play

Kimmon, 48, pään sisällä asuu kymmenkunta ääntä, joista äänekkäin kuuluu hänet lapsena toistuvasti raiskanneelle sukulaismiehelle – "Ajattelin pitkään, ettei tästä voi puhua"

Petra Mustonen

Juttu on julkaistu Karjalaisessa ensimmäisen kerran 30.1.2020.

Seinäjokelainen Kimmo, 48, kuulee ääniä, joita muut eivät kuule. Äänihallusinaatioiden alkamisesta on niin kauan, ettei hän oikeastaan osaa edes ajoittaa sitä, milloin äänet alkoivat puhua hänelle.

– Ne ovat olleet minulle niin itsestään selvä osa omaa elämismaailmaani, että vasta viime aikoina olen ylipäätään alkanut ajattelemaan niitä tietoisesti, Kimmo sanoo.

Joskus minusta tuntuu siltä, että olen noussut paskasta, ja että kaikki haistavat sen ja tietävät, että tuo on sieltä paskasta kotoisin.
Kimmo

Ihmisistä jopa noin kymmenen prosenttia kuulee tutkimusten mukaan ääniä, joilla ei ole fyysistä lähdettä. Suurimmalla osalla heistä äänet eivät häiritse elämää, ja joillekin äänten kuuleminen voi olla jopa voimavara. Muun muassa Sokrates, Mahatma Gandhi, Sigmund Freud ja Anthony Hopkins ovat kuulleet ääniä.

Muutamalle prosentille äänten kuuleminen on kuitenkin rankka kokemus, ja tie hyväksyvään yhteiseloon äänten kanssa voi olla pitkä ja kivinen. Kimmo on heistä yksi. Ilkeiden päänsisäisten äänien taustalla on hänellä lapsuuden ja nuoruuden traumaattisia kokemuksia.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Joskus minusta tuntuu siltä, että olen noussut paskasta, ja että kaikki haistavat sen ja tietävät, että tuo on sieltä paskasta kotoisin. Toisaalta olen myös ylpeä siitä, että olen pystynyt nousemaan sen kaiken paskan keskeltä tälle toipumisen tielle, jota nyt kuljen, Kimmo sanoo.

Sanoisin, että minulla eri äänihahmoja on kymmenkunta. Niiden kaikkien puhe kohdistuu minuun itseeni: ne haukkuvat, alistavat ja puhuvat negatiivisesti.
Kimmo

On monia erilaisia tapoja kuulla ääniä. Osa kuulee puhetta, osa esimerkiksi musiikkia tai melua. Puhe voi olla esimerkiksi kommentoivaa, neuvovaa tai käskevää. Osa ääniä kuulevista kokee, että ääni tulee jostain oman itsen ulkopuolelta, kun taas osalla äänet tuntuvat sijaitsevan oman pään sisällä. Puhujia voi olla yksi tai useampia, joillakin jopa kymmeniä.

– Sanoisin, että minulla eri äänihahmoja on kymmenkunta. Niiden kaikkien puhe kohdistuu minuun itseeni: ne haukkuvat, alistavat ja puhuvat negatiivisesti, Kimmo kertoo.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kimmon äänihahmot puhuvat todellisten ihmisten äänillä. Niiden taustalla on ihmisiä, jotka ovat kohdelleet häntä kaltoin lapsuudessa tai nuoruudessa. Yksi heistä on hänen isänsä.

– Lapsuudenkodissani hallitsivat viina ja väkivalta. Niitä käytti isävainaa, ja äiteemuorilla eivät kaiketi voimavarat riittäneet meistä lapsista välittämiseen. Koskaan ei kukaan kertonut rakastavansa tai edes tykkäävänsä saati kysynyt, miten menee.

Kimmo kertoo, että kun hän löysi Suomen Moniääniset ry:n ja sitä kautta syyn kuulemilleen äänille, oli hänen mahdollista myös hyväksyä äänet. Niinpä niillä ei ole häneen enää samanlaista valtaa.

Kimmo kertoo, että kun hän löysi Suomen Moniääniset ry:n ja sitä kautta syyn kuulemilleen äänille, oli hänen mahdollista myös hyväksyä äänet. Niinpä niillä ei ole häneen enää samanlaista valtaa.

