Kun tohmajärveläinen Pietaristen suurperhe on liikkeellä yhdessä, alkaa kuiskuttelu – "Emme tosiaankaan ole lestadiolaisia"

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisessa 12.3.2023.

Tohmajärveläinen Saara Pietarinen, 35, asettelee keskelle ruokapöytää ison lautasen, joka on kukkuroillaan lämpimiä vohveleita. Niiden kanssa on tarjolla mansikkahilloa, kermavaahtoa ja sokeria. Palan painikkeesi on kannullinen mehua.

– Ei ne pitkään tuossa pöydällä ole. Viimeistään iltaan mennessä vohvelit on varmasti syöty, Simo Pietarinen, 35, sanoo.

Simo ja Saara Pietarinen tietävät mistä puhuvat, sillä perheessä on monta nälkäistä herkkusuuta.

– Meillä on kuusi lasta: 11-vuotias Santeri, 9-vuotias Siiri, 8-vuotias Sarita, 7-vuotias Sonja, 5-vuotias Sanni ja nuorin on 2-vuotias Selina, perheen äiti Saara Pietarinen luettelee.

^{Simo Pietarinen} kertoo, että kun koko perhe on liikkeellä yhdessä, ventovieraat alkavat kuiskutella keskenään luoden heihin merkitseviä katseita.

– Monet ihmettelevät lapsimääräämme ja meiltä myös jopa kysytään, olemmeko uskovaisia, koska meillä on niin paljon lapsia. Emme tosiaankaan ole lestadiolaisia, hän sanoo.

– Silloin kun aloimme seurustella, puhuimme kyllä lapsista ja molemmat halusimme niitä, mutta määrästä ei ollut puhetta. Niitä on nyt vain putkahdellut, Simo Pietarinen naurahtaa.

^{Kahdeksanhenkisessä} perheessä eletään aivan tavallista lapsiperheen arkea kaikkine iloineen ja huolineen, vaikkakin elo on etenkin vanhempien mukaan normaalia äänekkäämpää.

– Kyllä meillä tätä elämää, vilskettä ja ääntä riittää, Saara Pietarinen mainitsee.

– Ehkä yöllä, kun lapset nukkuvat, on täysin hiljaista, Simo Pietarinen lisää.

– Ei muuten ole. Isä kuorsaa niin kovasti, perheen esikoinen Santeri Pietarinen paljastaa.

^{Saara Pietarinen} on se, joka pyörittää perheen arkea. Hän huolehtii aamuisin, että viisi vanhinta lasta ovat ajoissa odottamassa koulu- ja eskarikyytiä.

– Laitan lapsille ensin aamupalan valmiiksi ja herätän heidät seitsemältä. Linja-auto tulee kahdeksan maissa hakemaan lapsia tuosta tien varresta parinsadan metrin päästä. Sitten me jäämmekin Selinan kanssa kahdestaan kotiin, paitsi torstaisin, kun menemme perhekahvilaan aamupäivän ajaksi, hän kertoo.

Elämä punatiilisessä omakotitalossa Tohmajärven Kaurilassa vilkastuu taas iltapäivällä koululaisten ja esikoululaisen palattua kotiin.

– Välipalat odottavat valmiina, ja sitten lapsilla alkaa läksyjen teko, äiti sanoo.

Loppupäivä kuluu leikkien sisällä ja ulkona.

– Ja myöhemmin on sitten iltatappeluiden aika, perheen isä mainitsee.

^{Simo Pietarinen} ei pysty useinkaan osallistumaan lastensa kouluun lähettämiseen tai heidän vastaanottamiseensa.

– Minä olen töissä Joensuussa. Teen metsäkoneiden huolto- ja korjaustöitä. Päiväni ovat aika pitkiä. Olen jo töissä ennen kuin lapset aamulla heräävät. Joskus olen kotona kolmen aikaan iltapäivästä, mutta monesti päivä venyy iltakuuteenkin saakka, Simo Pietarinen toteaa.

^Aviomies kehuu sydämensä pohjasta vaimoaan, että hän on jaksanut hoitaa lapset ja kodin.

