Lehmolaisesta Joonas Kärjestä ei pitänyt tulla merimiestä – Välillä merillä oloaika saattaa venyä jopa kahdeksaan viikkoon

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisessa 12.9.2022.

Joonas Kärki, 33, on tullut kotiin elokuun loppupuolella, ja arki lehmolaisessa omakotitalossa on ehtinyt syyskuun ensimmäisellä viikolla jo tasoittua. Puoliso Jenni Kärki, 32, tekee etätöitä kodin työhuoneessa, ja loppuvuodesta kaksi vuotta täyttävä Konsta-poika touhuilee iloisena leikeissään.

Mistään ei näe, että tässä perheessä eletään kahta hyvin erilaista arkea.

^{Lieksasta lähtöisin} oleva Joonas Kärki on merimies, tarkemmin sanottuna ensimmäinen perämies. Hän valmistui merikapteeniksi Kotkan ammattikorkeakoulusta vuonna 2015 mutta on työskennellyt alalla jo vuodesta 2010. Arjen rytmissä se tarkoittaa sitä, että Kärki on pääsääntöisesti kuusi viikkoa töissä ja kuusi vapaalla. Välillä merillä oloaika saattaa venyä jopa kahdeksaan viikkoon.

– Laivan liikennöinti vaikuttaa aikatauluihin. Etukäteen ei voi aina sanoa, mihin lastin maksaja lastin lopulta haluaa, Kärki toteaa.

^Joustavuutta tarvitaan myös toiseen suuntaan. Viimeisellä vapaalla viikolla merimiehen matkalaukun on oltava pakattuna ja miehen lähtövalmiina 12 tunnin sisällä. OSM Ship Management Finlandin suomalaismiehistöinen laiva kuljettaa raskasta polttoöljyä lähinnä Keski-Eurooppaan.

– Laiva lähtee useimmiten Porvoosta ja kuljettaa lastin yleensä joko Hollannin Rotterdamiin tai Belgian Antwerpeniin. Liikumme Itämeren ja Pohjanmeren alueella. Venäjälle emme enää vie lastia, Kärki taustoittaa.

^{Ei musikaalisesta} nuoresta miehestä merimiestä pitänyt tulla. Vuonna 2009 hän soitti vielä varusmiessoittokunnassa pasuunaa ja pohti muusikon uraa. Vuosi riitti. Sen jälkeen Joonas Kärki muutti takaisin Lieksaan vanhempiensa luokse ja työskenteli heidän leipomossaan.

– Sekään ei tuntunut omalta. Hetken mielijohteesta päätin lähteä merille.

Elämänrytmiään, joka koostuu pääasiassa kolmen kuukauden sykleistä – puolitoista kuukautta töissä ja sama aika vapaalla – Kärki kuvailee itselleen sopivaksi.

– Nämä siirtymät ovat neljä kertaa vuodessa ihan ookoo. Jatkuvasta venkslaamisesta en tykkäisi.

^{Miehensä tavoin} Lieksassa syntynyt mutta Kontiolahdella 12-vuotiaasta asti asunut Jenni Kärki tiesi jo tulevan puolisonsa tavatessaan vuonna 2016, mitä tuleman pitää.

– Tiesin heti alussa, mihin olin hyppäämässä.

Naimisiin pariskunta meni vuonna 2019, ja Konsta syntyi loppuvuodesta 2020. Molempien mukaan yhteinen elämä on ollut tasaista ilman isompia kriisejä.

– Tosin vauvana Konsta nukkui tosi huonosti, ja olin aika väsynyt. Ja välillä olen pelännyt, että jos sairastun tai jään vaikka auton alle, niin kuka huolehtii pojasta, mutta elämässähän voi sattua mitä tahansa, Jenni Kärki pohtii.

^{Viime kesän} perhe eli tiiviisti yhdessä, kun Jenni Kärki oli vielä hoitovapaalla ja Joonas Kärki yhteensä 10 viikkoa lomalla ja isyysvapailla. Jenni palasi töihin Kelan etuuskäsittelijäksi elokuussa ja opiskelee töiden ohessa sosiaalityön maisteritutkintoa. Konsta on vielä syyskuun ajan päivät kotona isänsä hoidossa.

– Lokakuussa on uudenlainen tilanne, kun Konsta aloittaa päiväkodissa ja Joonas lähtee taas merille, mutta eiköhän siitäkin selvitä, Jenni Kärki uskoo.

^{Selviämisessä} auttavat vahvat tukijoukot. Ystävät, tuttavaperheet, lähellä asuva mummo ja kunnan kotipalvelu ovat apuna. Kaverit auttoivat viime marraskuuhun osuneessa muutossa, koska Joonas oli tuolloin merillä. Naapuri tarjoutui tekemään traktorillaan viime talvena lumityöt, kun Jenni yritti ensin työntää massiivisia lumikuormia vetäen samalla Konstaa pulkassa. Kotihoidon työntekijä käy leikkimässä Konstan kanssa pari tuntia viikossa, jotta Jenni pääsee yksin kauppaan tai ystävän luo kahville.

Tukea on tullut myös Lehmon neuvolapalveluista ja terveydenhoitajalta, joka osaa suhtautua vähän erikoisempaan perhekuvioon ymmärtävästi.

– Kauhisteluakin olen kohdannut, mutta sitä en kaipaa. Tiedän, että kaikesta selviää, kun saa apua. Ja olen otettu, että minua kutsutaan ilman Joonastakin tuttavien ja sukulaisten juhliin. Haluan, että arkemme on kivaa myös Konstan kanssa kahdestaan.

^{Jenni Kärki on} reissannut Konstan kanssa ystäviensä luona muun muassa Tampereella ja Helsingissä ja viettänyt poikansa kanssa myös lyhyitä hotellilomia.

Kun Konsta täytti vuoden, Jenni alkoi ottaa myös itselleen aikaa Joonaksen vapaaviikoilla.

– Käyn yhtenä viikonloppuna ystävieni luona Tampereella. Se aika on minulle tärkeää.

Sosiaalisen median kautta Jenni Kärki pitää yhteyttä myös muutamiin muihin merimiesten puolisoihin.

– Ymmärrämme toisiamme hyvin, koska olemme niin paljon lasten kanssa keskenään.

^{Perheen päivittäistä} yhteydenpitoa isän merilläolo ei estä, vaikka Joonaksen työrytmi on erikoinen: hän on töissä puolesta yöstä aamuneljään ja taas puolestapäivästä iltapäiväneljään. Laivaa ohjaa autopilotti, joten perämiehen työnjohtajaluonteinen työ on lähinnä lastaamisen ja ohjaamisen valvontaa.

Jenni ja Joonas Kärki soittelevat videopuheluita joka päivä ja usein niin, että Konstakin näkee ja kuulee isän. Jutellaan päivästä ja vaikka sähkölaskusta. Joonas Kärki hoitaa perheen laskujen maksut myös mereltä käsin. Kodin pihalle hän on hankkinut robottiruohonleikkurin, jotta ison pihan nurmikonhoito ei jää vaimon kontolle.

– Konstakin on säästänyt kaikki tärkeät etappinsa, kuten kävelemään oppimisen, niille viikoille, kun isä on kotona, vanhemmat kiittelevät.

^{Vaikka Kärkien} elämä on pääasiassa hyvää, pientä pinnan kiristymistä saattaa esiintyä viikolla ennen Joonaksen lähtöä sekä viimeisellä viikolla ennen hänen paluutaan, Jenni Kärki tunnustaa.

– Lähtöä edeltävälle viikolle tuntuu kasautuvan kaikki rännien puhdistukset sun muut tekemiset. Viimeisellä viikolla ennen Joonaksen paluuta taas alkaa odotus ja pieni ärsytys, jos paluu viivästyy kovin ja olen suunnitellut tulevaan jotakin omaa. Väliviikot ovat helpompia.

^{Haastatteluaika} alkaa olla lopuillaan, sillä Jenni Kärjen on suunnattava töihinsä ja Joonas Kärjen keittiöön. Kotona ollessaan hän vastaa yleensä kokkaamisesta. Kotiarkeen kuuluu myös liikkuminen ja lieksalaisen Kukko boys -bändin paperirumba. Bändin varapasunistilla on säilynyt rakkaus musiikkiin.

– Toivottavasti Konstallakin olisi taipumuksia. Käyn hänen kanssaan muskarissa aina kun olen kotona.

^{Kaksi eri arkea} konkretisoituvat, kun Joonas Kärki vertaa kotikokkausta laivan valmiiseen ruokapöytään. Siivotakaan ei omaa hyttiä tarvitse. Perinteisellä, kliseisellä käsityksellä merimieselämästä ei ole Kärjen mukaan enää todellisuuspohjaa. Laivoilla on alkoholin suhteen nollatoleranssi.

– Psyykeltä vaaditaan vahvuutta, eikä työ sovi kaikille. Vapaa-aikana lepäilemme sekä käymme laivan kuntosalilla ja kirjastossa. Koronarajoitusten jälkeen pääsemme välillä myös maihin: laivan polkupyörillä on hyvä viilettää esimerkiksi Hollannin pyöräteillä.

^Merimiehenä Joonas Kärki näkee itsensä jatkossakin. Osa työkavereista alkaa eläköityä, ja pian olisi yliperämiehen paikka avoinna, ehkä seuraavaksi laivan kapteenin. Se on tavoite.

– Kun poika kasvaa, mietityttäähän se, että vaikuttaako poissaoloni. Toivottavasti ei, sillä hän on tottunut säännölliseen poissaolooni pienestä asti. Vanhemmat kollegat ovat kertoneet, että elämä voi sujua isompienkin lasten kanssa ihan hyvin.