play

"Linnun näköinen oksa", oli yleinen havainto tammikuisessa lintujahdissa Lieksan Elimossa – katso video

Kanalinnustus talviaikaan ei ole helppoa, totesivat Markus Venäläinen ja Jarno Pitko Lieksan Elimossa.

Kanalinnustus talviaikaan ei ole helppoa, totesivat Markus Venäläinen ja Jarno Pitko Lieksan Elimossa. Kuva: Juha Inkinen

Anni Rodriguez

Juttu on julkaistu alun perin Karjalaisessa 21.1.2022.

Aamun hämärä alkaa pikkuhiljaa hävitä, kun sidomme metsäsuksia jalkaan. Pakkasta on vain muutama aste, mutta paksut lumipenkat kertovat, että eletään keskitalvea.

Ollaan Lieksan Elimossa, aivan rajavyöhykkeen lähellä. Nyt ollaan lähdössä latvalinnustamaan eli metsästämään metsäkanalintuja.

Katso video päivästä jutun lopusta.

Joensuulainen Jarno Pitko, 34, ja kuopiolainen Markus Venäläinen, 32, lähtevät hiihtämään edellä. Pitko on hiihtänyt lintujen perässä samoilla alueilla jo eilen, ja edellispäivän hiihtojälki auttaa paljon muuten upottavassa hangessa.

Vähän väliä näkyy ladun ylittäneen hirven jäljet. Lunta on niin paljon, että sekin menee ojien kohdalla lumessa mahaansa myöten.

Eteneminen on paksussa lumessa hidasta.

Eteneminen on paksussa lumessa hidasta. Kuva: Juha Inkinen

Metsässä liikutaan hiljaa, etteivät linnut säiky.

Metsässä liikutaan hiljaa, etteivät linnut säiky. Kuva: Juha Inkinen

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Käsillä on varsin harvinainen metsästysmuoto. Latvalinnustukseksi kutsuttu talviajan kanalintumetsästys on Pohjois-Karjalassa ollut viimeksi sallittua yli 40 vuotta sitten, vuonna 1981. Nyt kun kanalintukannat ovat vahvistuneet, on maakunnassa käynnissä kolmen viikon ajan kestävä tammijahti. Silloin saa metsästää ukkoteertä ja osalla alueista myös ukkometsoa.

Pitko ja Venäläinen saapuivat metsästämään Elimoon valtion maille kymmenen hengen kaveriporukassa, joka päivän ajaksi hajaantuu eri alueille. Osa porukasta hiihti saloilla jo edellisenä päivänä, Pitkon arvion mukaan yhteensä 50–60 kilometrin verran umpihangessa ilman valmiita latuja. Saalista ei tullut, havaintoja linnuista kylläkin.

– Ei voi helpoksi sanoa, Pitko toteaa.

Hän on nyt elämänsä ensimmäistä kertaa latvalinnustamassa, kuten moni muukin tänä talvena. Osa on päässyt kokeilemaan lajia viime vuosina pohjoisemmassa Suomessa, missä se on ollut sallittua.

Ei voi helpoksi sanoa.
Jarno Pitko

– Odotus on lähinnä, että pääsee hiihtämään ja näkee lintuja. Hyvällä tuurilla jos pääsee ottamaan kiväärin repusta, niin se on pelkkää bonusta, Pitko kertoo päivän alkaessa.

Syksyisin kanalinnustuksessa mukana on yleensä ylösajavia koiria, mutta nyt niistä ei ole apua.

– Hallasta ei mökin pihassakaan näkynyt hangesta kuin nenänpää, Venäläinen kertoo saksanseisojastaan, joka on jäänyt päivän ajaksi odottamaan mökille, sillä sen olisi mahdotonta kulkea syvässä lumihangessa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Kiikari on tarpeen, sillä linnut pitäisi nähdä useamman sadan metrin päästä.

Kiikari on tarpeen, sillä linnut pitäisi nähdä useamman sadan metrin päästä. Kuva: Juha Inkinen

Kartalta katsellaan mistä löytyisi seuraava aukko, jonka laidalta lintuja voisi etsiä.

Kartalta katsellaan mistä löytyisi seuraava aukko, jonka laidalta lintuja voisi etsiä. Kuva: Juha Inkinen

Saavumme suksillamme suon laitaan. Lumikieppejä, joissa linnut yöpyvät, on näkynyt hangilla paljon.

Kiikarit ovat apuna, kun Venäläinen ja Pitko tähystävät suon reunalla olevien puiden latvoja.

– Jokaiseen latvaan saa kuviteltua linnun, Venäläinen toteaa kiikareilla katsoessaan.

Paljaalla silmällä tehtävä onkin varsin vaikea, sillä jokainen tummempi männynlatvan kohta saa kuvittelemaan siinä istuvan teeren.

– Linnun näköinen oksa, antaa Pitko tuomionsa jälleen yhdestä latvasta.

Hiihto jatkuu. Metsän suojassa kulkiessa ehtii ihailla tykkylumen peittämiä kuusia ja katsella muiden kulkijoiden, kuten jänisten, jälkiä. Aina seuraavan suon tai hakkuuaukon reunaan saapuessa miehet hiljentyvät ja alkavat kiikareilla hakea puiden latvoja.

Markus Venäläisen metsäsuksen side meni rikki heti alkumatkasta, joten välineet vaihtuivat liukulumikenkiin. Ne eivät kanna paksussa hangessa yhtä hyvin kuin metsäsukset.

Markus Venäläisen metsäsuksen side meni rikki heti alkumatkasta, joten välineet vaihtuivat liukulumikenkiin. Ne eivät kanna paksussa hangessa yhtä hyvin kuin metsäsukset. Kuva: Juha Inkinen

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Yhden aukon laitaan saapuessamme sen toisella laidalla istuu kuin istuukin latvoissa seitsemän ukkoteertä. On oltava varovainen ja hidastettava liikkeitään.

Olemme jo hiihtäneet näkyviin aukolle, ja reilun parin sadan metrin päässä olevat linnut näkevät hyviltä tarkkailupaikoiltaan meidät leikiten. Vaikka päällämme on lumipuvut, liike paljastaa nopeasti.

Ainakin seitsemän teertä näkyy puiden latvoissa, noin 250 metrin päässä.

Ainakin seitsemän teertä näkyy puiden latvoissa, noin 250 metrin päässä. Kuva: Juha Inkinen

Pitko ja Venäläinen ottavat sukset jalastaan, kahlaavat kyyryssä umpihangessa läheisen kummun taakse ja löytävät hyvän ampuma-asennon. Tällä kertaa laukaus menee ohi, ja vaikka kaikki linnut lähtevät lentoon, miehet saapuvat takaisin suksille varsin tyytyväisinä. Palkitsevaa on jo se, kun pääsee yrittämään.

Tuuli vaikeuttaa olosuhteita tänään. Puiden latvat huojuvat ja latvoissa istuvat linnut niiden mukana.

– Mutta lintuja nähtiin, hyvä homma, Venäläinen tuumaa.

Katso alla olevasta kuvagalleriasta, kuinka hiipiminen onnistuu.

Vielä yhden aukon takana näkyy koivun latvassa istuva teeri. Miehet pakittavat takaisin metsän suojaan ja yrittävät lähestyä lintua lähempää, mutta se ehtii lähteä lentoon.

Asianmukaiset varusteet ovat latvalinnustaessa olennaiset. Metsästäjän tulisi sulautua lumihankeen niin, että mielellään päästä varpaisiin kaikki vaatteet ja varusteet olisivat valkoisia. Ilman kunnon metsäsuksia liikkuminen on Pohjois-Karjalan metsissä tällä hetkellä mahdotonta.

– Mahdollisimman pitkät metsäsukset ovat tänä talvena tarpeen. Nopeasti ei niilläkään pääse, kun tuonne umpiseen menee, Jarno Pitko toteaa.

Iltapäivän hämärän laskeutuessa saavumme takaisin tielle. Koko valoisa aika eli kuutisen tuntia on nyt hiihdetty Lieksan saloilla, noin puolet päivästä edellisen päivän laduilla ja puolet puhtaassa umpihangessa.

– Todella kiva päivä. Aika raskas keli, kun upottaa paljon. Ihan hyvin nähtiin lintuja. Tilanteet eivät tule ilmaiseksi, on Venäläisen arvio päivästä.

Ojien ylitykseen kannattaa opetella hyvä tekniikka.

Ojien ylitykseen kannattaa opetella hyvä tekniikka. Kuva: Juha Inkinen

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

whatsApp

Whatsappilla:

Numeroon 050 3500 245

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi