play

Millaiset mahdollisuudet Joensuun keskustasta on lähteä pyöräretkelle? – Testasimme kolme erilaista reittiä

Toimittaja hurautti pyörällä Hammaslahteen, Utraan ja Kukkolaan.

Toimittaja hurautti pyörällä Hammaslahteen, Utraan ja Kukkolaan. Kuva: Riikka Hiltunen

Riikka Hiltunen

Joensuu tunnetaan näppärien pyöräreittien kaupunkina. Arkipyöräily on monelle kaupunkilaiselle tuttu liikkumismuoto jos nyt ei ympäri vuoden, niin ainakin kesäisin.

Mutta entäpä pyöräretket? Millaiset mahdollisuudet Joensuun keskustasta lähtevällä on hurauttaa kaksipyöräisellä omaksi ilokseen? Karjalainen testasi kolme erilaista pyöräreittiä.

Matka Hammaslahteen alkaa Joensuun torilta. Levitän iholleni paksun kerroksen aurinkorasvaa ja ponkaisen pyörän selkään. Matka Suvantosillan yli Niinivaaralle onkin talvipyöräilijälle vihlaisevan tuttu, mutta kesällä korkean sillan tuoma tuulenvire on tervetullut.

Kaikki jutussa testatut reitit lähtevät Joensuun torilta.

Kaikki jutussa testatut reitit lähtevät Joensuun torilta. Kuva: Riikka Hiltunen

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Niinivaarantie olisi täydellinen pyöräilytie, jos jalkakäytävien reunat eivät olisi niin korkeita. Rengas viilettäisi pitkässä ja loivassa alamäessä loputtomasti, ellei töksähtelisi säännöllisesti kiveyksen reunaan.

Jos vesipullo tai eväät ovat unohtuneet, pääsee alkumatkasta helposti kauppaan. Niinivaaran S-market ja Hukanhaudan K-supermarket komeilevat saman tien varrella. Jos tarpeeseen havahtuu vasta myöhemmin, on ostoksiin mahdollisuus vielä Reijolassa.

Muutoin tie Hammasvaaraan on hiljainen. Vanhan valtatien varsi komeilee kukkaa, ja oikealta puolelta metsästä kantautuu linnunlaulu. Autoja huristaa ohi, mutta reitti tuntuu silti rauhoittavalta.

Niittylahden jälkeen alan todella väsyä. Päätän pysähtyä metsään syömään eväitä. Metsä on kaunis mutta petollinen: se on täynnä hyttysiä. Kadun ajatustani melkein heti.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Tien vierellä kasvavat metsät voivat olla virkistäviä taukopaikkoja, jos ei pelkää hyttysiä.

Tien vierellä kasvavat metsät voivat olla virkistäviä taukopaikkoja, jos ei pelkää hyttysiä. Kuva: Riikka Hiltunen

Kun saavun Hammaslahteen, haluan uimaan. Päätän poiketa Pyhäseläntieltä Manskin rantaan. Jyrkkää kinttupolkua ei tosin kannata ajaa pyörällä, vaikka alamäki houkuttaisikin. Talutan.

Ranta on hyvin varusteltu. Siellä on pukukoppi, pikinikpöytä, huussi ja jopa vessapaperia.

Vaihdan uimapuvun ja pulahdan veteen. Sulattelen kipeitä lihaksiani Hammasjärvessä pitkään, kunnes kaukainen ukkosen jyrinä saa minut nousemaan kuivalle maalle.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jokainen itseään kunnioittava kesänviettäjä haluaa helteisenä päivänä jäätelöä. Niin myös minä. Siispä ajan kuutostien vartta jäätelökioski Satumalle. Sieltä saan ostettua paitsi jäätelön myös lisää juotavaa lähes tyhjän vesipullon rinnalle.

Ennen paluumatkaa pysähdyn vielä Honkavaaran perinnepihassa sekä Sinisen tien tsasounalla. Kauniissa maalaismaisemassa Kuutostien varrella aikaa saisi kulumaan enemmänkin, mutta nyt on kotiinlähdön aika.

Honkavaaran Perinnepihassa riittäisi ihmeteltävää pidemmänkin visiitin ajaksi.

