Joensuulainen Anni, 24, vaihtoi sokerideittailusta prostituutioon – "Ajattelin, että on sama pyytää suoraan raha seksistä"

Tämä uusintajuttu on julkaistu ensimmäisen kerran 14.1.2023.

"Opiskelija lisätienestiä vailla. Kondomin käyttö on aina pakollista", luki joensuulaislähtöisen Annin, 24, seksinmyynti-ilmoituksessa netissä. Puoli tuntia 100 euroa, tunti 200 euroa ja kuusi 600 euroa.

Toissa vuoden keväästä viime vuoden kevääseen Anni oli seksityöläinen, joka myi seksiä asiakkaille rahasta.

– Ajattelin, että jos harrastan seksiä ilmaiseksi, miksipä siitä ei pyytäisi rahaa.

Annin yksityisyyden suojelemiseksi hän ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään.

^{Ennen prostituoidun} uraansa Anni harrasti sokerideittailua.

Sokerideittailu eli sugar dating on sopimuksellinen suhde, jossa ostava osapuoli sponsoroi seuralaistaan ja saa vastikkeeksi seuraa esimerkiksi ravintolaillalliselle, joskus jopa seksiä. Yleensä sponsoroija on vanhempi ja varakkaampi mies ja sponsoroitava nuori nainen.

Sponsoroinnin muoto vaihtelee Annin mukaan suhteesta. Jotkut ottavat sponsoroinnin rahana, toiset lahjoina.

Kerran asiakas juotti Annille niin paljon alkoholia, että hän sammui eikä muistanut seuraavana aamuna enää mitään. Hän epäili tulleensa raiskatuksi. Anni päätti vaihtaa prostituutioon, sillä siinä rajat olisivat selkeämmät ja tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta.

– Koin, että se on melkein kuin sokerideittailua mutta paremmalla palkalla. Ajattelin, että on sama pyytää suoraan raha seksistä eikä mistään syömässä käymisestä.

^{Seksiä ostavien} asiakkaiden määrä vaihteli muutamasta viikossa jopa viiteen päivässä. Keskimäärin heitä kävi kaksi päivässä.

– Otin asiakkaita sen verran kun itseäni huvitti, Anni kertoo.

Annin luona kävi miehiä laidasta laitaan. Nuorimmat olivat parikymppisiä ja vanhimmat noin 70-vuotiaita. Osa oli sinkkuja, osa parisuhteessa tai naimisissa. Valtaosan asiakkaistaan Anni otti vastaan kotonaan.

– Pari kertaa kävin hotellihuoneessa.

Syitä Annin palvelujen käyttämiseen oli monia. Jotkut tulivat hänen luokseen menettämään neitsyytensä, toiset lohduttautumaan sydänsuruistaan tai tyydyttämään tarpeitaan seksittömästä avioliitosta.

Jotkut halusivat vain nopeaa seksiä ja lopun ajan keskustella, jotkut taas toivoivat Annin pitävän päällään tiettyä asustetta.

^{Naapurivaltiossa Ruotsissa} seksin ostaminen on kiellettyä, mutta Suomessa prostituutio on laillista, kunhan myyjä on täysi-ikäinen, myynti tapahtuu jossain muualla kuin julkisella paikalla ja myymiseen ei liity paritusta tai ihmiskauppaa.

Paritus tarkoittaa tilannetta, jossa seksin ostajan ja myyjän välillä on kolmas osapuoli, joka saa taloudellista hyötyä seksin myymisestä. Ihmiskauppa taas ilmenee prostituutiossa ihmisen pakottamisena tai painostamisena seksityöhön.

Parituksen kaltainen toiminta viittaa ihmiskauppaan silloin, kun paritukseen liittyy alistamista, kontrollointia tai väkivaltaa. Paritus on ihmiskauppaa myös silloin, kun parituksen kohteena on alle 18-vuotias ihminen.

Myös bordellin eli ilotalon pitäminen menee lain nurjalle puolelle, jos kolmas osapuoli hyötyy seksityöstä.

^{Parituksia tuli} vuonna 2020 viranomaisten tietoon koko maassa 48 kappaletta ja törkeitä parituksia 19. Itä-Suomen poliisin alueella ihmiskauppaan tai paritukseen liittyviä rikoksia ilmenee ulkomaalaistutkinnan tutkinnanjohtajan Matti Pitkäsen mukaan yksittäisiä.

– Kyse on piilorikollisuudesta, jonka torjunnassa ja paljastamisessa vihjeet ja havainnot ovat poliisille todella tärkeitä, Pitkänen kertoo.

Pitkänen muistuttaa, että vaikka merkittävä osa parituksen tai ihmiskaupan uhreista on ulkomaalaisia, rikoksiin liittyy tekijän tai uhrin asemassa myös suomalaisia.

^{Vuodesta 2003} eteenpäin seksiä ei ole enää lain mukaan saanut kaupitella kadulla tai muilla yleisillä paikoilla, kuten ravintoloissa. Sen jälkeen seksistä on ilmoiteltu pääasiassa verkossa.