– Suuri kiitos rouvalle. Hän tekee kotona ison työn. Moni ei älyäkään, mitä kaikkea suurperheen arjen pyörittäminen ja kodin hoitaminen vaativat. Kotiäitejä usein vähätellään sanomalla, että hänhän on vain kotiäiti.

^{Saara ja} Simo Pietarinen tapasivat toisensa vuonna 2009 Savonlinnassa, jossa Imatralla syntynyt Saara Pietarinen työskenteli kukkakaupassa. Pariskunta ihastui ja rakastui toisiinsa.

– Ja sitten minä kävin viikonloppuisin Savonlinnassa tapaamassa Saaraa, Tohmajärvellä syntynyt Simo Pietarinen paljastaa.

Vuonna 2010 Saara muutti Tohmajärvelle Simonsa luo. Vuotta myöhemmin tammikuussa vietettiin talvihäitä.

– Työskentelin kesäisin hautausmaalla, kunnes Santeri syntyi. Siitä lähtien olen ollut kotona, ja puutarhurointia olen harrastanut enää kotipihassa, Saara Pietarinen kertoo.

^Aiemmin Pietariset asuivat Tohmajärven kuntakeskuksen tuntumassa vuokralla, mutta jo yhdentoista vuoden ajan koti on ollut Kaurilassa. Siellä he ovat viihtyneet hyvin.

– Kaurila on pieni hiljainen kylä. Täällä saa olla ihan omassa rauhassa, eikä kylällekään ole paha matka, vain 12 kilometriä, Simo Pietarinen mainitsee.

^{Simo Pietarisen} mukaan syrjässä asuminen ei ole muodostunut ongelmaksi, sillä perheen lapsilla ei ole vielä säännöllisiä harrastuksia.

– Siitä voi tulla jossakin vaiheessa ongelma, kun lapset löytävät itselleen mieluiset harrastukset. Kuskaaminen niihin varmasti lisääntyy.

Nytkin lapset tarvitsevat kyytiä, sillä lasten kavereilla on ollut viime aikoina paljon synttäreitä.

– Tuntuu, että joka viikonloppu tai perjantai pitää olla kuskaamassa lapsia jonnekin. Auto kyllä täytyy täällä asuessa olla. Muutenhan täältä korvesta ei pääse lapsia viemään jonnekin tai hakemaan jostakin, Simo Pietarinen pohtii.

^{Perheen tyttöjen} mielestä on kivaa, että heillä on niin monta sisarusta. Leikit käyvät yksiin.

– Leikimme Barbie-nukeilla, Sanni Pietarinen kommentoi mielileikkiään.

Pietariset odottavat jo innolla uutta jäsentä.

– Laskettu aika on elokuussa, Saara Pietarinen paljastaa.

Uuden perheenjäsenen sukupuoli ei ole tiedossa, eivätkä vanhemmat halua sitä etukäteen tietääkään.

– Varppina tulee tyttö, Santeri Pietarinen arvailee.

^{Kun perheessä} on monta lasta, tarkoittaa se sitä, että vanhempien kahdenkeskinen aika on kortilla.

– Saunassa käymme kahdestaan, kun vanhemmat lapset katsovat sillä aikaa Selinan perään, Saara Pietarinen toteaa.

– Viimeksi olimme kahdestaan, kun kävimme ultrassa Joensuussa. Äitini tuli katsomaan lapsia siksi aikaa. Muutenkin mummo tulee lapsenvahdiksi aina kun tarvitsemme, sillä hän asuu ihan lähellä, Simo Pietarinen toteaa.

– Ultrareissu meni huvireissusta, kun vielä pääsimme syömäänkin, Saara Pietarinen lisää.

– Niin, olihan se peräti kolme tuntia vapaa-aikaa kahden kesken, aviopuoliso kommentoi.

^Pietariset ovat tyytyväisiä elämäänsä, eikä kahdenkeskisen ajan vähäisyyskään haittaa.

– Kaipa me olemme tottuneet elämään näin. Toki joskus sitä kaipaa, että pääsisi käymään jossakin vaimon kanssa kahdestaan. Ehkä sitten eläkkeellä. Lapset kasvavat niin nopeasti, että nautitaan nyt vain heistä, perheen isä toteaa.