Honkavaaran Perinnepihassa riittäisi ihmeteltävää pidemmänkin visiitin ajaksi. Kuva: Riikka Hiltunen

Kuutostiellä matkatessaan voi samalla poiketa katsomaan myös Sinisen tien tsasounaa.

Kuutostiellä matkatessaan voi samalla poiketa katsomaan myös Sinisen tien tsasounaa. Kuva: Riikka Hiltunen

Matka keskustasta Utraan on mukavan kivuton. Viiletän Pielisjoen rantaa Siihtalaan, niin tekee aurinkoisena kesäpäivänä myös moni muu pyöräilijä.

Siihtalan jälkeen tulee pieni ylämäki, mutta se on muutamalla polkaisulla jo takana päin. Keskustasta tuttu punainen pyörätie kulkee pitkälle Rantakylää kohti, ja tien viereen istutetut puut varjostavat matkaa mukavasti.

Maisemallisesti Utrantie voisi olla kauniimpikin. Jonkin verran puita ja värikkäitä omakotitaloja kyllä on, mutta enimmäkseen reittiä reunustavat kiviset kerrostalot sekä erilaiset palvelurakennukset.

Kapteeninkadun kohdalla pyörätie luikertelee tien yli. Ehdin harmitella pakollista puolenvaihdosta, kunnes näen edessäni Utran työväentalon.

Työväentalon piha tarjoaa suojaisan taukopaikan aivan matkan varrella. Vaikka punainen puuaita ei eristä autojen hurinaa, tuntuu piha silti sopivan eristetyltä muuhun ympäristöön nähden. Plussaa kauniista kukkaistutuksista.

Tie keskustasta Utraan on tasainen yhtä ylämäkeä lukuun ottamatta.

Tie keskustasta Utraan on tasainen yhtä ylämäkeä lukuun ottamatta. Kuva: Riikka Hiltunen

Utran työväentalon arkkitehtuuri pistää silmään Utrantietä kulkiessa.

Utran työväentalon arkkitehtuuri pistää silmään Utrantietä kulkiessa. Kuva: Riikka Hiltunen

Utran saaret ovat kenties Utran kaupunginosan klassisin turistikohde. Tultaessa keskustan suunnasta pyörällä parkkipaikalle joutuu hieman kiertämään. Siitä huolimatta Utran saarten edustalla kelpaa pysähtyä ja ihastella samalla vaikkapa Joensuun teollisuuden 200-vuotismuistomerkkiä.

Itse saareen ei kuitenkaan pyörällä ole asiaa. Siispä jätän pyörän telineeseen, jossa ilokseni on myös mahdollisuus runkolukitukseen.

Utran saariin mennessä voi vilkaista samalla Joensuun teollisuuden 200-vuotismuistomerkkiä.

Utran saariin mennessä voi vilkaista samalla Joensuun teollisuuden 200-vuotismuistomerkkiä. Kuva: Riikka Hiltunen

Utran saaret ovat oiva paikka retkeilyyn ja luonnon ihmettelyyn. Kohtaan heti alkumatkasta silkkiuikkuja.

Myös uimiseen ja makkaranpaistoon saaressa on hyvät mahdollisuudet, ainakin, jos ymmärtää ottaa tulitikut mukaan. Minä en ymmärtänyt, joten tyydyn tuijottamaan jokimaisemaa hetken ja palaamaan sitten maihin.

Utran saarissa viehättävät paitsi maisemat myös saarten yli kantavat puusillat.

Utran saarissa viehättävät paitsi maisemat myös saarten yli kantavat puusillat. Kuva: Riikka Hiltunen

Utran kirkko on muutaman minuutin matkan päässä Utran saarista. Kirkkoa pääsee katsomaan sisältä opastuksen kera heinäkuun ajan. Muinakin aikoina kirkon luona kannattaa pistäytyä jos nyt ei kauniin arkkitehtuurin niin ainakin avoimien ulkovessojen takia.

Kokonaisuutena arvioisin, että leppoisaa pyöräreittiä hakevalle nähtävyysbongarille Utra on unelmakohde. Muutaman kilometrin päässä keskustasta löytyy monta toisiaan lähellä olevaa nähtävyyttä ihmeteltäväksi.

Utran kirkko on keskeisellä paikalla lähellä kaupunginosan muita nähtävyyksiä.

Utran kirkko on keskeisellä paikalla lähellä kaupunginosan muita nähtävyyksiä. Kuva: Riikka Hiltunen

Viimeinen reittini kiertää ympyrän, tai ainakin soikion. Aloitan sen muiden matkojen tapaan keskustasta, ensimmäisenä kohteenani Kuhasalo.

Tie Kuhasaloon on koruton. Penttilän autio ja harmaa tehdasalue ei varsinaisesti kutsu luokseen. Äkkinäisempi voisi kuvitella jo eksyneensä, mutta mustavalkoiset opastetaulut onneksi auttavat.

Viimeinen suora ennen parkkipaikkaa on kuoppainen. Se saattaisi häiritä autoilijaa, mutta pyörällä kuopat on helppo väistää. Tuovathan ne matkaan vähän erämaan tuntuakin.

Kuhasalon poluilla voisi halutessaan pyöräillä. Minusta paikka on kuitenkin koettava kävellen, joten jätän pyörän jo aamusta varsin täyteen telineeseen.

Kuhasalon pyörätelineissä on mahdollisuus runkolukitukseen.

Kuhasalon pyörätelineissä on mahdollisuus runkolukitukseen. Kuva: Riikka Hiltunen

Kuhasalossa saa tuntea olonsa hyvällä tavalla pieneksi. Valtavat, taivasta himmentävät kuuset rahoittavat mieltä. Analyyttisempi kulkija voi halutessaan lukea paikan historiasta ja metsän lajeista kertovia opastauluja.

Päätän kääntyä ensimmäisestä risteyksestä vaihteeksi vasemmalle. Suosituimmat nuotiopaikat jäävät taakse, kun kaarran pehmeää polkua niemennokkaan. Aurinkokin tulee juuri sopivasti esiin sakean pilviverhon takaa.

Kuhasalon puut ovat kaatuneinakin isoja ja ylväitä.

Kuhasalon puut ovat kaatuneinakin isoja ja ylväitä. Kuva: Riikka Hiltunen

Kuhasalon niemennokassa kannattaa käydä ihastelemassa maisemia perinteisten nuotiopaikkojen vastapainoksi.

Kuhasalon niemennokassa kannattaa käydä ihastelemassa maisemia perinteisten nuotiopaikkojen vastapainoksi. Kuva: Riikka Hiltunen

Kuhasalossa saisi kulumaan vaikka koko päivän, mutta matkani jatkuu. Poljen kohti Karhunmäkeä, jossa pitäisi Google Mapsin perusteella olla vanha Kukkosten sukutila.

Matka Vehkalahdesta Karhunmäkeen on ajoittain raskas. Vastaan sattuu kaksi isoa ylämäkeä, mutta onneksi myös kaksi kauppaa. Pidän evästauon K-supermarket Eväskontin pihassa ja jatkan sitten polkemista.

Karhunmäen modernien omakotitalojen keskellä Kukkolan tila tuntuu virkistävältä vaihtelulta. Alueella on paljon ihmeteltävää, kuten metsäteatteri ja hevosaitaus. Puulajipuistoon kelpaa istahtaa vaikkapa piknikille.

Itse Antti Kukkosen kotimuseo ei kuitenkaan ainakaan omalla vierailuhetkelläni ole auki. Tilan verkkosivuilta selviää, että museo on auki kesä–heinäkuussa tiistaista lauantaihin, muulloin tilauksesta. Ainakin päiväreissua Kukkolaan suunnitteleville suosittelen aukiolon varmistamista ennen matkaan lähtöä.

Reissuni voisi olla jo ohi, mutta minä haluan vielä uimaan. Poikkean siis matkalla keskustaan Karsikon uimarannalle. Matka sinne on pitkähkö mutta vaivan arvoinen. Uinti virkistää pilvisempänäkin päivänä ainakin pyöräreissun päätteeksi.

Karsikon uimarannalla kelpaa käydä uimassa pilvisempänäkin päivänä.

Karsikon uimarannalla kelpaa käydä uimassa pilvisempänäkin päivänä. Kuva: Riikka Hiltunen

uusimmat

Tarinat

Tarinat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

whatsApp

Whatsappilla:

Numeroon 050 3500 245

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi