play

Kaatopaikkaa ei enää ole - Pohjois-Karjalan jätehuolto perustuu aikamoiseen rekkaralliin ja jokaisen kannattaa miettiä, mitä roskapusseihinsa laittaa

Eero Väyrynen on asunut Mutalassa vuodesta 1985. Yhteinen biojätteen keräilyastia muutaman muun talouden kanssa toimii hänestä hienosti.

Eero Väyrynen on asunut Mutalassa vuodesta 1985. Yhteinen biojätteen keräilyastia muutaman muun talouden kanssa toimii hänestä hienosti. Kuva: Juha Inkinen

Liisa Yli-Ketola

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 30.1.2021.

Kaatopaikkaa ei enää Joensuun Kontiosuolla oikeasti ole. Näin voi väittää, koska vain ykkösprosentteja syntyvästä jätteestä kaadetaan penkkaan. Ainoastaan eristevillaa, asbestia ja lujitemuovia päätyy yhä maaperään.

Puhas Oy:n hallinnoimassa Kontiosuon jätekeskuksessa sijaitsevat jätteiden keräyshalli ja siistit lajittelupaikat lähes kaikelle mahdolliselle. Pyörät pyörivät ja jätesäkit ja -lavat liikkuvat lakkaamatta.

Jo 1950-luvulla perustetun kaatopaikkakukkulan paikalla kasvaa nykyisin nurmea. Maassa muhivan ja hajoavan jätteen synnyttämä kaasu otetaan talteen ja hyödynnetään energiana viereisessä Savon Voiman lämpölaitoksessa.

Vanhan kaatopaikan maaperästä ravinnepitoisten suotovesien päätymistä vesistöihin estetään tasausaltaalla, josta vedet johdetaan putkia pitkin Joensuun kaupungin jätevedenpuhdistamolle Kuhasaloon.

Kevyesti ravinteikkaita vesiä puhdistetaan luonnon menetelmin järviruokoaltaissa.

Näistä ajoista on otettu isoja askelia.

Näistä ajoista on otettu isoja askelia. Kuva: Matti Mäkijärvi

Siinä se on: nykykaatopaikka eli siirtokuormaushalli, josta poltettava jäte ja biojäte lähtevät kumpikin eri osoitteisiin. Penkkaan ei laiteta enää juuri mitään.

Siinä se on: nykykaatopaikka eli siirtokuormaushalli, josta poltettava jäte ja biojäte lähtevät kumpikin eri osoitteisiin. Penkkaan ei laiteta enää juuri mitään. Kuva: Liisa Yli-Ketola

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kokonaispinta-alaa Kontiosuon jätekeskuksella on 84 hehtaaria. Siitä valtaosa on jo muutettu viheralueeksi. Kaatopaikan likaisuudesta pyritään eroon, eikä ikävää hajuakaan enää läheisille asuinalueille leijaile.

Muutos on positiivinen ihmisten kannalta, mutta se huolestuttaa lintuharrastajia: lokkikannat ovat pienentyneet ja muut harvinaisemmat linnut lähes kaikonneet alueelta. Maakotkiakin on aiemmin lentänyt sinne ravinnon perässä.

Keskipisteenä alueella seisoo viitisen vuotta sitten valmistunut 2 500 neliön punainen halli. Sinne käy molemmista päistä tasainen ajoneuvojen virta.

Tila on jaettu kahteen osastoon: on poltettavan jätteen puoli ja biojätteen pääty.

Isommalta puolelta välivarastoidaan poltettavaa jätettä, ja sitä lastataan perävaunullisiin rekkoihin. Viikoittain 10–15 rekka-autoa ajaa 140 kilometrin päähän Riikinvoima Oy:n polttolaitokselle Leppävirralle.

– Jätekasoilla on noin viikon kierto, kertoo jätekeskuksen käyttöpäällikkö Jari Pajarinen.

Riikinvoiman huoltoseisokkien aikana lajitteluhallia huolletaan ja poltettava jäte ajetaan tällöin uuteen välivarastoon.

– Hallissa touhuaa yleensä kaksi henkilöä: pyöräkoneen ja lajittelukoneen kuljettajat. Pyrimme pitämään hallin mahdollisimman siistinä. Kameravalvonnalla seurataan jätteenlaatua. Tulipalojen varalta hallissa on paloilmoitinjärjestelmä, joka ilmoittaa hätäkeskukseen, jos täällä uhkaa syntyä vaaratilanteita, Pajarinen selvittää.

Käyttöpäällikkö Jari Pajarinen (vas.) ja kehityspäällikkö Matti Mikkelä Puhaksen lajitteluhallissa, jonne on päätynyt jopa täytetty karhu. Taustalla aliurakoitsija kuormaa jätteitä rekkalavalle, josta ne matkaavat Riikinvoiman polttokattilaan Leppävirralle.

Käyttöpäällikkö Jari Pajarinen (vas.) ja kehityspäällikkö Matti Mikkelä Puhaksen lajitteluhallissa, jonne on päätynyt jopa täytetty karhu. Taustalla aliurakoitsija kuormaa jätteitä rekkalavalle, josta ne matkaavat Riikinvoiman polttokattilaan Leppävirralle. Kuva: Jarno Artika

Jäteasemalla vierailee asiakkaiden lisäksi normaaliaikoina vuosittain useita ryhmiä muun muassa koululaisia.  Käyttöpäällikkö Jari Pajarinen ja kehittämispäällikkö Matti Mikkelä kertovat lajittelusta ja kierrättämisen hyödyistä mielellään.

Jäteasemalla vierailee asiakkaiden lisäksi normaaliaikoina vuosittain useita ryhmiä muun muassa koululaisia. Käyttöpäällikkö Jari Pajarinen ja kehittämispäällikkö Matti Mikkelä kertovat lajittelusta ja kierrättämisen hyödyistä mielellään. Kuva: Jarno Artika

Hallin toisesta päästä ovi avautuu biojätteiden välivarastoon.

Sieltä biojätteet kuljetetaan 70 kilometrin päähän Kiteellä toimivalle BioKymppi Oy:n biokaasulaitokselle. BioKymppi hyödyntää ne lämpö- ja sähköenergiaksi sekä lannoitteiksi.

Joensuussa ja taajamissa tuttu näky ovat Puhaksen valkoiset pakkaavat jäteautot eli ammattislangissa ”pakkarit”. Niitä saapuu Kontiosuolle lastien tyhjennykseen parikymmentä kertaa päivittäin.

Aamuvuorolaiset kiertävät ensin, ja seuraava rundi saapuu iltavuoron päätteeksi.

Kaikki Kontiosuolle tuleva ja sieltä lähtevä tavara punnitaan ja tilastoidaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Rekkaliikenne Kontiosuon jätekeskukseen ja sieltä pois on jatkuvaa. Riikinvoimalle poltettavaksi lähtee 10-15 rekka-autollista Puhas Oy:n alueella asuvien pohjoiskarjalaisten jätteitä.

Rekkaliikenne Kontiosuon jätekeskukseen ja sieltä pois on jatkuvaa. Riikinvoimalle poltettavaksi lähtee 10-15 rekka-autollista Puhas Oy:n alueella asuvien pohjoiskarjalaisten jätteitä. Kuva: Jarno Artika

Ammattilaisten lisäksi Kontiosuolla pyörivät tavalliset ihmiset peräkärryineen ja purkavat takakonteistaan jätekeskukselle kelpaavaa jätettä.

Koronapandemia aiheutti jo keväällä sen, että väki rynnisti autotallejaan siivoamaan.

– Parhaina päivinä täällä on käynyt noin 400 asiakasta, Jari Pajarinen kertoo.

Kuormallisen hinta on noin 30 euroa. Summa maksetaan heti portilla, josta opastetaan ajamaan lajittelukentälle.

Tämän kevään aikana kotitalouksien pienkuormat aletaan veloittaa painon mukaan lukuun ottamatta puuta, puutarhajätettä sekä risuja ja oksia.

Omat lavansa on huonekaluille, puulle, metallille, kiviainekselle ja niin edelleen. Puhaksen työntekijät auttavat ja neuvovat, jotta oikea tavara päätyy oikeaan paikkaan.

Hinnasta ei ole Pajarisen mukaan moni valittanut: ihmiset ymmärtävät, että jätteen käsittely maksaa.

Kontiosuolla maksaminen ja omasta jätekuormasta keskustelu hoituu asiakaspalvelutiskillä keskuksen aukioloaikoina maanantaisin kello 8–19 ja tiistaista perjantaihin kello 8–17.

Ylämyllyllä Liperin kunnan puolella Kierrätyskuja 1:ssä toimii täysin automatisoitu itsepalvelujäteasema, jossa voi käydä kaikkina päivinä kello 6–22 ja maksaa maksuautomaatilla.

– Maksu perustuu painoon eli ajoneuvo punnitaan ennen ja jälkeen. Vaarallisia jätteitä tosin voi jättää ainoastaan silloin, kun henkilökuntaa on paikalla eli talvikautena tiistaisin kello 14–18. Automatisoinnilla pyritään siihen, että jätteitä olisi mahdollisimman helppo toimittaa jäteasemalle juuri silloin, kun asiakas haluaa, Pajarinen selvittää.

