play

Joka vuosi näihin aikoihin belgialainen kuvataiteilija Maria Brouillard, 58, pystyttää tiipiinsä Enon Harpattiin ja asuu noin kuukauden ulkona – "Kerran yksi hirvi tuli kurkkimaan, että mitä sinä täällä minun metsässäni teet"

Maalaustarvikkeet ja viimeisimmät maalaukset löytyvät tiipiistä. Maria maalaa Suomessa aina luonnon keskellä.

Maalaustarvikkeet ja viimeisimmät maalaukset löytyvät tiipiistä. Maria maalaa Suomessa aina luonnon keskellä. Kuva: Petra Mustonen

Petra Mustonen

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisessa 27.8.2021.

Joka vuosi näihin aikoihin belgialainen kuvataiteilija Maria Brouillard, 58, matkustaa kotoaan Brysselistä Suomeen asuakseen noin kuukauden ajan yötä päivää ulkona. Viimeiset kymmenkunta vuotta se on tapahtunut Enon Harpatissa, kuvataiteilija Reima Hirvosen, 58, pihapiirissä, lähimetsässä ja pellolla.

Maria kertoi tässä yhtenä aamuna nähneensä yöllä painajaista, että hän olikin Brysselissä eikä Suomessa. Sitten hän oli kuulemma onneksi herännyt ja nähnyt hirventaljat ja heinänkorret, ja nukahtanut sitten uudestaan rauhalliseen uneen.
Reima Hirvonen

Maria ja Reima tapasivat aikoinaan taiteilijaresidenssissä, ja heistä on sen jälkeen tullut hyviä ystäviä. Iltakahdeksan aikaan he ovat juuri laittamassa nuotion ääressä iltapalaa, kun toimittaja saapuu makuupussi kainalossa paikalle. Missäs sitä nukutaan?

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pellon vastalaidalla, muutaman sadan metrin päässä pihasta, seisoo Marian tiipii. Se on kuin korkea teltta, josta puuttuu pohjakangas. Lattiana on kaksi kookasta hirventaljaa. Täällä Maria nukkuu säällä kuin säällä, ja tavallisesti todella hyvin, ellei satu käymään niin kuin tässä eräänä yönä.

– Maria kertoi tässä yhtenä aamuna nähneensä yöllä painajaista, että hän olikin Brysselissä eikä Suomessa. Sitten hän oli kuulemma onneksi herännyt ja nähnyt hirventaljat ja heinänkorret, ja nukahtanut sitten uudestaan rauhalliseen uneen, Reima naurahtaa.

Kun nukun teltassa hiljaisen luonnon keskellä, tunnen olevani oikeasti vapaa.
Maria Brouillard

Maria kertoo, että hän nukkuisi ulkona joka yö vuoden ympäri, jos se vain olisi mahdollista. Brysselin vilinässä se ei kuitenkaan onnistu, eivätkä edes lähialueiden telttailuun soveltuvat metsiköt ole yhtä hiljaisia ja rauhallisia yöpymispaikkoja kuin Pohjois-Karjalan metsät.

– Minusta ulkona nukkuminen on luonnollista. Se voisi olla meille kaikille ihmisille se tavallinen ja luonteva tapa nukkua. Kun nukun teltassa hiljaisen luonnon keskellä, tunnen olevani oikeasti vapaa.

Belgialainen kuvataiteilija Maria Brouillard viettää Suomessa kuukauden joka kesä ja asuu koko tuon ajan ulkona. Tiipiissä oli tilaa myös toimittajalle.

Belgialainen kuvataiteilija Maria Brouillard viettää Suomessa kuukauden joka kesä ja asuu koko tuon ajan ulkona. Tiipiissä oli tilaa myös toimittajalle. Kuva: Petra Mustonen

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Maria ei tyydy ainoastaan nukkumaan ulkona, vaan hän myös pääasiassa asuu ulkona. Reiman pihalla on nuotiopaikka, jonka luona hän ruokailee.

Maria ei tyydy ainoastaan nukkumaan ulkona, vaan hän myös pääasiassa asuu ulkona. Reiman pihalla on nuotiopaikka, jonka luona hän ruokailee. Kuva: Petra Mustonen

Tiipiistä löytyvät myös Marian maalaustarvikkeet ja viimeisimmät maalaukset. Hän kertoo piirtävänsä ja maalaavansa Suomessa aina luonnon keskellä ja luonnosta inspiraatiota hakien.

– En maalaa täällä sen vuoksi, että voisin koota maalauksista jonkin näyttelyn. Maalaan siksi, että hetket luonnossa ovat minulle arvokkaita. Kun sitten olen taas Brysselissä ja katson maalausta, se hetki tulee takaisin. Valo, hajut ja kaikki muistuvat mieleen paremmin kuin valokuvasta.

Maria paljastaa, että pellon laidalla seisova tiipii on itse asiassa vasta tänä kesänä käyttöön otettu, moderni päivitys. Sitä ennen hän majoittui lähimetsikössä itse rakentamassaan risumajassa, jota käymme seuraavaksi katsomassa.

– Nyt tämä on jo vähän lumen alla ränsistynyt, mutta tämä oli ihan kiva maja. Vähän pieni kyllä. Näin täällä monta kertaa yöllä hirviä. Kerran yksi tuli kurkkimaan, että mitä sinä täällä minun metsässäni teet. Minä sanoin sille, että olen yhden yön vain.

Ensimmäiset Reiman luona viettämänsä kesät Maria asui tässä hänen itse tekemässään risumajassa. Maja oli hänestä mukava, mutta tiipiihin tottumisen jälkeen se tuntuu pienentyneen.

Ensimmäiset Reiman luona viettämänsä kesät Maria asui tässä hänen itse tekemässään risumajassa. Maja oli hänestä mukava, mutta tiipiihin tottumisen jälkeen se tuntuu pienentyneen. Kuva: Petra Mustonen

Sudet ovat nyt palaamassa Belgiaan, se on minusta kiva asia. Mutta on parempi, ettei puhuta siitä tämän enempää. Ihmiset alkavat pelkäämään, se on turhaa.
Maria Brouillard
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tämän päivän Belgiassa ei hirviä näe, eikä juuri muitakaan isoja eläimiä. Maria sanoo, että hänen mielestään metsä ei ole enää oikea metsä, jos sinne kuuluvat eläimet häviävät. Ulkona hän nukkuu paljon turvallisemmin mielin susien ja karhujen kuin ihmisten keskellä, jälkimmäiset kun osaavat olla paljon vihaisempaa ja vaarallisempaa sorttia.

– Sudet ovat nyt palaamassa Belgiaan, se on minusta kiva asia. Mutta on parempi, ettei puhuta siitä tämän enempää. Ihmiset alkavat pelkäämään, se on turhaa.

Kaksi vuotta sitten Maria hämmästyi suuresti kuultuaan, että Enossa oli nähty maan ensimmäinen kultasakaali. Se innoitti sarjan hauskoja sarjakuvia, joiden tekstit ovat suomeksi.

Kaksi vuotta sitten Maria hämmästyi suuresti kuultuaan, että Enossa oli nähty maan ensimmäinen kultasakaali. Se innoitti sarjan hauskoja sarjakuvia, joiden tekstit ovat suomeksi. Kuva: Petra Mustonen

Ilta on jo pimentynyt, kun seuraamme nuotion ääreen liittyvät iloisesti tanssahteleva fretti, loikkiva sammakko ja siipiään heilutteleva kyyhkynen. Marian pieni marionettisirkus on tullut Enossa tutuksi jo useampana vuotena. Hieman isommassa mittakaavassa se esiintyy Belgian ja Ranskan katutaidetapahtumissa.

– Olen oppinut ottamaan vain pienimmät mukaan Suomeen, sillä matkustan tänne kolme päivää junalla. Ruotsalainen konduktööri meinasi ensimmäisellä kerralla heittää minut junasta, koska mukanani oli niin paljon ja isoja marionetteja, Maria naurahtaa.

Opetan ihmisiä katsomaan ja näkemään ennen kuin he piirtävät tai maalaavat. Se on vaikeaa, koska ihmiset ovat tottuneet ennemmin tietämään kuin näkemään.
Maria Brouillard

Maria tekee myös puusepän töitä, etupäässä teattereiden lavasteita. Mielellään hän tekisi myös nykyistä enemmän huonekaluja, mutta yhä harvempi on valmis maksamaan niissä käsityöstä. Hän myös opettaa Brysselissä kuvataidetta.

– Opetan ihmisiä katsomaan ja näkemään ennen kuin he piirtävät tai maalaavat. Se on vaikeaa, koska ihmiset ovat tottuneet ennemmin tietämään kuin näkemään. Jos he tietävät, että jokin asia on punainen, he eivät välttämättä huomaa, ettei se todellisuudessa olekaan niin punainen.

Marionettifretti tanssahteli illan pimetessä nuotion ääressä.

Marionettifretti tanssahteli illan pimetessä nuotion ääressä. Kuva: Petra Mustonen

Nuotion ääressä ei tule kylmä.

Nuotion ääressä ei tule kylmä. Kuva: Petra Mustonen

Taidetta Maria kertoo tehneensä niin pitkään kuin muistaa, ja myös luonto on ollut aina erityisen lähellä sydäntä. Lapsuutensa hän asui belgialaisessa pikkukaupungissa, ja aivan kodin välittömässä läheisyydessä oli metsä. Aikuisena oli pakko muuttaa kaupunkiin, koska taidealan opinnot ja työt ovat pääasiassa kaupungeissa.

