Milla Kempas, 28, ryhtyi yrittäjäksi isoisovanhempiensa Liperiin perustamalle tilalle – Maatilallisten joukossa nuori nainen on harvinaisuus

Juttu on julkaistu Karjalaisessa ensimmäisen kerran 19.5.2024.

Kun liperiläinen Milla Kempas 18-vuotiaana osti osuuden maatilasta vuonna 2015, moni kysyi, miksi niin nuori ryhtyy maatalousyrittäjäksi.

– Aluksi se oli kylälläkin ihme juttu. Ihmiset kääntyivät katsomaan, kun ajelin traktorilla. Nyt siihen on jo totuttu, Kempas muistelee.

Nyt 28-vuotias Kempas omistaa lihakarjaa kasvattavan Koivulan Farmilla -nimisen maatilan kokonaan ja pyörittää sen toimintaa sukunsa neljännessä polvessa.

^{Karjalasta evakkoon} lähteneet Milla Kempaksen isoisovanhemmat perustivat Koivulan tilan Liperin Nivankankaalle jatkosodan aikana 1940-luvulla. Alkuun pihassa oli vain saunamökki ja muutama lehmä.

Nyt tilalla on charolais-nautoja jo 250 kappaletta ja peltoalaa 175 hehtaaria.

Pienestä asti maatilalla työskennellyt Kempas otti tilan serkkunsa kanssa isältään ja sedältään hoitaakseen vuonna 2015. Neljä vuotta myöhemmin hän osti tilan kokonaan itselleen.

Sen jälkeen tilalla on rakennettu muun muassa rehusiilo ja uusi 125 naudan pihatto.

^{Kempas ryhtyi} aikanaan maatilalliseksi, koska halusi tilan pysyvän suvussa. Sukupolvenvaihdos tuli sopivasti ajankohtaiseksi.

– Kai sitä on niin kasvanut tähän hommaan. Kyllä se ajatus on aina ollut, että ryhdyn tähän yrittäjäksi.

Lisäksi eläimet ja isoilla koneilla ajaminen ovat lähellä sydäntä.

Kempaksella on myös lähihoitajan ammattitutkinto, ja hän on tehnyt töitä ikäihmisten palveluissa ja päiväkodissa. Nyt maatila vie niin paljon aikaa, ettei muille töille ole oikein aikaa.

^{Kempaksen tilalla on sonneja,} emolehmiä ja vasikoita. Vasikat kasvavat emonsa kanssa puolisen vuotta ennen kuin ne erotetaan ja kasvatetaan teuraaksi joko Koivulan tilalla tai muualla.

Nautoja ei teurasteta Koivulan tilalla, vaan osa teurastetaan Polvijärvellä pienteurastamossa. Siellä myös paloitellaan ruhot ja pakataan lihat. Valmis liha tulee takaisin Koivulan tilalle myytäväksi. Loput teurastetaan HK:n teurastamossa.

– En tiedä, olisiko minusta edes teurastamaan, Kempas miettii.

Tilan tulot koostuvat käytännössä lihamyynnistä. Suurin osa lihasta menee HK:lle, pienen osan Kempas myy itse tilan omassa myymälässä.

– Tästä myymälän kautta olemme myyneet varmaan kuusi eläintä.

Yrittäjä saisi tuotteistaan paremman katteen, jos kaiken voisi myydä suoraan kuluttajille, sillä suuret elintarvikeyhtiöt ostavat lihaa kiinteällä kilohinnalla, oli sitten kyse sisäfileestä tai ulkofileestä.

^{Mikään kultakaivos} maatila ei ole. Viime vuonna Milla Kempaksen yrityksen liikevaihto oli noin 300 000 euroa. Tuloilla tulee kuitenkin toimeen.

– Nyt kun on kymmenes vuosi menossa, välillä sitä miettii, että saisihan sen leivän jostain helpommallakin.

Kempaksen työpäivä alkaa usein kuudelta aamulla eläinten ruokinnalla ja voinnin tarkistamisella. Seuraavaksi on mentävä peltotöihin ja illalla tarkistettava taas eläimet.

Kun keväällä lehmät poikivat, työtä riittää entistä enemmän. Vasikoiden vointia ja syömistä täytyy tarkkailla aktiivisesti useita kertoja päivässä. Keväällä ja kesällä Kempas saattaa olla takaisin kotona vasta puolenyön korvilla.

– Laskin joskus tuntipalkkani, pääsin noin neljään euroon.

Kempas pyörittää tilaa kahdestaan isänsä kanssa. Joskus apuna on kausityöntekijöitä.

^{Vielä vuonna} 2015 Pohjois-Karjalassa oli Luonnonvarakeskuksen mukaan 2 093 maatalous- ja puutarhayritystä. Viime vuonna niitä oli enää 1 780. Naudanlihaakin tuotettiin Pohjois-Karjalassa viime vuonna 4,46 miljoonaa kiloa, kun vielä edellisenä vuonna sitä tuotettiin 4,62 miljoonaa kiloa.

Maatalousyrityksiä on kaatunut kannattamattomuuden vuoksi etenkin silloin, kun yleiset kustannukset nousivat, Kempas kertoo. Maatalousyrittäjä saa muutenkin vain pienen osuuden kaupan myyntihinnasta.

– Toivoisihan sitä, että suomalaisen maataloutta tuettaisiin ja sen tärkeys ymmärrettäisiin.

Lihantuotantoa kritisoidaan usein ilmastollisista ja eettisistä näkökulmista. Kempas pohtii, onko parempi vaihtoehto rahdata ruokaa kaukaa ulkomailta lentokoneella tai laivalla vai tuottaa sitä lähellä. Ruoan tuomisessa toiselta puolelta maailmaa ei ole hänen mielestään järkeä.

– Ei minulla mitään kasvisruokailua vastaan ole, kunhan raaka-aineet ovat kotimaisia.

^{Maatilallisten joukossa} Kempas on 28-vuotiaana harvinaisuus. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan tiedoista kerätyn tilaston mukaan maatalousyrittäjien keski-ikä Suomessa on 50. Aloittavatkin yrittäjät ovat keskimäärin 36-vuotiaita.

Pääsääntöisesti Kempas on otettu maatalouspiireissä hyvin vastaan, mutta nuori ikä on johtanut varsinkin alussa vähättelyyn.

– Joskus, kun menin koneliikkeeseen traktoria katselemaan, myyjä kysyi, että leikkitraktoriako olen etsimässä. Jos kuljen maatalousmessuilla miespuolisen kaverin kanssa, myyjät myyvät aina miehelle.

Pohjois-Karjalassa on Kempaksen tietojen mukaan yksi häntä nuorempikin maatilallinen.

^{Talvella työtaakka} helpottaa Koivulan tilalla. Silloin on aikaa harrastaa esimerkiksi moottorikelkkailua ja kuntosalia. Koska Milla Kempas asuu tilan pihapiirissä, vapaa-aikaa tekee mieli viettää jossain muualla.

Kempas harrastaa myös moottoripyöräilyä ja pesäpalloa, mutta kesäaktiviteetteina niiden makuun pääsee harvoin.

– Minulla on usein aikaa silloin kun sataa vettä, Kempas hymyilee.

Maatilalle saa lomittajan 26 päiväksi vuodessa. Kempas jatkaa lomapäiviään tarvittaessa vuorottelemalla töitä isänsä kanssa.