Matti Pitkänenkin tunnistaa, että seksipalvelujen markkinointi on siirtynyt pitkälti nettisivuille. Hän ei paljasta, millaisia keinoja poliisi käyttää verkossa prostituutioon liittyvän rikollisuuden torjuntaan ja paljastamiseen, mutta kertoo viranomaisten seuraavan aktiivisesti toimintakenttäänsä.

– Verkko on kasvanut ja yhä kasvava toimintaympäristö. Luonnollisesti seuraamme, mitä siellä tapahtuu.

^{Anninkaan ei} tarvinnut ilmoitella palveluistaan lehtien palstoilla tai seisoskella kadunkulmassa, sillä hän markkinoi palvelujaan netissä seksipalveluja tarjoavien yhteystietoja välittävällä Sihteeriopisto-sivustolla. Sivusto ilmoittaa palveluntarjoajan iän, strategiset mitat, kielen, saatavuuden ajankohdat, hinnat ja yhteystiedot.

Asiakkaat voivat jättää Sihteeriopistossa jopa julkista palautetta palveluista.

Vuonna 2000 perustettu Sihteeriopisto-sivusto suljettiin vuonna 2019. Vastaavanlainen sivusto avattiin uudestaan samalla nimellä vielä samana vuonna.

^Joensuussa 30 minuutin seksiseura maksaa ilman lisäpalveluja Sihteeriopiston mukaan 100–120 euroa, ja tällä hetkellä palvelussa on kolme Joensuussa seksiseuraa tarjoavaa profiilia.

Annin tuntiveloituksiin kuuluivat seksi, eroottinen hieronta ja masturbointi. 50 euron lisämaksusta onnistuivat myös eroottiset kuvat ja anaaliseksi, sadan euron lisästä seksi kahden miehen kanssa.

– Joskus joku kysyi, että löytyisikö minulta joku tyttökaveri kolmanneksi.

– Aluksi en pyytänyt lisämaksua muista palveluista. Kun aloitin, en oikein vielä tiennyt, mitä kannattaa tehdä. Luin netistä, miten muut ovat hinnoitelleet.

Maksun seksistä hän otti käteisellä, kuvista Mobilepaylla. Yhteydenotot asiakkailta tulivat Kik-viestisovelluksessa.

Annin mukaan Joensuun alueella on vähän seksityötä tekeviä ihmisiä. Moni hänen asiakkaistaan on kertonut, että varsinkin suomalaisia prostituoituja on alueella vähän.

^{Tilastokeskuksen mukaan} seksipalveluissa on kysymys jopa satojen miljoonien eurojen vuosittaisesta bisneksestä. Prostituutio oli Annille opiskelujen ohella mukava tulonlähde. Hän kertoo tienanneensa seksityöllä vuodessa kymmeniätuhansia euroja.

– Hirveä sanoa, mutta minulle se oli helppoa rahaa. Jotkut ottavat sen raskaammin henkisesti, mutta se riippuu luonteesta.

Käteistä kertyi iso pinkka. Anni talletti osan rahoistaan talletusautomaatilla tililleen ja osti käteisellä esimerkiksi ruokaa.

Isojen rahasummienkin takia seksityössä voi joutua kokemaan uhkaavia tilanteita, jopa väkivaltaa. Asiakkaat saattavat olla päihtyneitä tai päättää olla maksamatta lainkaan. Anni välttyi vuoden aikana ryöstöiltä ja väkivallalta.

– Koen, että jos itse olen avoin ja mukava, minullekin ollaan mukavia. Pari kertaa asiakkaiden viestit ovat olleet uhittelevia.

^{Turvallisuutta lisäsivät} säännöt. Anni vaati että asiakas käytti kondomia, maksoi rahat etukäteen ja kielsi suutelun. Raskauksia ehkäistäkseen Anni käytti lisäksi ehkäisypillereitä.

Huonot asiakkaat olivat Annin mukaan sellaisia, jotka tinkasivat hinnoista ja sovituista rajoista.

– Huono asiakas on myös sellainen, joka ei pidä hygieniastaan huolta.

Hyvät taas käyttäytyivät kunnioittavasti, kohtelivat kuin ketä tahansa muuta ihmistä ja pitäytyivät sovituissa säännöissä. Valtaosa asiakkaista oli sellaisia.

Anni arvelee, että koska Joensuussa seksityötä tekeviä on vähän, asiakkailla ei ole varaa käyttäytyä huonosti. Tieto väkivaltaisuudesta tai muusta ikävästä käyttäytymisestä voi kulkea seksityöläiseltä toiselle nopeasti, ja huonoa asiakasta ei oteta enää vastaan.

Työn varjopuoliksi Anni mainitsee henkilökohtaisessakin elämässä takertuvat asiakkaat ja seksin aikana tulleet yllättävät temput, kuten sylkeminen tai kovakouraisuus. Myös ajoittain ilmaantuva hiivatulehdus oli yleinen vaiva.

