Joensuulaisessa karkkikaupassa näkyy, että karkkipäivä on yhä voimissaan – Testaa visassa, kuinka hyvin tunnet irtokarkit

Melkoinen kuhina käy Joensuun keskustan karkkikaupassa perjantaina alkuiltapäivästä alkaen. Karkkikujalla puolisonsa liikkeessä myyjänä lähes 23 vuotta toiminut Tuija Komulainen tietää, että iltaa kohden tahti vain kiihtyy.

– Karkkipäivä on kyllä pysynyt melko lailla samanlaisena ilmiönä parikymmentä vuotta. Muutosta on tullut siihen, että entistä enemmän kysytään pähkinöitä ja jugurttijuttuja. Niitä on tullut valikoimiin paljon lisää, ja ne myös käyvät kaupaksi, Komulainen sanoo.

Komulainen pitää karkkipäivää hyvänä asiana sekä lapsille että aikuisille.

– Ero on siinä, että lapsille rajat määrittelee aikuinen, mutta kyllä aikuisillekin tekee hyvää joskus nautiskella ja vastaavasti joskus myös rajoittaa karkin syöntiä, Komulainen sanoo.

^Kuusivuotias Ninni-Iines Kivelä on äitinsä Lotta Kontkasen kanssa hakemassa perjantaiherkkuja.

– Käydään perjantaisin, kun ei me malteta odottaa lauantaihin, Ninni-Iines Kivelä perustelee.

Äiti Lotta Kontkanen, 31, sanoo, että mitään ehdotonta rajausta heillä ei ole. Määrissäkin toimitaan mutu-tuntumalla. Ja jos perjantailta jää makeisia yli, ne voidaan hyvillä mielin nauttia lauantaina.

– Minulla itselläni oli lapsuudessa karkkipäivä samalla tyylillä, Kontkanen muistelee.

Hänen mukaansa karkit ovat heidän perheessään pieni yhteinen ilo. Ninni-Iines Kivelä potee maksasairautta ja odottaa maksansiirtoa. Sairaalareissuja on riittänyt ja monenlaista huolta.

– Niiden rinnalla voi todeta, ettei sokeri meitä tapa, pikemminkin tarvitsemme tämän kaltaisia iloja, Kontkanen sanoo.

Ninni-Iines Kivelä valitsee innokkaasti kaulakorumakeisen. Aivan lempparikarkki on pinkki täytelaku, ja sen rinnalla perässä tulevat monet kirpeät karkit. Salmiakki niinkään ei ole tytön makuun.

– Karkit kuuluvat Helsingin-matkoihin, ja tosiaan viikonloppuihin, parivaljakko sanoo.

Kivelä sanoo pesevänsä hampaat päivittäin ja käyttävänsä myös ksylitolipastilleja.

Tunnistatko irtokarkit? Voit testata karkkitietämyksesi alla olevassa visassa. Juttu jatkuu visan jälkeen.

^{Liperin mökillä} hiihtolomaansa viettäneet sisarukset Mikael, 10, ja Milla, 11, Immonen kertovat pyytäneensä vanhemmiltaan karkkipäivää siinä onnistumatta. Mikael on sitä mieltä, että sitten voisi ostaa koko hyllyllisen karkkia kerralla.

Vieressä äiti Katja Immonen kuuntelee hiljaisena ja vastaa, että vanhempina he ovat yrittäneet rajoittaa lasten makean syöntiä. Esikoinen Milla ehti melkein kolmen vuoden ikään ennen kuin sai ensimmäisen kerran makeisia.

– Tuntui, että kaikki söivät karkkia. Rajoittaminen oli tosi vaikeata. Ja karkeissa syötävän sokerin määrä on aivan järkyttävä, hän sanoo.

– Mutta varsinaisia rajojahan ei meillä ole. Pyritään siihen, ettei karkin syönti olisi jatkuvaa, hän jatkaa ja myöntää, että lomalla makean syönti on melkein päivittäistä.

^{Katja Immonen} hymyilee pyrkineensä kasvattamaan lapsiaan itseään paremmiksi.

– Me voidaan kyllä sanoa, että olette epäonnistuneet, Milla Immonen hymyilee.

Sisaruksista nuorempi eli Mikael on enemmän makean perään ja menisi äidin sanojen mukaan vaikka maailman ääriin karkin perässä.

Milla Immonen on sitä mieltä, että on kiva saada ruuan jälkeen suu makeaksi. Hänelle riittää vähän. Lempimakeisekseen hän nimeää Fazerin Sininen -suklaalevyn, kuten myös Mikael Immonen.

Lapset paljastavat, että kotona öisin hiippailee isä, jonka suihin voi kadota Dumle-pussi ja muutakin herkkua.

Karkkikaupassa tavattu neljän lapsen äiti kertoo kokeilleensa erilaisia tapoja rajoittaa makeanhimoa.

– Kun lapset tietävät, milloin he saavat herkkuja, ne eivät toivottavasti pyöri koko ajan mielessä, hän toteaa.

^{Nuoret miehet} Janne Laakkonen, 28, ja Ville Laasonen, 30, hihkuvat kuin yhdestä suusta, että karkkipäivä on hyvä juttu.

Kauppiaana työskentelevä Laasonen sanoo, että työn puolesta heille kotiin kertyy firmojen edustajien lahjakarkkeja liiaksi asti. Tällä kertaa hän keräsi karkkikaupasta matkamakeiset Kuusamon-matkalle.

– Värillisiä niiden olla pitää, ja vaimon kanssa erilliset pussit, koska hän tykkää mustista karkeista. Olemme täällä, koska eihän tätä kaupungin parasta karkkikauppaa voita mikään, Laasonen hehkutti.

Vieressä Janne Laakkonen yritti perehtyä "terveystuotteisiin" eli kuivattuihin hedelmiin, vaikka kirpeät karkit ovat hänen listallaan ykkösenä.

– Eihän niistä hammaslääkärit varmasti tykkää, mutta minä tykkään, hän hymyili.

Myyjä Tuija Komulainen lohdutti Laakkosta, että asiakkaina käy myös hammaslääkäreitä, jotka ovat itse ilmiantaneet ammattinsa.

– Maltillisuus lienee pääasia, Komulainen totesi.

^Joensuussa hammaslääkärissä tavattu hammashoitaja ja -lääkärikaksikko korostaa makeisten syömisen kytkemistä ruokailun yhteyteen. Mitään ehdottomia kieltoja he eivät suosi.

– Makeaa voi syödä ruokailun jälkeen, jottei napostelusta tule jatkuvaa. Karkeilla on yhteys vihloviin hampaisiin ja reikiin. Lapsilla olen huomannut, että reiän eteneminen on pysähtynyt, kun karkin syöntiä on vähennetty, he sanovat.

Suuhygienisti Jasmine Tuononen sanoo, ettei karkkipäivän viettoa enää suositella, vaan tilalle on tullut puhe ja ajatus herkkuhetkestä. Herkkuhetki tarkoittaa ruokailun jälkeen esimerkiksi kerran viikossa tai harvemmin vietettävää herkuttelutuokiota.

– Karkkipäivä sanana on vanhanaikainen: herkkuhetkestä puhuminen käsittää paljon muutakin kuin pelkkää karkinsyöntiä. Voi olla muutakin sokerista makeata tai suolaisia sipsejä herkutteluun, Tuononen muistuttaa.

Tämän hetken suositukset pyrkivät edistämään säännöllistä ateriarytmiä. Herkuttelun jälkeen kannattaa ottaa ksylitolipastilli tai -purkka, joka vähentää haitallisten bakteerien toimintaa suussa. Hampaiden pesu on suositeltavaa kahdesti päivässä fluorihammastahnalla.

^{Lauantai-pussi} on Tanja Saarivuoren, 52, lastenlasten suosikki karkkipäiväostokseksi. Tällä kertaa hän oli 10-vuotiaan Riku Ovaskaisen kanssa kauppa-asioilla, ja yhdessä he arvelivat, että lopuksi karkkipussi tulee mukaan ostoskärryyn.

– Karkkipäivä on siitä hyvä, että joka päivä ei tulisi karkkia syötyä, Saarivuori miettii.

Riku Ovaskainen sanoo, että laivamatkalla hän söi jopa enemmän kuin pussillisen kerralla. Karkit sopivat myös elokuvan katselun kaveriksi. Hän vakuuttaa myös harjaavansa hampaita melko ahkerasti.

Eläkeläiset Mirja, 77, ja Martti, 73, Lakio olivat karkkiostoksilla ja kertoivat, että heillä karkkeja syödään usein.

– Molemmilla pitää olla omia suosikkejaan: Martti tykkää suklaisista, minä englanninlakritsista, Mirja Lakio paljasti.