Joensuulaisen Regina Launivuon suhdetta Venäjään sävyttää pelon tunne, jota hän vihaa: "Puhuisin kovemmin sanakääntein, ellei isäni yhä asuisi siellä"

Tämä juttu on julkaistu Karjalaisessa ensimmäisen kerran 11.1.2023.

– Asuimme kolmen huoneen kommunalkassa, ja meitä asui viisi samassa huoneessa. Eli niin vauraita me olimme, Joensuun kaupunginteatterin näyttelijä Regina Launivuo, 39, hymähtää kysymykselle lapsuuden perheensä elintasosta.

Silloisessa Leningradissa oli paljon myös kymmenen asunnon kommunalkoja. Ja siis perheitä, joilla meni Chevakoveja huonommin.

Perheen isä oli länsimielinen ja halusi yrittää monenlaista. Tietokoneet olivat ensimmäisiä hänen kauppatavaroitaan.

– Yrittämistähän ei neuvostoaikana katsottu hyvällä. Meillä kävi kotona jopa miliisejä ja isä joutui kuulusteluihin.

Entisestä kotimaastaan Regina Launivuo ei nykyisin oikein voi puhua silmien kostumatta.

^Pietarista oli tullut 2000-luvun alkuvuosina Regina Launivuon hilpeä opiskelukaupunki, ja nyt ollaan hyvin kaukana siitä. Suhdettaan vanhaan kotimaahansa hän kuvaa sanalla kipeä: paljon vanhaa on pitänyt sulkea pois.

Hän on menettänyt sodan takia ystäviään eikä näe enää syytä matkustaa maahan.

– Joka päivä seuraan sotauutisia, ja tuntuu ihan kauhealta. Olen herkillä sille, ettei kaikkia venäläisiä leimattaisi syyllisiksi sotaan. "Miksi ne ei tee mitään" -hämmästelyistä ajattelen, etteivät nuo syyllistäjät tiedä mitään siitä, millaista elämä Venäjällä on.

Vain Venäjällä asunut voi tietää, millaista arki siellä on. Launivuo kertoo, kuinka omaisuutta voidaan takavarikoida ja pidätyksiä tehdään millä tahansa verukkeilla.

Hän vihaa pelon tunnetta, mutta ei voi sitä täysin välttää – kun kyseessä on Venäjä ja omat rakkaat läheiset siellä.

– Puhuisin paljon kovemmin sanakääntein, ellei isäni yhä asuisi siellä ja ellen joutuisi pelkäämään, miten sanomiseni voivat vaikuttaa häneen. Onneksi voin tavata häntä Viron mökillämme, viimeksi näimme uutenavuotena.

^{Juuri rakasta} ja ulospäin suuntautunutta isäänsä Regina Launivuon on kiittäminen siitä, että hän tänä päivänä asuu perheineen Joensuussa ja tekee rakastamaansa työtä – näyttelemistä ja laulamista – Joensuun kaupunginteatterin vakituisena näyttelijänä.

Se on ollut iso unelmien täyttymys.

– Kun olin lapsi, äidin passissa luki kansallisuuskohdassa "finka". Suomea hän ei kuitenkaan puhunut, mutta hänen äitinsä oli sitä joskus siskojensa kanssa puhunut. Suomalaisuutta oli kuitenkin hyssytelty, koska oli vaarallista olla suomalainen. Suomi kuitenkin kiinnosti sen verran, että äiti päätti rajojen avautuessa matkustaa katsomaan, millainen paikka Suomi on.

Elettiin 1990-luvun alkua. Suomen konsulaatista virkailija sanoi viisumia hakevalle äiti Chevakovalle, että hei, täällä on tällainen uusi pykälä, että inkeriläisenä voisitte hakea paluumuutto-oikeutta Suomeen.

– Äiti vastusteli ja sanoi, että hän haluaa vain käydä Suomessa. Isälle hänen oli kuitenkin kerrottava uudesta pykälästä. Äiti on kertonut itkeneensä koko matkan konsulaatista kotiin, koska tiesi isän ehdottomasti haluavan muuttaa länteen.

^{Kolmilapsinen} perhe päätyi Pohjanmaalle pienelle paikkakunnalle nimeltä Pyhäsalmi, koska Pietarista yksi tuttu oli sattunut muuttamaan juuri sinne. Tämän luona perhe asui ensimmäisen viikon, kunnes pääsi lomakylän vuokramökkiin ja sieltä rivitaloon.

– Me tytöthän viihdyimme Suomessa hyvin, kun saimme leluja ja opimme kielen nopeasti. Paikalliset auttoivat meidät alkuun, saimme lahjoituksena huonekalut, leluja ja vaatteita. Vanhemmat lähetettiin kielikursseille eri paikkakunnille. He erosivat kahden vuoden Suomessa olon jälkeen. Isä palasi Venäjälle, mutta äidille ja meille tytöille ei enää sellaista vaihtoehtoa ollut olemassakaan. Muutimme äidin kanssa Kiteelle.

Lukioon Regina Launivuo tuli Joensuuhun, koska halusi ilmaisutaidon linjalle. Opettaja-ohjaaja Kirsi Jaatisen ryhmässä hän pääsi Carmeniksi ja perfektionistisesti värjäsi pitkän vaalean tukkansa mustaksi, koska vaaleahiuksista Carmenia ei hänestä voinut olla.

^{Halu esiintyä} on ollut Reginassa lapsesta saakka.

Esikoistyttönä hän kuunteli, kun äiti luki hänelle jatkuvasti venäläisiä satuja ja loruja. Vanhempien kertoman mukaan hän osasi jo kaksivuotiaana pitkät pätkät lastenrunoja ulkoa. Osan hän muistaa vieläkin ja alkaa lausua niitä sujuvasti.

Virossa asunut inkeriläinen Katja-mummo oli tärkeä ihminen Reginan lapsuudessa. Viron maaseudulla he viettivät kaikki kesänsä.

Isän äiti Liisa-mummo puolestaan oli osallistunut toisen maailmansodan aikana Leningradin puolustamiseen sairaanhoitajana ja saanut sodan jälkeen rinnukset täyteen kunniamerkkejä suuren isänmaallisen sodan sankarina.

– Liisa-mummo rakasti laulamista ja kertoi, miten matkusti Berliiniin saakka laulaen rintamasotilaille ja haavoittuneille. Hän oli taustaltaan juutalainen, minkä takia monia hänen sukulaisiaan on muuttanut Israeliin.

Taiteellisuutta oli myös Regina Launivuon isänisässä, joka työskenteli valokuvaajana Leningradissa ja jonka upeat mustavalkoiset kuva-albumit Regina Launivuo kaivaa esille lipastostaan.

^{Teatterikorkeakouluun} Launivuo ei yrityksistään huolimatta nuorena ylioppilaana päässyt, mutta Helsinkiin hänen oli päästävä. Siellä hänellä alkoi monenlaisten töiden etsiminen ja tekeminen sekä vastapainoksi iltaisin bändeissä esiintyminen.

– Bändit ovat aina olleet henkireikäni.

Kunnianhimoinen rockyhtye Gina oli perustettu vuonna 2006. Koelaulun kautta Omppu Oinosen, Toomas Laumetsin ja Risto Lindemanin yhtyeeseen laulajaksi päätynyt Regina Launivuo haaveilee parhaillaan bändin aktivoimisesta alkavan vuoden aikana edes yhden Helsingin keikan verran.

Ginan pitkäsoittolevy Hush ilmestyi vuonna 2013, mutta bändi jäi tauolle vuonna 2016.

– Uskollisimmat fanit meitä vielä seuraavat netissä ja kuuntelevat musiikkiamme.

^{Launivuon cv:ssä} näyttelemisen ja musiikkitöiden rinnalla mainitaan työkokemukset esimerkiksi seuraavilta aloilta: tarjoilija, baarimikko, lastenhoitaja, mansikanpoimija, lipunmyyjä, kouluavustaja ja vaatekaupan myyjä.

– Isä oli se, joka ehdotti, että hakisin Pietariin Teatteritaiteen akatemian musiikkiteatterinäyttelijälinjalle. En heti osannut kuvitellakaan, että lähtisin Venäjälle. Se tuntui tosi pelottavalta, koska venäjän kielen taitonikin oli jo ruosteessa ja pelkäsin kaikkea venäläistä byrokratiaa. Isä palkkasi minulle kuitenkin näyttelijäntyön opettajan, joka auttoi pääsykokeisiin valmistautumisessa.

Oppilaitosta on Suomessa tehnyt tunnetuksi muun muassa näyttelijä ja yrittäjä Ville Haapasalo.

– Ehkä ulkomaista opiskelukokemusta lopulta arvostetaan Suomessa. Sain kyllä kokea senkin, että ulkomailla opiskelleena oli todella vaikea saada teatterialan töitä.

Päätymisensä Ivalo-sarjaan ja muihin televisiorooleihin Regina Launivuo kuittaa virnistäen, että hänelle soitetaan, kun tarvitaan venäläistä.

Salatuissa elämissä tunnettuutta saanut sisko Ilona Chevakova on kannustanut Reginaa näyttelemisessä. Yhdessä he työskentelivät Vaasan kaupunginteatterissa vuosina 2011–2012 sekä viimeksi Free Scate -elokuvassa vuonna 2019.

^{Ukrainassa riehuva} sota kuuluu Regina Launivuon kirjoittamissa ja säveltämissä viimeaikaisissa lauluissa. "Multa voittaa aina" -kappale syntyi viime kevään biisikurssilla, jolla piti katsella satunnaista kuvaa ja kirjoittaa laulun sanat.

– Katselin puutarhassa työskentelevää ihmistä ja ajattelin , että pahinkin tyyppi maailmassa muuttuu aikanaan mullaksi.

Unelmien hautaaja -laulussa varoitellaan tyypistä, joka vie kaiken: "kaivaa pienetkin haaveet koloistaan".

Hattupäinen nainen ja kitara – siinä Regina Launivuon artisti-ilme. Kotonaan hän pyörittelee joululahjaksi saamaansa uutta knallia eli kotoisammin lauluhattua. Se antaa voimaa ja inspiraatiota, laulaja arvelee.

– Kerran laitoin hatun päähäni ja aloin tehdä biisiä. Laulu siinä todellakin syntyi.

Laulajana hän on monipuolinen. Hän tykkää laulaa niin jazzia, bluesia kuin rockiakin.

^{Näyttelijänä} musikaaliroolit ovat Launivuolle roolien ehdotonta aatelia. Sitä työtä, jossa saa haastaa itseään ja antaa kaikkensa.

– En ymmärrä, miksi musikaaleja teatteripiireissä vähätellään. Niissä saa tehdä isoja draamakohtauksia, niissä on valtava työ, kun kaikki sovitetaan yhteen. Minusta se on niin hieno taiteen muoto.

Joensuussa paitsi tekijät myös yleisö ovat pitäneet syksyn My Fair Lady -esityksistä, jota lähdettiin tekemään kolmella päänäyttelijänaisella. Regina Launivuo halusi opiskella musikaalilaulamista ja löytää sen tyylilajin kurssittamalla itseään. Pietarissa hän opiskeli klassista laulua.

^{– My Fair Lady} ei ole todellakaan mitään pilipalihassuttelua, kun laulujen sanat avaa ja niitä ajattelee. Olen kaikkineen niin onnellinen työstäni juuri Joensuun kaupunginteatterissa.

Vuodet freelancerina jättivät jälkeensä epävarmuuden olon ja lähes pakkomielteen, että jokaiseen tehtävään pitää hakea ja hakea ja myös sen tunteen, että näkyvillä pitää olla, somea ja somea.

– Pahuksen puhelin. Tänä vuonna voisi olla oman musiikin ja muutaman esiintymiskeikan vuoro. Tavoitelistallani on vähintään kymmenen keikkaa. Ja kun enää ei tarvitse hakea näyttelijän töitä, näkyvyyden saamiseen minua ajaa halu tehdä ja esittää musiikkia.