Myös kotitalouksista lajittelupisteelle tuotava jäte punnitaan peräkärryissä.

Myös kotitalouksista lajittelupisteelle tuotava jäte punnitaan peräkärryissä. Kuva: Jarno Artika

Tavallinen asiakas ohjataan lajittelukentälle, jossa odottavat siirtolavat.

Tavallinen asiakas ohjataan lajittelukentälle, jossa odottavat siirtolavat. Kuva: Liisa Yli-Ketola

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Pienlajittelukentällä toimimista helpottaa, jos on jo valmiiksi peräkärryynsä pakannut eri laatuiset jätteet erilleen. Myös henkilökuntaa on kentällä auttamassa lastin purkua.

Pienlajittelukentällä toimimista helpottaa, jos on jo valmiiksi peräkärryynsä pakannut eri laatuiset jätteet erilleen. Myös henkilökuntaa on kentällä auttamassa lastin purkua. Kuva: Liisa Yli-Ketola

Puhaksen alueella omia Kontiosuon jätekeskuksen lisäksi jäteasemia Ylämyllyllä, Polvijärvellä, Kontiolahdella ja Ilomantsissa. Enossa vierailee kiertävä jätteenkeräys.

Lajittelu kannattaa tehdä jo kotona, kun peräkärryään pakkaa. Se nopeuttaa jätekeskuksessa tavaran purkamista oikeille paikoilleen.

Huonekaluista voi eritellä puuosat, metallirungot ja kaikki eri materiaaleista koostuvat osat erilleen.

Ehjät, puhtaat ja käyttökelpoiset tekstiilit suositellaan toimittamaan kiertoon, esimerkiksi kirpputoreille. Käyttökelvottomat eli poistotekstiilit laitetaan poltettavan jätteen sekaan.

Euroopan unionin jätedirektiivi edellyttää poistotekstiilin erilliskeräyksen järjestämistä vuoteen 2025 mennessä.

Suomessa halutaan olla poistotekstiilin erilliskeräyksen edelläkävijöitä, joten niiden keräys halutaan aloittaa jo vuonna 2023, kaksi vuotta EU:n edellyttämää aiemmin.

Kaikkein eniten kotitalouksilta ja rakennuksilta syntyy edelleen poltettavaa jätettä, jota ennen vanhaan kutsuttiin sekajätteeksi.

Leppävirralla Riikinvoiman ekovoimalaitoksen kattilassa palaa vuosittain 140 000 tonnia jätteitä. Sen vuodessa tuottama sähkö riittää noin 4 300 omakotitalon lämmittämiseen ja kaukolämpö noin 10 000 omakotitalon lämmittämiseen.

Vuonna 2017 kaupallisen toimintansa aloittaneen voimalaitoksen omistavat kahdeksan kunnallista jätehuoltolaitosta, yhtenä pohjoiskarjalainen Puhas Oy, ja niiden lisäksi Varkauden Aluelämpö Oy.

Yhteen suuntaan ajomatkaan Kontiosuolta Leppävirralle rekoilta kuluu noin kaksi tuntia.

Kontiosuon jätekeskuksen käyttöpäällikköä Jari Pajarista harmittaa eniten se, että Pohjois-Karjalasta Savoon ajettava poltettava jäte on edelleen aivan liian märkää seassa olevan biojätteen vuoksi.

– Vettähän pitäisi jätteen joukosta saada pois, toivoo Pajarinen, kun hän katsoo jätteiden siirtelyä lajitteluhallin betonilattialta rekkalavalle.

Kuva: Juha Inkinen

Liian märkää. Kipsilevyä on tarkoituksella laitettu sekajätepussien joukkoon, jotta polttoprosessi onnistuisi paremmin. Poltettavan jätteen joukkoon päätyvät ruuantähteet ja banaaninkuoret aiheuttavat korroosiota polttokattilassa.

Liian märkää. Kipsilevyä on tarkoituksella laitettu sekajätepussien joukkoon, jotta polttoprosessi onnistuisi paremmin. Poltettavan jätteen joukkoon päätyvät ruuantähteet ja banaaninkuoret aiheuttavat korroosiota polttokattilassa. Kuva: Jarno Artika

Jätteillä on noin viikon kiertokulku, eivätkä ne Pajarisen mukaan ikinä lopu.

– Biojätteen päätyminen poltettavan jätteen joukkoon aiheuttaa ongelmia polttoprosessissa, korroosiota syntyy polttokattilassa. Seuraamme tilannetta ja kannustamme ihmisiä lajittelemaan biojätteen erilleen.

Kontiosuon jätekeskuksessa muun muassa myydään kompostoreita ja tarjotaan biojäteastian hankkijoille vuoden biosäkit kaupanpäälle.

– Suosittelemme biokimppoja eli sitä, että muutamat talot tai rivitalohuoneistot käyttävät yhteistä biojäteastiaa ja jakavat siitä kertyvät kustannukset, Pajarinen sanoo.

Joensuulainen Matti Hyvärinen, 36, tottui jo lapsuudenkodissaan siihen, että ruuantähteet eroteltiin kompostoriin. Opiskeluvuosina lajittelu toimi hänen mukaansa hyvin Opiskelija-asuntosäätiö Ellin taloissa.

Omakotitaloon muuttaessaan muutamia vuosi sitten hänelle oli luontevaa kysäistä biokimppamahdollisuutta naapurilta.

– Muutimme talvella, joten kompostin käynnistämistä helpompaa oli kysäistä biokimppaa, kun biojäteastian huomasimme olevan 50 metrin päässä. Se sopi naapurille, ja teimme saman tien kumpikin sopimukset Puhaksen kanssa.

Sen jälkeen asiasta ei ole tarvinnut jutella, eikä Hyvärinen enää edes kiinnitä huomiota muutaman euron kuukausittaiseen kuluerään jätelaskussaan.

– Kierrätämme kyllä muovit ja pahvitkin. Ne kulkevat lähimmälle pisteelle työmatkojen yhteydessä. Tuntuu, että siinä voi minimalistisella vaivalla pudottaa omia kustannuksiaan merkittävästi. Alkuun jäteastiamme tyhjennettiin vain kerran kahdessa kuukaudessa, mutta nyt vaippaikäisen lapsen takia tyhjennysväliä on lisätty kahteen kertaan kuukaudessa.

Myös Joensuun Mutalassa toimii erinomaisesti kuuden talon biokimppa. Aloitteen tekijä oli Mutalassa vuodesta 1985 asunut Eero Väyrynen. Hän kyseli naapureiltaan asiasta jo vuotta ennen kuin lopulta sopimukset tehtiin.

Astia saatiin Puhakselta, samoin vuoden biopussit kaupan päälle.

– Kesäaikaan tyhjennykset tehdään viikon välein ja talvella kahden viikon. Hyvin on toiminut. Nyt säiliö on poikkeuksellisen täynnä joulun vaikutuksesta, Väyrynen näyttää tammikuun alun tilannetta.

Kuuden talon biojätteet ovat tässä. Maksimissaan Puhas Oy hyväksyy kymmenen talouden kimppoja. Eero Väyrynen on yhteistyöhön tyytyväinen.

Kuuden talon biojätteet ovat tässä. Maksimissaan Puhas Oy hyväksyy kymmenen talouden kimppoja. Eero Väyrynen on yhteistyöhön tyytyväinen. Kuva: Juha Inkinen

Väyrynen muistuttaa, että huomattavasti edullisemmaksi tulee laittaa biojätteet erilliseen astiaan. Sen ansiosta poltettavan jätteen astiaa ei tarvitse tyhjentää kuin joka 8. viikko.

– Ainakin meille kuuden talouden kimppa on sopiva, koska on pieniä talouksia. Minäkin yksinäni asun. Ei ole tästä biojäteastiasta koitunut minkäänlaista hajuhaittaakaan. Kaikki laittavat biojätteensä joko biopusseissa tai sanomalehtikääreissä.

Väyrynen voi vilpittömästi suositella systeemiä kaikille. Taloutta kohden tyhjennyskerta jää vain noin yhteen euroon.

Suomessa jokaista asukasta kohden kertyvän jätteen määrä jatkaa kasvamistaan, vaikka Euroopan unionin tavoite on täysin päinvastainen.

Viime vuonna Suomessa roskiksiin laitettiin 565 kiloa jätettä asukasta kohden.

Kiertotaloudesta puhutaan innokkaasti ja parhaillaan valmistellaan jätteen määrän vähentämiseen pyrkivää uutta lainsäädäntöä. Tavoitteina on kaiken mahdollisen kierrättäminen tai hyödyntäminen ainakin energiantuotannossa. Lisäksi monien turhiksi luokiteltujen kertakäyttötuotteiden pääsyä markkinoille halutaan rajoittaa.

Suomen jätelain uudistusten piti astua jo voimaan, mutta lakimuutoksia vielä hiotaan ennen eduskuntakäsittelyä. Jos lakimuutokset toteutuvat suunnitellusti, yli 10 000 asukkaan taajamissa kuten Joensuun keskustaajamassa biojätteen lajittelu tulee pakolliseksi myös pientaloasukkaille.

Lisäksi kaikki vähintään viiden talouden taloyhtiöt velvoitetaan keräämään kierrätysmuovit erilleen poltettavasta jätteestä.

Lain valmistelua on seurattu jäteyhtiöissä ja kunnissa kiinnostuneina. Joensuun alueellisen jätelautakunnan jätehuoltosuunnittelija Anna Kettunen kertoo lakialoitteen kirvoittaneen useita satoja mielipiteitä ja lausuntoja lain valmistelijoille.

– Jätehuollon järjestäminen ja kustannustaakan jakaminen kuntalaisten jätemaksuihin perustuu lakiin. Suomessa ajatellaan että se, joka jätettä tuottaa, myös maksaa sen käsittelystä, Kettunen selvittää.

Hänen tehtävänsä on jätelautakunnan viiden kunnan alueella suunnitella muun muassa kunnan jätemääräyksiä ja -maksuja sekä etsiä sopivia ratkaisuja yhdessä kentän toimijoiden kanssa.

Puhas Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Joensuun kaupunginvaltuuston vihreiden valtuustoryhmän 1. varavaltuutettu Kristiina Vesama (vihr.) on harmissaan lakiuudistuksen lähtökohdasta.

– Jätehuollon kuljetusten kaksoisjärjestelmä jää voimaan. Se tarkoittaa sitä, että kunnat ja yksityiset yritykset hoitavat jatkossakin jätehuollon kuljetuksia. Näin ollen jokaisella paikkakunnalla järjestelmät ovat erilaisia ja käytännössä jätemaailma on villi, Kristiina Vesama sanoo.

Esityksen mukaan biojätteen kuljetus siirtyisi kunnan kuljetusjärjestelmään.

– Meillähän se on jo, koska kunnat ovat aikoinaan niin päättäneet. Meillä vain keräys laajenee nykyisestä, Kristiina Vesama selvittää.

Kuljetusjärjestelmän sekavuutta Vesama pitää yhtenä syynä siihen, että EU:n kierrätystavoitteisiin ei Suomessa päästä. Täällä jouduttaneen pian jopa maksamaan miljoonien sakkoja Euroopan unionille, jollei tavoitteisiin päästä.

Euroopan unionin tavoitteena on nimittäin kierrättää 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä jo viiden vuoden päästä, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035.

Suomalaiset uskovat usein olevansa mallikansalaisia, mutta tilastot puhuvat toista. Kierrätysaste on täällä jumittunut vuosiksi noin 40 prosenttiin.

Kuntapäättäjä Kristiina Vesama kritisoi nykyistä kaksoiskuljetusjärjestelmän mallia, koska siinä osa kotitalouksista jää pimentoon.

– Kuljetusten päällekkäisyys on sitä suurempaa, mitä enemmän on toimijoita. Sitä helpommin myös ne kotitaloudet jäävät huomaamatta, jotka eivät lajittele lainkaan tai eivät ole liittyneet jätehuoltoon lainkaan. Kenelläkään ei ole täyttä kokonaiskäsitystä alueiden asukkaiden kierrätystasosta, Vesama murehtii.

Vesaman mukaan kunnallinen jätekuljetus olisi asukkaille helpoin ja kustannustehokkain malli.

– Maksut pysyisivät kohtuullisina, kuntalainen saisi kaikki palvelut yhdeltä luukulta. Ja systeemi varmistaisi vielä laadun seurannankin. Kuljetusten kilpailutuksissa tulee ottaa huomioon myös pienet ja keskisuuret jäteurakoitsijat. Jätteiden erilliskeräykset kasvattavat lähivuosina jätekuljetusten tarvetta, Vesama selvittää.

Mitä tehokkaammin saadaan suunniteltua jäteautojen ajoreitit, sitä vähemmän syntyy ajokilometrejä ja päästöjä. Puhaksella on haaveena saada käyttöön vähäpäästöisiä kaasukäyttövoimaisia jäteautoja vuonna 2023.

Puhaksen tulevaisuutta määrittävät kuitenkin aina jätemaksuilla saatavat tulot.

– Osan ihmisistä on vaikea hyväksyä sitä, että kaikki tuotamme jätettä ja niiden, jotka jätettä tuottavat, pitää myös siitä maksaa. Kustannuksia jäteyhtiölle tulee esimerkiksi vanhan kaatopaikan jälkihoidosta, johon on sitouduttu 30 vuodeksi. Yhtiön tuottoa käytetään myös palvelujen parantamiseen, kuten moderniin Liperin itsepalveluasemaan, Vesama sanoo.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi