play

"Kaikki, mitä tapahtuu Joensuussa, siihen Karjalainen on tosi hyvä" – Nuoret löytävät uutiset lehden sometileiltä, vanhempi polvi on oppinut lukemaan Karjalaisen avulla

Lukutavat muuttuvat, mutta uutisten tarve pysyy. Senni Kekkonen ja Jukkapekka Auroila löytävät Karjalaisen sisältöjä erityisesti sosiaalisesta mediasta.

Lukutavat muuttuvat, mutta uutisten tarve pysyy. Senni Kekkonen ja Jukkapekka Auroila löytävät Karjalaisen sisältöjä erityisesti sosiaalisesta mediasta. Kuva: Mikko Makkonen

Heli Pottonen

Vuosikymmenten ajan Karjalainen on kulkenut mukana lukijoiden arjessa. Varhaisimmat muistot monella ovat omasta lapsuudesta. Kun kysyimme juhlavuoden kunniaksi lukijoiden muistoja lehdestä, useampi kertoi oppineensa lukemaan sanomalehden avulla.

– Opettelin lukemaan Karjalainen aapisena. Vuosi oli 1944–1945. Ei haitannut minkä päiväinen lehti oli. Pankki oli seinän takana, sinne tuli lehti ja sieltä sain sen luettavaksi, Raija Mikkonen kertoo.

– Opin lukemaan 1950-luvun lopulla Karjalaisen nimilapuista. Linja-auto toi lehdet kylän yhteiseen postilaatikkoon maantien varteen. Vanhemmat antoivat malliksi nimi- ja osoitelapun. Yhtenä aamuna lappu unohtui, mutta huomasin, että osaan lukea nimen ilman sitä, muistelee kirjailija Matti Kettunen, joka on myös kirjoittanut Karjalaiseen.

Vanhemmalla työkaverilla oli tapana kahvitauolla lukea lehteä, ja hän kommentoi uutisia minulle paljon murretta käyttäen.
Alain Minguet

Helena Hanhinen ja Raili Kaartinen kertovat, että heidän lapsuudessaan pienessä maalaiskylässä 50-luvulla Karjalainen ja putkiradio olivat perheen ainoita ikkunoita maailman tapahtumiin.

– Meille lapsille mustavalkoinen lehti oli lastenkirja, lautapeli ja leikkikalu. Nyt luemme moniväristä digi-Karjalaista kännykällä ja läppärillä. Tekstiä ja kuvia voi suurentaa mieleisekseen, jotta varmasti erottaa pienetkin yksityiskohdat.

Alain Minguet kertoo opetelleensa lehden avulla suomen kieltä.

– Kun muutin Suomeen ja Joensuuhun, miltei heti tilasin Karjalaisen. Sen kautta opin kieltä ja paljon paikalliselämästä. Ekalla työpaikallani vanhemmalla työkaverilla oli tapana kahvitauolla lukea lehteä, ja hän kommentoi uutisia minulle paljon murretta käyttäen. En alussa tajunnut paljon, mutta pikkuhiljaa alkoi sujua.

Oman tekstin näkeminen lehdessä tuntui aina jotenkin kutkuttavalta.
Stiina Ikonen
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Rääkkylän entinen kunnanjohtaja Yrjö Eronen sai kipinän valokuvausharrastukseen, kun lehdessä julkaistiin pari hänen ottamaansa kuvaa:

– Joskus 60-luvun alussa sain ihan oman kameran. Innostuin kuvaamaan ja lähetin pari kuvaa Karjalaiseenkin, molemmat julkaistiin, ja sain niistä palkkionkin. Se innosti monta vuotta jatkuneeseen valokuvauksen ja kuvien valmistamisen harrastukseen.

Monille, myös Stiina Ikoselle, Karjalainen on toiminut lähtölaukauksena toimittajan uralle.

– Sain teininä ensimmäiset kunnon tienestit Karjalaisen nuorten palstalta, jonne kirjoittelin tiuhaan runoja. Korvaus oli 90 markkaa per runo eli siihen aikaan muhkea summa. Kirjoitin paljon ja palkkioilla ostin ensimmäisen sähkökirjoituskoneeni. Varmasti Karjalaisella oli tulevalle toimittajaurallekin vaikutusta: oman tekstin näkeminen lehdessä tuntui aina jotenkin kutkuttavalta, Ikonen muistelee verkkokyselyssä.

Katajassa keihästä heittänyt Joni Karvinen, 30, on kiinnostunut urheilu-uutisista.

Katajassa keihästä heittänyt Joni Karvinen, 30, on kiinnostunut urheilu-uutisista. Kuva: Mikko Makkonen

Lukutavat muuttuvat, mutta uutisten tarve pysyy. Nuorten lukijoiden tie uutisten pariin aukeaa usein sosiaalisen median kautta. Tämä tuli ilmi myös, kun jututimme kulkijoita Joensuun keskustassa.

Runsas vuosi sitten Lahdesta Joensuuhun muuttanut Jukkapekka Auroila, 31, alkoi seurata Karjalaisen Facebook-sivua lähes heti muutettuaan kaupunkiin.

– Pysyy ajan hermolla. Feediin tulee aika laajasti minua kiinnostavia juttuja.

Erityisesti urheilu kiinnostaa Auroilaa.

– Rennommat vapaa-ajan jutut ovat hauskoja, mutta pidän tärkeänä, että tulee myös uutisia, jotka perustuvat faktatietoon.

Myös joensuulainen Senni Kekkonen, 21, näkee Karjalaisen juttuja lähinnä sosiaalisen median alustoilla. Lapsuudenkotiin tuli myös paperilehti.

– Instagram on tosi hyvä, ja Tiktokissakin tulee välillä Karjalaisen juttuja. Jengi laittaa Karjalaisen otsikoita myös Jodeliin, jossa jotkut sitten kertovat, mistä jutussa on kyse, jos sitä ei pääse itse lukemaan.

Mikko Kostamo seuraa paikallisia uutisia mielellään.

Mikko Kostamo seuraa paikallisia uutisia mielellään. Kuva: Mikko Makkonen

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Myös 30-vuotiaat Mikko Kostamo ja Joni Karvinen löytävät kiinnostavat jutut yleensä sosiaalisen median kautta tai kaverin linkittämänä. Molemmat ovat kiinnostuneita paikallisista uutisista ja urheilusta; Kostamoa kiinnostaa erityisesti koripallo ja Karvista yleisurheilu eli ne asiat, joissa heillä itselläänkin on taustaa.

– Nykypäivänä korostuu lähdekritiikin merkitys, kun on kaikenlaista disinformaatiota, Karvinen toteaa ja kertoo lähtökohtaisesti luottavansa perinteiseen mediaan.

– Kaikki mitä tapahtuu Joensuussa, siihen Karjalainen on tosi hyvä, Kostamo sanoo.

Karjalainen täyttää 150 vuotta keskiviikkona 2.10.2024. Tämä juttu on yksi juhlalehtemme jutuista.

Juhlalehden näköislehtiversio on vapaasti luettavissa ilman Karjalaisen tilaajatunnuksia. Lehden pääset lukemaan täältä.

uusimmat

Tarinat

Tarinat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

whatsApp

Whatsappilla:

Numeroon 050 3500 245

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi