Joensuulaiset Petra, 46, ja Ari Pirinen, 59, valitsivat hääpäiväkseen tutun epäonnenpäivän – parisuhde on kestänyt jo 28 vuotta

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 24.12.2022.

Oli arki sitten tasapaksua puurtamista, ylämäkeä tai alamäkeä, tunteet toista kohtaan säilyvät juuri sellaisina kuin ne ovat aikanaan syttyneet. Näin kuvailevat joensuulaiset Petra, 46, ja Ari Pirinen, 59, nyt jo 28 vuotta kestänyttä yhteistä taivaltaan.

– Kun me aikoinaan aloimme seurustella, moni ei olisi uskonut, että meillä tulee olemaan näin pitkä taival edessä. Yhteisiä lapsia meille on siunaantunut viisi, eli seitsemän lasta kaiken kaikkiaan, Petra sanoo.

^{Petra oli juuri} täyttänyt 18 vuotta, kun hän rakastui itseään 13 vuotta vanhempaan leskeen. Arin puoliso oli menehtynyt auto-onnettomuudessa ja Ari oli jäänyt yksin kahden pienen lapsen kanssa.

– Olin perustanut yritykseni Palavanerin vain puolitoista vuotta aikaisemmin, ja enhän minä yrittäjänä voinut jäädä lasten kanssa kotiin. Kysyin Petralta, voisiko hän tulla avuksi hoitamaan tyttöjä, Ari kertoo.

Ari ja tytöt olivat Petralle entuudestaan tuttuja, sillä Arin menehtynyt puoliso oli hänen serkkunsa. Varsinaista lastenhoitokokemusta hänellä ei ollut, mutta hän lähti Arin avuksi mielellään. Pian he ensin ystävystyivät, sitten rakastuivat.

– Vietin alusta alkaen paljon aikaa Arin luona Hammaslahdessa. Meidän oli helppo puhua kaikenlaisista asioista, myös kuolemasta. Monet kerrat juttelimme aamun pikkutunneille asti elämän synkkyyksistä ja iloista, Petra kertoo.

^{Elettiin joulukuun} alkua, kun Petra ja Ari uskalsivat ensimmäisen kerran puhua siitä, millaisia tunteita heidän välilleen oli kehittynyt. Sen jälkeen asiat etenivät varsin nopeasti omalla painollaan, ja keväällä Petra muutti Arin luokse.

– Kyllä jotkut Arin vanhemmat sukulaiset taisivat ajatella, että olen liian nuori. Pelkäsivät, että minä sitten kuitenkin katoaisin tyttöjen elämästä. Meitä se ei mietityttänyt yhtään, tiesimme suhteemme olevan vakavalla pohjalla, Petra muistelee.

– Eihän se muille kuulukaan, miten me omaa elämäämme elämme. Kyllä asiaa alussa epäilleet sukulaisetkin huomasivat nopeasti, että meillä menee hyvin ja elämä jatkuu, Ari lisää.

^Ensimmäinen yhteinen lapsi syntyi vuonna 1997, ja samana vuonna Piriset menivät myös kihloihin. Häitä ei silti ollut suunnitelmissa, sillä Ari oli päättänyt, ettei hän koskaan menisi naimisiin.

– Kymmenen vuotta myöhemmin leivoimme ystävänpäivänä lasten kanssa pullaa. Minä leivoin sydänpullan, ja kun Ari tuli töistä kotiin, minä kosaisin. Kysyin, että mentäisiinkö kuitenkin naimisiin. Ari mietti vähän aikaa, katsoi minua ja sanoi sitten, että mennään, jos hän saa päättää päivän.

Petra vastasi, että sama se hänelle on, mikä päivä avioon astutaan. Ari sanoi, että päivän on oltava 13. päivä ja perjantai. Sitten kaivettiin esille kalenteri ja tutkittiin, milloin se olisi.

– Sehän oli heti heinäkuussa. Meillä oli ensin pieni vihkitilaisuus kirkossa ja sitten viikon päästä juhlat. Olihan se ihana saada kulkea alttarille, kirkkohäät ja valkoinen mekko olivat kuitenkin aina olleet se unelma, Petra sanoo.

– Eipä ollut kirkossa muita vihkimisiä sinä päivänä ja pappikin sanoi, että harvemmin niitä näinä päivinä on. Mutta yhdyn siihen, mitä Yrjö ja Leila Eronen sanoivat haastattelussaan, perjantai 13. on hyvä hääpäivä, Ari naurahtaa.

^{Piristen arki} on aina ollut aina varsin työntäyteistä ja vapaa-aikakin puuharikasta. Se on sopinut molempien luonteeseen, vaikka kesälomat jäivät monina vuosina pitämättä.

– Hyppäsin mukaan Arin yritykseen vuonna 2001, ja olimme myös työkavereita vuoteen 2020, jolloin Ari myi yrityksen. Olimme siis yhdessä kotona ja töissä, aamusta iltaan. Ei se koskaan aiheuttanut mitään vaikeuksia, yhteisen talouden eteenhän sitä töitä tehdään, Petra sanoo.

Kun Piriset muuttivat 2000-luvun alussa Hammaslahdesta Joensuuhun, omakotitaloasumiseen tottunut seitsenhenkinen perhe asui ensimmäiset kuukaudet kaksiossa. Jonnekin sieltä oli päästävä, joten Piriset ostivat ensimmäisen kesämökkinsä Liperistä.

– Vietimme siellä ensimmäiset kesät kokonaan ja paljon aikaa talvellakin. Vettä sinne ei tullut, joten kannoimme isoissa saaveissa lunta saunaan sulamaan, että kaikki saivat peseytyä, Petra kertoo.

^{Piriset tykästyivät} mökkeilyyn niin paljon, että he ostivat vuonna 2016 toisen mökin Kolilta. Kahdessa vapaa-ajan asunnossa riittää kunnossapidettävää, ja se siinä onkin heistä parasta parisuhdeaikaa.

– Se on sellaista mukavaa ja rentouttavaa yhdessä puuhastelua. Joku voisi kutsua sitä työleiriksi, mutta me nautimme siitä. Emme me oikeastaan koskaan mene mökille vain olemaan, paitsi ehkä juhannuksena, Petra kertoo.

Arkea rikastuttavat nyt myös iltatähdet Nella, 6, ja Niila, 3, sekä kaksi mummotettavaa. Keväällä rutinoituneeseen arkeen on puhaltamassa uusia tuulia, kun Petra aloittaa uuden työn, miehensä tavoin yrittäjänä.

– Arin omistamasta kiinteistöstä vapautui liiketila. Hän sitten kysyi minulta, että miksipä et toteuttaisi sitä unelmaasi, josta olet monet kerrat puhunut. Nyt olen perustamassa kahvilaa, jossa myydään maakunnan eri leipomoiden tuotteita, Petra kertoo.

Piriset pohtivat, että heidän suhdettaan on aina kannatellut kestävän rakkauden ohella se, että he ovat jossain mielessä hyvin samanlaisia ihmisiä. He ymmärtävät toisiaan ja tuntevat toistensa ajatukset.

– Kyllähän 28 vuoteen mahtuu monenlaista ylä- ja alamäkeä, mutta koskaan ei ole tarvinnut miettiäkään, että...

– Laittaisimme kantapäät vastakkain, vaan yhdessä ollaan kaikesta selvitty, Petra päättää Arin aloittaman lauseen.

Meistä tuli me -juttusarjassa kerrotaan rakkaustarinoita Pohjois-Karjalasta. Jos sinulla on tarina kerrottavana, laita sähköpostia osoitteeseen toimitus@karjalainen.fi.