhdistelmäehkäisypillerit tulee lopettaa hoidon ajaksi.

Lahjoittaja ohjataan myös lahjasukusoluneuvontaan, jossa käydään asiaa läpi terapeutin kanssa.

– Haluamme varmistaa, että lahjoittaja on päätöksestään täysin varma, eikä hän esimerkiksi kadu sitä 20 vuoden kuluttua, Kuivasaari-Pirinen selittää.

^{Stimulaatiohoito} aloitetaan päätöksen varmistuttua, ja siihen kuuluu noin kymmenen päivän ajan päivittäiset pistokset ihon alle.

– Pistokset on helppo laittaa ohuella neulalla, ja välissä on ultraäänitutkimuksia, joilla seurataan hoidon vastetta, Kuivasaari-Pirinen kertoo.

Pistosten aloituksesta noin kahden viikon kuluttua munasolut kerätään. Toimenpide kestää noin 30 minuuttia.

– Keräys tapahtuu neulalla emättimen kautta. Kipulääke aiheuttaa pienen hiprakan tunteen, ja yleensä lahjoittajat eivät koe kovaa kipua toimenpiteen aikana, Kuivasaari-Pirinen kuvailee.

Toimenpiteen komplikaatioriski on hyvin pieni.

– Munasolukeräyksen jälkeen tulee aina jonkinlaista vuotoa, mutta toimenpiteisiin johtava vuoto on äärimmäisen harvinaista.

Riikosella ei ollut ennakkoajatuksia munasolujen keräykseen liittyen. Pistosten laittaminen sujui hänellä moitteettomasti, ja hän oli saanut myös kattavat ohjeet niiden laittamista varten.

– Koko prosessi oli hyvin helppo ja kivuton. Pistosten aikaan oloni oli vähän tukala, mutta se lähti pois munasolujen keräyksen jälkeen, Riikonen kertoo.

^{Lahjoitus ei vaikuta} naisen omaan hedelmällisyyteen millään tavalla eikä aikaista vaihdevuosia.

– Me emme ota mitään pois, mitä nainen ei muutenkin menettäisi, vaan hyötykäytämme ja annamme munasoluille mahdollisuuden jatkaa elämää. Lahjoittaja menettää ainoastaan omaa aikaansa, Kuivasaari-Pirinen selittää.

Lahjoituksen korvauksen määrää hedelmöityshoitolaki.

Korvaukseen kuuluu päivärahat ja kilometrikorvaukset käynneiltä sekä 250 euroa toimenpiteen kivusta ja särystä.

Riikosen elämään lahjoittaminen ei vaikuttanut lähes ollenkaan, mutta omista kuntosalitreeneistään hän kevensi lahjoitusprosessin ajaksi.

^{Lahjoitetut munasolut} hedelmöitetään yleensä saman päivän aikana, minkä jälkeen niitä viljellään muutaman päivän ajan.

– Jonkin verran munasoluja myös pakastetaan, mutta niiden pakastekestävyys on huonompi kuin esimerkiksi alkioilla.

Viljelyn jälkeen alkio siirretään vastaanottajan kohtuun.

^{Yksi lahjoittaja} voi luovuttaa munasoluja enintään viiteen eri perheeseen. Perheen sisällä voidaan kuitenkin käyttää saman lahjoittajan munasoluja kaikkien lasten kohdalla.

– Aiemmin lahjoittaneet yleensä lahjoittavat uudestaan, mikä kuvastaa prosessin vaivattomuutta ja kivuttomuutta, Kuivasaari-Pirinen kiteyttää.

Riikonen aikoo lahjoittaa munasolujaan niin monta kertaa kuin se on mahdollista.

– Voin kyllä suositella lahjoittamista kaikille, vaikka ymmärrän, että prosessi voi olla joillekin henkisesti raskas, Riikonen sanoo.

Tietoisuutta lahjamunasoluista olisi Riikosen mielestä tärkeää levittää.

– Uskon, että myös lahjoittajia olisi paljon enemmän, jos asiasta puhuttaisiin enemmän.

^Lahjoittaja ei saa tietää, mihin hänen munasolunsa päätyvät. Myöskään lahjamunasolujen vastaanottajat eivät saa tietää, keltä munasolut ovat lähtöisin.

Munasolujen vastaanottajat saavat tietää lahjoittajasta vain viisi asiaa, jotka ovat etninen tausta, ihonväri, pituus sekä silmien ja hiusten väri.

Lahjamunasolujen avulla syntyneellä lapsella on oikeus tietää lahjoittajan henkilöllisyys, kun hän täyttää 18 vuotta.

– Vaikka lapsi voi halutessaan ottaa yhteyttä lahjoittajaan, ei heillä ole kuitenkaan missään vaiheessa toisiaan kohtaan oikeuksia tai velvollisuuksia, Kuivasaari-Pirinen kertoo.

– Minusta se olisi aika hienoa, jos tulevaisuudessa minun munasolujeni avulla syntynyt lapsi ottaisi minuun yhteyttä. Siinä konkretisoituisi koko lahjoittaminen ja se ajatus, että tämän takia se tehtiin, Riikonen kiteyttää.