Muistatko Joensuun entisen taksikopin? – Tällaisen uuden elämän se sai mökkinä Liperissä

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisessa 31.8.2023.

Kanadan Vancouverissa asuva ja työskentelevä Petra Kaksonen, 49, palaa joka kesä noin kuukauden ajaksi lapsuudenmaisemiinsa Liperiin.

Hänen sukunsa on levittäytynyt saman pellon eri reunoille, ja siinä myös Kaksosen tontti oli kauan tyhjillään.

Talvella 2018 hänen silmiinsä osui myynti-ilmoitus pienestä hirsimökistä. Mökki sijaitsi Joensuun rautatieasemalla ja oli toiminut siellä taksinkuljettajien taukokoppina. Sitä ennen se oli ollut Joensuun torilla.

– Soitin äidilleni heti, ja kello oli silloin Suomessa aamuseitsemän. Äiti lähti heti katsomaan mökkiä, sillä myyjällä oli kiire saada se pois paikaltaan. Tein mökistä kaupat samana päivänä, Kaksonen kertaa rivakkaa ostoa.

^{Mökin hankittuaan} Kaksonen huomasi monen tunnistavan sen entiseksi taksikopiksi, olihan se ollut Joensuun keskeisimmällä paikalla vuosikaudet.

– Kaikki tuntuvat tietävän tämän, itse en ollut kuullutkaan, 28 vuotta ulkomailla asunut Kaksonen hämmästelee.

Kaksonen kertoo vaihdattaneensa mökkiin vain lattian, mutta pian sen jälkeen hän pääsikin jo "dekoreeraamaan".

^{Mökki toimii} Kaksoselle Suomen-lomilla omana rauhallisena tukikohtana. Paikka on rakas, sillä onhan hän tilalla jo viides sukupolvi. Kanadassa syntyneen ja nyt Lontooseen muuttaneen tyttärensä Kaarin mukaan hän nimesi tilan Peltokaareksi.

Mökissä ei ole juoksevaa vettä tai ruoanlaittomahdollisuutta, joten niihin hommiin hän yleensä kulkee vanhempiensa luokse naapuriin. Myös 100-vuotias savusauna lämpiää naapurissa.

Mökin ympärillä on sen sijaan suuri terassi, ja sillä kahvittelusta ja juhlien järjestämisestä Kaksonen nauttii sitäkin enemmän.

^{Mökillään hän} kertoo rakastavansa sitä, kuinka kuka milloinkin piipahtaa hänen luonaan, kuten veljen ja serkun lapset.

– Kaikki tietävät, että minun luokse saa aina tulla. Ihmisiä vartenhan minä tänne matkustankin.

Kaksonen viettää mökillään aikaa myös yksin, sillä sukulaisetkaan eivät ole koko kesää naapurissa. Osa heistä asuu Ranskassa. Kaksonen kuvaakin sen olevan juhlan aihe, jos kaikki osuvat Liperiin yhtä aikaa.

Suunnittelijana työskentelevä Kaksonen tekee töitä myös Liperistä.

– Tästä pidän konferenssipuheluja Tokioon ja New Yorkiin, hän kertoo pöydän vieressä.

– Näytän ylpeänä puheluissa asiakkailleni aina tuota peltomaisemaa.

^Mökissään Kaksonen on rakkaiden esineidensä ympäröimänä, sillä mattoja lukuun ottamatta hän ei ole ostanut sinne mitään.

Muuten hän on tuonut mökkiin koristeita tilan muista rakennuksista. Erityisesti hän pitää vanhoista työkaluista, käsintehdyistä ryijyistä ja tekstiileistä.

Mökissä on myös paljon esineitä ja muistoja Kaksosen Afrikan ja Aasian matkoilta.

Etuoven vieressä huomion kiinnittää tuoli, josta kuitenkin puuttuu olennaisin: istuinosa.

– Tämä on juuri tyypillistä minua, kaikki säästetään, hän nauraa.

Koska Kaksonen itse käy mökillään vain kerran vuodessa, hänen vanhempansa toimivat talkkareina käyden katsomassa, että paikat pysyvät kunnossa.

Pihalle Kaksonen suunnittelee vielä joskus toteuttavansa villin kukkaniityn.