– Asun Brysselissä aivan keskustassa kauniissa vanhassa rakennuksessa, mutta en viihdy siellä. Verstaani on kuudenkymmenen kilometrin junamatkan päässä pienemmässä kaupungissa, jossa on puutarhoja. Olen mieluummin siellä, Maria sanoo.

Puutarhat eivät kuitenkaan vedä vertoja oikeille metsille. Belgian eteläosissa on hienoja kansallispuistoja, mutta Marian mielestä hienommat luonnonympäristöt löytyvät Pohjolasta.

– Muistan, kun matkustin junalla ensimmäistä kertaa Lappiin ja katselin ikkunasta metsiä, jotka vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat. Ajattelin, että meillä Belgiassa metsät ovat rajattuja alueita kaupunki- ja peltoalueiden keskellä, mutta täällä kaupungit ovat loputtoman metsän keskellä.

Matkaa Reima Hirvosen pihasta pellon vastalaidalla sijaitsevalle tiipiille on kolmisensataa metriä. Maria sauvakävelee sinne vanhojen suksisauvojen kanssa.

Matkaa Reima Hirvosen pihasta pellon vastalaidalla sijaitsevalle tiipiille on kolmisensataa metriä. Maria sauvakävelee sinne vanhojen suksisauvojen kanssa. Kuva: Petra Mustonen

Marian äiti on kotoisin Ruotsista, ja perhe vierailikin siellä usein Marian ollessa lapsi. Myöhemmin Suomesta muodostui hänelle kuitenkin se vakiovierailukohde, eikä hän oikein itsekään osaa sanoa, miksi. Hän kertoo ainakin pitäneensä suomalaisesta musiikista, ja sitten hän päätti opetella kielen. Suomen kieli on hänestä vaikea mutta sitäkin kauniimpi kieli.

– Aluksi tulin Suomeen, jotta sain olla yksin luonnossa. Sitten jokin minussa muuttui, ja aloin kiinnostua myös täällä asuvista ihmisistä. Halusin oppia ymmärtämään, millainen suhde ihmisten ja luonnon välille muodostuu, kun ihminen asuu ympäri vuoden luonnon lähellä.

Aluksi tulin Suomeen, jotta sain olla yksin luonnossa. Sitten jokin minussa muuttui, ja aloin kiinnostua myös täällä asuvista ihmisistä.
Maria Brouillard

Enon Harpatti osoittautui tähän oivalliseksi paikaksi. Alueen ihmisistä on tullut hänelle tärkeitä. Viime aikoina hän on tutustunut myös karjalaiseen kansanrunouteen ja loitsuihin, joista välittyy alueen ihmisten ja luonnon suhde jo vuosisatoja sitten.

– Luulen, että ihmiset täällä eivät aina edes tiedä, kuinka tärkeä voima heillä on sisällään sen takia, että he asuvat luonnon keskellä. Me Belgiassa emme ole näin rikkaita. Uskon, että ihmisistä tulee älykkäämpiä ja viisaampia, kun he ovat tekemisissä luonnon kanssa, Maria sanoo.

Tiipiissä ei ole lattiakangasta, mutta lattiana toimii pari hirventaljaa. Maria nukkuu täällä säällä kuin säällä.

Tiipiissä ei ole lattiakangasta, mutta lattiana toimii pari hirventaljaa. Maria nukkuu täällä säällä kuin säällä. Kuva: Petra Mustonen

Maalaustarvikkeet ja viimeisimmät maalaukset löytyvät tiipiistä. Maria maalaa Suomessa aina luonnon keskellä.

Maalaustarvikkeet ja viimeisimmät maalaukset löytyvät tiipiistä. Maria maalaa Suomessa aina luonnon keskellä. Kuva: Petra Mustonen

Jos taas ihminen tottuu elämään ilman luontoa, häneltä puuttuu jotain oleellista. Marian mielestä ihmiset ovat ymmärtäneet asiat aivan väärin, kun he ovat alkaneet ajatella, että kaupunkielämä on jotenkin hienompaa ja arvokkaampaa kuin luonnon lähellä oleminen.

– Minusta myös hyvä taide tulee luonnosta. Luonto on suora ja voimakas, ja minä pidän suorasta ja voimakkaasta taiteesta. Se ei ole niin sivistynyttä ja kohteliasta kuin kaupunkilainen taide.

Onneksi luontoon voi mennä, vaikka joutuisikin asumaan kaupungissa. Ulkona luonnon keskellä nukkuminen on erinomainen tapa kokea se kokonaisvaltaisesti.

– Nukuttiko hyvin? Maria kysyy aamulla tiipiissä.

Erinomaisesti. Suosittelen muillekin.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi