Muistokirjoitus: Kirjoittaminen oli Tuula Rantosen tapa olla olemassa

Pääkirjoitustoimittaja Tuula Rantonen kuoli 28. helmikuuta 2024 kotikaupungissaan Joensuussa, jossa hän oli syntynyt 16. tammikuuta 1943.

Tampereen yliopistosta valmistunut hallintotieteen maisteri teki pitkän ja ansiokkaan työuran vuodesta 1963 alkaen uutis-, erikois-, artikkeli- ja pääkirjoitustoimittajana sanomalehti Karjalaisessa, josta hän eläköityi vuonna 2009.

^{Kaikkina elämänsä päivinä} Tuula askaroi ajatustensa palatsissa. Hän tutki. Hän ajatteli. Hän kirjoitti.

Kirjoittaminen oli äitini elämäntyö. Mutta se ei ollut hänelle vain työ. Se oli hänen tapansa ymmärtää ympäröivä todellisuus. Se oli Tuulan tapa olla olemassa.

Tuula oli hyvin yksityinen ihminen, joka julkisen työnsä vastapainoksi ei yksityiselämässään pitänyt melua itsestään. Hänellä oli harvoja läheisiä ystäviä.

Hänellä oli silti hämmentävän rikas elämä, josta hän ei oikeastaan paljoakaan puhunut.

Joistakin asioista tiesin, koska olin itse mukana, tai koska muistan asioita lapsuudestani. Jotkin asiat paljastuivat vasta äidin sairastumisen jälkeen, hänen viimeisenä elinvuotenaan.

^{On ollut elähdyttävää saada} penkoa äidin arkistoja.

Ensimmäinen löytö oli valokuva Tuulasta 1970-luvun puolivälissä. Hän seisoo siinä tomerana, nuorena, noin kolmekymmentävuotiaana toimittajana. Hänen vieressään mustassa puvussa ja sarvisankaisissa silmälaseissa vanhempi kaljupäinen mies selittää innolla ilmeestään päätellen varsin hauskaa juttua. Mies on Urho Kaleva Kekkonen.

Toinen löytö: Äiti oli tallettanut 1960-luvulla saamaansa postia. Kyseessä oli omistuskirjoitus vanhalta mieheltä nuorelle naiselle. Allekirjoitus sykähdytti. Frans Emil Sillanpäältä ei ihan jokainen taida olla saanutkaan postia.

Monia muistoja. Useimmat iloisella tavalla arkipäiväisiä, jotkut, toisinaan, vähän erikoisempiakin.

Se, kun kävelimme kaksistaan äidin kanssa Soweton slummissa Johannesburgissa, ja ainakin itseäni hieman pelotti. Äiti otti kuvan. Myöhemmin se painettiin lehteen. Kuvantekstiksi hän kirjoitti: ”Matkalla kansakunnaksi”.

^{Kun hahmottelin äidilleni} muistopuhetta, tiedustelin hänet tunteneilta kuvailuja hänestä. Tässä muutamia niistä: esikuva, mentori, älykäs, sivistynyt, tarkkanäköinen, jätti kauniin jäljen moneen sydämeen.

Monissa kuvauksissa äidistäni korostuu, että hänet koettiin hyvänä kuuntelijana. Hän antoi tilaa, otti vastaan. Yhtäkkiä yhteys olikin syntynyt.

Joku voisi sanoa, että Tuula oli empaattinen. Minusta Tuula oli suurenmoisen sivistynyt ihminen. Hänelle empatia kuului sivistykseen.

^{Tuula kuului sukupolveen,} joka uskoi parempaan maailmaan, ehkä joskus tavalla, joka saattaa näyttäytyä meille naiivina.

Omasta mielestäni Tuula ei ollut lainkaan naiivi. Vuodet toimittajana Joensuussa, Suomessa ja joskus kauempanakin, olivat vain näyttäneet hänelle, että ihmiset ovat samanlaisia, kaikkialla.

Tuula oli minusta äärimmäisen oikeudentuntoinen. En tiedä seurasiko hän elämässään maksiimia "jos et tiedä kumman puolella olisit, ole heikomman puolella", mutta luulen, että hän hyvinkin saattoi niin tehdä.

Siihen viittaavat summat, joita hän siirsi tililtään hyväntekeväisyyteen. Joka kuukausi. Vuosikymmenten ajan.

"Opin häneltä paljon", kirjoitti eräs hänen ystävistään. Niin minäkin.

^{Tuuli on käynyt} hänen ylitseen, eikä häntä enää ole. Tuula on korvaamaton, ja hänen poismenonsa jättää jälkeensä tyhjiön. Mutta hänen älynsä, oikeudenmukaisuutensa, maailmankuvansa ja huumorintajunsa elävät edelleen meissä, jotka hänet tunsimme ja joille hän oli läheinen, sillä ajatukset, aatteet, ideat ja ihanteet eivät kuole.

Tuula eli koko elämänsä suurten ajatusten ja ylevien abstraktioiden maailmassa. On siis hyvin sopivaa, että nyt hänestä itsestään on tullut sellainen.

Varjot jatkavat tanssiaan Platonin luolan seinällä, nyt ja aina, mutta Tuula on astunut luolasta ulos, ajasta ikuisuuteen, ja ikuiseen auringon valoon.

Mitä tahansa hän siellä näkeekin, olen varma, että se on hänestä mielenkiintoista.

Muistokirjoitus on tiivistelmä Nyrki Rantosen pitämästä muistopuheesta äitinsä Tuula Rantosen muistojuhlassa 23.3.2024 Joensuussa.