^{Vuosina 1992}, 1999, 2007 ja 2015 tehdyn Finsex-tutkimukseen vastanneista miehistä 12 prosenttia oli joskus ostanut seksiä elämänsä aikana, naisista 0,3 prosenttia. Prostituoidun palveluja olivat käyttäneen muita useammin miehet, joilla oli tutkimuksen tekohetkellä suhde, jossa seurustelukumppanit asuvat eri osoitteissa. Vähiten palveluita käyttivät naimisissa ja avoliitossa olevat miehet. Maksullisen seksin kumppaneista oli vuosina 1999, 2007 ja 2015 noin 80 prosenttia ollut ulkomaalainen nainen.

Miehet hyväksyvät useammin rahan ansaitsemisen seksuaalisia palveluja myymällä kuin naiset.

^{Seksin myymiseen} liittyvä negatiivinen stigma tuo Pro-tukipisteen palvelujohtajan Minna Huovisen mukaan vain enemmän turvattomuutta seksityöhön. Stigman vuoksi jotkut eivät välttämättä uskalla kertoa kohtaamistaan rikoksista läheisilleen tai tehdä rikosilmoitusta esimerkiksi väkivallasta.

– Jos jotain sattuu, ihminen on yksin. Siksi olisi tärkeää taistella stigmaa vastaan, Huovinen sanoo.

Negatiivisessa seksityöläisten leimassa on Huovisen käsityksen mukaan peruja historiasta ja muotista, johon naisten odotetaan yhä asettuvan.

– Huoran leima asetetaan helposti, jos naisella on monia seksikumppaneita.

Seksityöläisissä on toisaalta myös miehiä ja seksuaalivähemmistöjä.

Ruotsissa seksin ostaminen on kielletty, ja malli on Huovisen mukaan aiheuttanut seksityöläisille vain lisää turvattomuutta. Seksityöläinen on yhä enemmän yksin mahdollisten hyväksikäyttötilanteiden ja pahoinpitelyjen kanssa.

– Mitä enemmän seksityötä joutuu piilottelemaan, sitä alttiimpi on hyväksikäytölle.

Vaikka seksityön stigma on pienentynyt ulostulojen ja ihmisten tarinoiden myötä, se kummittelee yhä.

^{Seksityöläisten määrää} Suomessa on Minna Huovisen mukaan vaikea laskea, koska seksityötä on monenlaista. Osa kokeilee alaa kerran, toiset myyvät seksiä päivätyökseen. Jotkut eivät voi valikoida asiakkaitaan ja joutuvat myymään seksiä esimerkiksi huumeita, asuinpaikkaa tai ruokaa vastaan. Huovinen kuitenkin arvioi, että Suomessa seksityötä tekee tuhansia ihmisiä.

Vaikka seksityöläisissä on ihmiskaupan ja parituksen uhreja, valtaosa seksityöläisistä tekee Huovisen mukaan seksityötä vapaaehtoisesti ja vastikkeettomasti. Hän kuitenkin korostaa, että saman ammatin sisälle mahtuu monenlaisia tarinoita.

Pro-tukipiste on kansalaisjärjestö, joka edistää seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten osallisuutta ja ihmisoikeuksia. Se tarjoaa tukea, terveyspalveluita ja yhteisöllistä toimintaa ihmisille, jotka tekevät seksi- tai erotiikka-alan työtä, tarjoavat vastikkeellista seksiä tai ovat joutuneet ihmiskaupparikoksen uhriksi.

^{Vaikka seksityötä} varjostaa häpeällisyyden leima, Anni itse koki ammattinsa kuin minkä tahansa muun asiakaspalveluammatin. Tapaamiset kulkivat usein yhtä arkisesti kuin hieronnassa käyminen. Prostituutiossa tärkeää on Annin mukaan kommunikaatio asiakkaan kanssa varsinkin mieltymyksistä ja tarpeista.

– Asiakaspalvelutyössäkin pitää kohdata toinen ihminen.

Prostituoidun palvelut ovat hänen mielestään hyvä vaihtoehto esimerkiksi sellaisille ihmisille, jotka eivät muuten pääsisi harrastamaan seksiä.

– Se on tärkeää heidän itsetunnolleen.

Hän on kertonut työstään monelle tuttavalleen ja saanut heiltä pelkkää myönteistä palautetta.

– Nykyisin seksityö on ollut mediassa esillä positiivisessa ja normalisoivassa valossa, joten täällä vastaanotto on ollut hyvää. Kun olen kertonut muissa maissa asuville kavereilleni, he ovat olleet asiaa kohtaan vähän varautuneempia.

Vanhemmilleen Anni ei ole entisestä työstään kertonut. Hän epäilee, että he olisivat pettyneitä seksityön harjoittamisesta ja huolestuneita turvallisuudesta.

^{Nykyisin Anni} asuu muualla eikä tee enää seksityötä. Vaikka lopettamisesta on jo melkein vuosi, jotkut tutuista asiakkaista kyselevät vieläkin palveluiden perään.

Anni voisi aloittaa työt uudestaankin, jos elämäntilanne sen sallisi. Jos hän seurustelisi, seksityöstä tulisi hänen mukaansa tietenkin ensin keskustella kumppanin kanssa.

– Voihan sitä jatkaa, jos kumppani hyväksyy sen.