Isän ryyppyporukka kokoontui Kimmon kotona, ja usein meno oli lasten silmille ja korville täysin sopimatonta. Lapsi ei voinut muuta kuin yrittää pysytellä mahdollisimman näkymättömänä välttyäkseen negatiiviselta huomiolta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Turvattomassa tilanteessa ihminen voi selviytyä joko pakenemalla, hyökkäämällä tai alistumalla. Minun tapani on aina ollut alistuminen, sen opin kotona pakon edessä. Pitkään suhtauduin myös sisäisiin ääniini alistumalla.

Aina kouluun lähtiessään Kimmo pelkäsi, että kodille tapahtuisi jotain hänen poissa ollessaan. Sinne jäivät kaksi nuorempaa veljeä, toinen seitsemän ja toinen kymmenen vuotta Kimmoa nuorempi.

– Koulussa minua kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan. Olin todella kevyt, vaikka olinkin pitkä, ja lisäksi minulla oli silmälasit. Kai minä erotuin joukosta, ja alistuvan luonteeni vuoksi minua oli helppo kiusata.

Minun tapani on aina ollut alistuminen, sen opin kotona pakon edessä. Pitkään suhtauduin myös sisäisiin ääniini alistumalla.
Kimmo

Koulukiusaaminen oli sekä fyysistä että henkistä. Se oli lyömistä, haukkumista, uhkailua ja uhkailujen toteuttamista. Usein Kimmo jäi koulupäivän jälkeen joksikin aikaa koululle odottelemaan, sillä kiusaajat saattoivat olla koulumatkan varrella vaanimassa.

– Kerran syksyisenä päivänä pituushyppypaikalla muut oppilaat käärivät minut sellaisen mustan kumisen maton sisään ja jättivät sinne. Heillä oli hirveän hauskaa, minulla ei.

Vanhemmat tai koulun henkilökunta eivät puuttuneet kiusaamiseen millään tavalla. Yhden kerran rehtori tosin huolestui sen jälkeen, kun kiusaajat olivat pudottaneet Kimmon yli kaksi metriä korkean lumikasan huipulta sen sisään kaivettuun onkaloon.

– Rehtori soitti illalla meille kotiin, mutta olin silloin yksin kotona. Olin tottunut saamaan kotona selkääni, joten vakuuttelin rehtorille, että kaikki oli hyvin eikä vanhempiini tarvitse olla yhteydessä.

Kimmo uskoo, että hänen sisäisen äänimaailmansa äänihahmoista ainakin kaksi on kiusaajaääniä. Ne eivät hahmoina ole kuitenkaan yhtä tunnistettavia kuin esimerkiksi isän ääni.

Voimakkain ääni kuuluu kuitenkin henkilölle, jonka on vastuussa Kimmon elämän kaikkein traumaattisimmista kokemuksista.

– Olin noin kymmenvuotias, kun meillä tehtiin kotona iso remontti. Eräs nyt jo edesmennyt sukulaismies asui meillä remontin ajan, hän yöpyi kanssani talon vintillä. Kukaan alakerrassa ei tiennyt tai ehkä edes välittänyt siitä, mitä siellä ylhäällä kaikessa hiljaisuudessa tapahtui. Jälkeenpäin makasin hiljaa sängyssä ja odotin joko unta tai aamua, en uskaltanut mennä edes pesulle.

Seksuaalinen hyväksikäyttö jatkui vuosia, eikä Kimmo uskaltanut kertoa siitä kenellekään. Sen jälkeen, kun kotitalon remontti oli valmis ja sukulaismies muutti sieltä pois, alkoi tämä hakea hänet kotoa autolla.

– Äitee ei aavistanut mitään. Hän luuli, että olemme kavereita. Minä taas en uskaltanut vastustaa, nöyrästi nousin auton kyytiin. Sitten lähdettiin "ajelemaan".

Jälkeenpäin makasin hiljaa sängyssä ja odotin joko unta tai aamua, en uskaltanut mennä edes pesulle.
Kimmo

Kimmo uskoo nyt, että seksuaalisen hyväksikäytön jättämät traumat aiheuttivat äänien kuulemisen. Hän arvelee äänten alkaneen sen jälkeen kun hyväksikäyttö loppui, joskin tarkkaa ikää hänen on vaikea hahmottaa.

Hän kertoo, ettei ole koskaan kyennyt väittämään vastaan äänille. Kun ne aloittavat puhumisen, ne eivät lopeta ennen kuin ovat saaneet sanottua sanottavansa. Sillä aikaa Kimmo on yrittänyt suunnata huomionsa johonkin tekemiseen, esimerkiksi tiskaamiseen.

– Joskus olo on ollut niin kauhea, että olen satuttanut itseäni vain saadakseni jonkin muun tuntemuksen. Olen esimerkiksi hakannut itseäni nyrkillä ohimoihin.

Vuonna 2011 Kimmo alkoi käydä traumaterapiassa. Hän ei ollut koskaan maininnut äänien kuulemisesta kenellekään, ei edes vaimolleen. Kynnys ottaa asia puheeksi terapiassa oli suuri, sillä ääniin liittyi häpeää ja pelko leimaantumisesta.

– Lopulta kuitenkin kerroin äänistä traumaterapeutille, mutta en saanut kertomaani minkäänlaista vastakaikua. Ajattelin, että tämän täytyy olla jotenkin sellainen asia, ettei tästä voi puhua. Häpesin entistä enemmän ja päätin, etten enää koskaan kerro tästä kenellekään.

Joskus olo on ollut niin kauhea, että olen satuttanut itseäni vain saadakseni jonkin muun tuntemuksen.
Kimmo

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Tapahtumapaikkana oli, Kimmon kuvauksen mukaan, ihana kamala Facebook. Hänelle tuli kaveriehdotukseksi tuntematon henkilö, jonka profiili kertoi tämän olevan Suomen Moniääniset ry:n puheenjohtaja.

– Menin yhdistyksen verkkosivuille katsomaan, mistä on kyse, ja pakko oli ottaa tuoli alle. Siellä oli tosi hienosti selitetty tämä asia. Koin valtavaa helpotusta siitä, etten olekaan hullu, vaan kaikelle on olemassa selitys.

Kimmo tutustui löytämäänsä tietoon pala palalta makustellen, sillä kerralla se olisi ollut liian suuri asia sisäistettäväksi. Hänelle selvisi muun muassa se, että äänien kuuleminen on usein traumaperäistä, ja että ammattitaitoisen traumaterapeutin olisi ehdottomasti pitänyt tietää asiasta. Vika ei ollutkaan hänessä.

– Uusi tieto oli alkuun hämmentävää, mutta siitä alkoi toimintaketju, joka johti lopulta rauhaan ja seesteisyyteen ja siihen, että ymmärrän itseäni. Uuden tiedon valossa uskalsin kertoa äänistä myös vaimolleni, eikä hänkään ihmetellyt tai moittinut minua.

Uuden tiedon valossa uskalsin kertoa äänistä myös vaimolleni, eikä hänkään ihmetellyt tai moittinut minua.
Kimmo

Nyt äänihahmot ovat olleet jo pidemmän aikaa hiljaa. Viimeksi Kimmo muistelee niiden olleen äänessä noin vuosi sitten. Hän kertoo monen muun ääniä joskus kuulleen tavoin kokevansa, että äänihahmot ovat jossain hänen päänsä sisällä, tulevat todennäköisesti aina olemaan.

– Olen oppinut hyväksymään äänet, ja siksi ne eivät enää pysty hallitsemaan minua. Uskoisin, että kun toipumiseni jatkuu, äänet pysyvät hiljaa. Tai jos ne alkavat puhua, ainakaan niillä ei ole minuun enää samanlaista valtaa.

Kaikkein suurin edistysaskel traumaattisista kokemuksista toipumisessa on ollut sen ymmärtäminen, ettei uhrin tarvitse hävetä. Silloin pystyy olemaan itselleen armollinen ja kokemaan olevansa tärkeä ja hyvä.

– Minulla on ollut omat haaveeni menestymisestä enkä olisi ikinä uskonut, että olen vielä melkein viisikymppisenä näinkin keskeneräinen, polulla kävelevä toipuja. Lopulta se matka, jonka olen tehnyt psyykkisesti, on kuitenkin ollut se ehdottomasti kaikkein tärkein.

Kuva: Heikki Kotilainen

Kuka tahansa voi kuulla ääniä

Päänsisäisten äänien kuuleminen on ilmiö, jolla on paljon eri ilmenemismuotoja ja jonka taustalla voi olla hyvin monenlaisia syitä. Siun soten mielenterveys- ja päihdepalveluista vastaava ylilääkäri Johanna Suvanto kertoo, että ilmiö on paljon yleisempi kuin yleisesti ajatellaan.

– Periaatteessa ihan kuka tahansa voi kuulla jossain vaiheessa harhaääniä, meidän aivomme ovat sellaiset. Kun aivoihin erittyy liikaa dopamiinia, ne voivat tulkita ulkoisia ääniä niin, että ne saavat erilaisia merkityksiä. Tai sitten oma sisäinen ajattelun ääni voi muuttua sellaiseksi, että sen lähteeksi koetaan joku muu.

Jos ei ole koskaan kuullut harhaääniä, korvamatoa ajattelemalla voi saada vähän aavistusta siitä, miltä se tuntuu.
Johanna Suvanto

Tutkimusten mukaan suurin piirtein joka kymmenes ihminen kuulee säännöllisesti harhaääniä, ja satunnaisesti niitä kuulee vielä huomattavasti useampi. Lääketieteellinen diagnoosi on kuitenkin vain yhdellä prosentilla ääniä kuulevista, eikä äänien kuuleminen itsessään ole sairaus.

– Jos ei ole koskaan kuullut harhaääniä, korvamatoa ajattelemalla voi saada vähän aavistusta siitä, miltä se tuntuu. Äänet voivat olla hyvin rasittavia ja häiritä keskittymistä, vaikka ne eivät puhuisikaan mitään negatiivista.

Ihminen voi kokea ohimenevää äänien kuulemista esimerkiksi väsyneenä, unen ja valveen rajamailla tai kovassa kuumeessa. Myös nämä yksittäiset ääniharhat saattavat olla puhetta: varsin yleinen kokemus on esimerkiksi kuulla omaa nimeään kutsuttavan.

Myös ne, jotka kuulevat ääniä säännöllisesti ja usein, voivat kuulla hyvin erilaisia ääniä. Äänet kuulostavat usein samalta kuin korvilla kuultavat äänet. Ne voivat olla positiivisia, negatiivisia tai jotain siltä väliltä.

– Ne voivat olla tuttujen tai vieraiden ihmisten ääniä. Osa kuulee konemaista puhetta. Moittivat ja käskevät äänet koetaan usein ahdistaviksi, mutta äänet voivat olla myös hyvällä tavalla neuvovia tai niistä voi olla seuraa yksinäiselle, Suvanto kertoo.

Moittivat ja käskevät äänet koetaan usein ahdistaviksi, mutta äänet voivat olla myös hyvällä tavalla neuvovia tai niistä voi olla seuraa yksinäiselle.
Johanna Suvanto

Toistuva ja usein tapahtuva äänien kuuleminen koetaan Suvannon mukaan pääsääntöisesti elämää haittaavaksi. Silloin asia kannattaa ottaa puheeksi terveydenhoidon ammattilaisten kanssa.

Aina äänten kuulemista ei saada lääkehoidollakaan kokonaan loppumaan, eivätkä kaikki sitä edes halua. Toisaalta myös vakavista mielenterveysongelmista johtuvat äänet saattavat psyykkisen toipumisen myötä loppua.

– Tärkeintä olisi oppia elämään ja pärjäämään äänien kanssa. Voi olla myös ihan mielenkiintoista lähteä kuuntelemaan sitä, mitä äänet sanovat, sillä niiden avulla voi myös oppia jotakin itsestään.

Lähteenä on käytetty haastattelun lisäksi Suomen Moniääniset ry:n ja Mielenterveyden keskusliiton verkkosivuja ja materiaaleja.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi