Kauppaneuvos Kyösti Kakkonen on käyttänyt yli 10 miljoonaa euroa historiallisen huvilan kunnostamiseen – "Parin vuoden kuluttua rakennus olisi ollut korjauskelvoton"

Juttu on julkaistu Karjalaisessa ensimmäisen kerran 1.10.2022.

Joensuulainen kauppaneuvos Kyösti Kakkonen on kolmen vuoden aikana käyttänyt miljoonia euroja Rauhaniemen kunnostukseen Savonlinnassa.

Työt alueella jatkuvat yhä, mutta historiallinen huvila on jo entisöity pieteetillä.

– Nyt oli viimeisiä hetkiä, sillä parin vuoden kuluttua rakennus olisi ollut korjauskelvoton, Kakkonen sanoo.

Roosanvärinen pitsihuvila mäen päällä on pysäyttävä näky.

Rauhalinna on komeillut nykyisellä paikallaan Savonlinnassa jo yli 120 vuotta, mutta pitkään aikaan se ei ole ollut yhtä vaikuttavassa kunnossa kuin nyt.

^{Lähes 800-neliöinen} huvila valmistui vuonna 1900 hopeahääpäivälahjaksi sen rakennuttaneen kenraali Nils Weckmanin vaimolle.

Rauhalinna on aikanaan lohkottu isosta Lehtiniemen tilasta, jonka kartanontytär kenraali Weckmanin vaimo, omaa sukuaan Alma Lönnerström, oli ollut.

Jo tuolloin Rauhalinna vei paljon rahaa ja aikaa: kolmevuotinen rakennusprojekti maksoi 220 000 kultarahaa ja vaati satojen käsityöläisten hien.

Parhaimmillaan työmaalla ahkeroi 40 hevosta, ja työntekijöitä tuotiin Pietarista asti.

Lopputulos oli häikäisevä, aivan Pariisin parhaiden rakennusten tasoinen. Rauhalinna edusti ainutlaatuista yhdistelmää venäläistä huvila-arkkitehtuuria, arabialaista pylväsaihetta ja sveitsiläistyyliin liittyviä pitsimäisiä koristeleikkaus- ja listakoristeluja.

^{Rauhalinnan pääsuunnittelijana} toimi Weckman itse, apunaan arkkitehti Allan Schulman.

Kenraalimajuri Weckman oli palvellut pitkään Venäjän keisarillisessa armeijassa Kaukasiassa ja Bessarabiassa sekä kunnostautunut varsinkin Kersin taistelussa Turkin sodassa.

Idästä hän oli saanut myös ajatuksia kaksikerroksisen hirsihuvilansa ulkonäköön. Turkkilaistyylinen minareetti oli 30 metriä korkea ennen kuin sitä turvallisuussyistä 1920-luvulla madallettiin seitsemällä metrillä.

^{Rauhalinna pysyi} Weckmanien suvun omistuksessa vuoteen 1924 asti. Sen jälkeen omistajia on ollut lukuisia, niin yksityisiä kuin julkisia tahoja.

Kauppaneuvos Kakkoselle Rauhalinna päätyi pakkohuutokaupan kautta.

Rauhalinnan tuolloin omistanut Veikko Heinonen kuoli keväällä 2019, ja melko tarkasti kolme vuotta sitten Kyösti ja Kari Kakkosen omistama Suomen Liikekiinteistöt Oy osti Rauhalinnan.

Rauhalinna ja sitä ympäröivä viiden metsä- ja vesitilan sadan hehtaarin alue maksoivat 600 000 euroa, mutta se oli kauppaneuvos Kakkosen mukaan "vain osallistumismaksu".

Sen jälkeen rahaa on palanut yli kymmenen miljoonaa euroa. Parhaimmillaan työmaalla oli yhtä aikaa 54 rakentamisen ja entisöinnin ammattilaista.

– Kerroin Pyhän Olavin päivänä alueen asukkaille, kuinka hyvä tuuri kulut säästäneellä Savonlinnan kaupungilla oli. Rauhalinna oli päässyt pahoin rapistumaan ja oli ollut kylmilläänkin usean talven ajan. Monet seinät piti homeen takia purkaa ja rakentaa uudestaan. Onneksi löysimme lähiseudulta riittävästi ammattitaitoa ja asennetta entisöintiin.

– Museoviraston kanssa yhteistyö sujui hienosti, vaikka yhtäkään naulaa ei saanut iskeä seiniin ilman heidän arviointiaan.

^{Rauhalinna luokitellaan} Museoviraston papereissa Etelä-Savon kolmanneksi merkittävimmäksi rakennuskohteeksi Olavinlinnan ja Kerimäen kirkon jälkeen.

– Terijoella oli toki aikoinaan hienoja pitsihuviloita, mutta esimerkiksi kehutut Hangon huvilat ovat tähän verrattuna lautamökkejä, Kakkonen naurahtaa.

Rantasalmelainen rakennusarkkitehti ja -konservaattori Maria Luostarinen huolehti Museoviraston puolesta rakennuksen alkuperäisyyden palauttamisesta. Pyöreän salin ikkunakin sai muotonsa vanhojen valokuvien mukaan.

– Kyllä kenraali Weckman tunnistaisi yhä Rauhalinnan. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, Kakkonen kehuu.

^{Rauhalinnaa entisöitiin} myös vuosina 1973 ja 1987–88, valitettavasti huonostikin.

Paljon hyvääkin vanhan käsityötaidon kunniaksi on löytynyt. Esimerkiksi runkotolppien liitokset on lukittu perinteisen hirsitekniikan mukaisesti.

Turkkilainen huone on talon hienoimpia, mutta Kakkonen viihtyy itse parhaiten kenraali Weckmanin työhuoneessa.

Rauhalinnassa on toistakymmentä toinen toistaan hienompaa alkuperäistä kaakeliuunia. Monesta huoneesta johtaa myös salakäytävä ulos. Nopeaa pakoa ei vaaran vuosien aikaankaan ole onneksi tarvittu.

Suurelta terassilta, kuten myös lukuisilta parvekkeilta, on näköala Saimaalle.

Tornin kahdeksasta alkuperäisestä tukipilarista on jäljellä enää yksi. Muut ovat uusia ja vahvistettuja.

^{Entisöinnin yhteydessä} huvila sai maalämmön, viemärit ja pumppaamon. Talotekniikka on nykyaikaista, patteriverkostot ja kaikki putket on uusittu.

Tämä on vaatinut paljon maanrakennustöitä, sillä vanhat tiet eivät kestäneet raskasta työmaaliikennettä.

Viereinen vierastalo rakennettiin lähinnä vieraiden majoittamiseen. Nukkumaan mahtuu jopa 40 käypäläistä.

Rantaan nousi savusaunan viereen rinnehuvila.

Kakkonen on täydentänyt irtaimistoa omistamillaan veistoksilla ja maalauksilla. Lisäksi hän on kahden talven ajan kiertänyt antiikkihuutokaupoissa etsimässä aikakauteen sopivia keräilyesineitä. Muun muassa puistoalueelta voi bongata kauniita patsaita.

^{Kyösti Kakkoselle} tulo Savonlinnaan on ollut miellyttävä, sillä kaupungissa oli Kakkosten perustaman Tokmanni Oyj:n henkinen alkukoti, tosin vuonna 1989 perustetun Varastovalinnan nimellä.

Kakkosilta olivat menneet ajatukset ristiin Veijo Sykön kanssa Joensuun Tavara-Aitan yrittäjyydessä, mistä luopuminen oli merkinnyt kolmen vuoden kilpailukieltoa Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Siksi paras vaihtoehto oli Etelä-Savo.

Ensimmäinen Tokmanni perustettiin vuonna 1991 Joensuuhun. Loppu onkin Kakkosten miljoonääritiellä tunnettua historiaa.

^{Tokmanni-konsernin} alkuajoilta muistuu toinenkin Rauhalinnaan liittyvä asia. Kakkonen kutsui pitsihuvilalle nimittäin manaajan, joka löysikin Kakkosen mukaan tunnejälkiä joskus huvilassa väkivaltaisesti kuolleesta henkilöstä.

– Olen rationaalinen ihminen, mutta olen Pieksämäen Tokmannin 1990-luvun tapahtumista asti uskonut ihmisen henkiseen kehittyvyyteen, tuonpuoleiseen elämään ja reinkarnaatioon, Kakkonen tunnustaa.

Pieksämäellä hän ei saanut työntekijöitä jäämään illaksi yksinään laskemaan kassaa tai järjestelemään varastoja. Laatikot putoilivat itsestään, ja työntekijät kertoilivat "Tompan" olleen taas äksynä.

– Kun kyseessä ei ollut yksi tai pari herkkäluonteista naista, vaan kaikki yli 20 työntekijää olivat kokeneet kummallisia, kutsuin paikalle manaajan. Hän havaitsi kaupan rakennuksessa joskus tapetun ihmisen, joka oli henkiolentona jäänyt jumiin välitilaan pääsemättä etenemään kehitysketjussaan.

Manaajan käynnin jälkeen kaikki yliluonnollisuudet loppuivat.

– Uskokaa tai älkää, Kakkonen miettii.

^{Mutta mitä Rauhalinnalla} on edessään?

Ensi kesän Savonlinna-päivänä huvilassa on avoimet ovet, mutta muutoin käyttöä tullaan rajoittamaan ja sääntelemään pieteetillä. Päätarkoitus on säilyttää rakennus.

– Muun muassa parketit on hiottu vuosikymmenten aikana niin usein, että ne eivät kestä enää uusia käsittelyitä. Juhlia on vaikea järjestää. Harvalla on valmiutta täysimääräiseen vastuunkantoon muun muassa rakennuksessa olevien arvokkaiden antiikkiesineiden suhteen.

^Rakentaminen Rauhalinnassa jatkuu.

Huvilan ja rannan väliin rakennetaan padelkenttä ja helikopterikenttä. Sadan hehtaarin metsiin syntyy ratsastusreitti.

Tulossa on myös sivurakennuksiin jumppasalia ja ravintolaa. 400-neliöinen ja 700 000 euroa maksava laituri huvimajoineen valmistuu ensi vuonna.

Kakkonen uskoo, että miljöö tulee viehättämään isojen yritysten johtoryhmien kokoontumisia alueelle, joka sijaitsee 12 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta ja yhdeksän kilometrin päässä lentokentältä. Yhteistyötä tarjoiluiden osalta on Kakkosen mukaan hotelli Punkaharjun emännän Saimi Hoyerin catering-palvelun kanssa.

– Oopperajuhlien aika sopii yhdistelmäksi, sillä Olavinlinnasta pääsee laivuri Janne Leinosen höyrylaivalla neljän kilometrin matkan alle puolessa tunnissa tänne.

^{Sen sijaan} 3,2 kilometrin neitseellistä Haapaveden ja Malperinjärven rantaa ei kaavoiteta eikä tontin 40 000 kerrosneliön rakennusoikeuttakaan käytetä.

Tämä tietää hyvää rannan eksoottisimmalle asukille.

– Itsekin olen nähnyt saimaannorpan köllöttelemässä rantakivillä. Norpalle tämä ja läheinen luonnonsuojelualue ovat oikea paratiisi. Rannallamme on vähäistä käyttöä eikä siellä kalasteta. Meidän pitääkin osata tunnistaa norpan arvo; se on meille yhtä hieno eläin kuin panda kiinalaisille, Kakkonen toteaa.