play

Kolumni: Lue paperilta, ääniaalloilta tai pikseleiltä, ihan sama

Simo Natunen

Lukeminen kannattaa aina. Tajusin sen itse vasta viitisen vuotta sitten. Siihen asti olin lukenut vain koulujen pakolliset ja muutaman Raidin. Päätin paikata aukkoni sivistyksessä ja marssin divariin haalimaan mökkiaitan tuoksuisia klassikoita reppuuni.

Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen. Osa kellastuneista sivuista tempasi mukaan, osa ei.

Löysin äänikirjat viime vuonna. Ruudulta luettaviin e-kirjoihin en ole vielä rakastunut. Niiden sivuja ei saa hiirenkorville, vaikka yläkoulun äidinkielen opettajani olisi moisesta synnistä lähettänyt Danten monitasoiseen helvettiin. Siellä on kuulemma oma paikka sivunkulmien taittajille.

Äänikirjat ovat herättäneet minussa kysymyksiä. Voinko sanoa lukeneeni kirjan, jos olen kuunnellut sen? Onko kuunteleminen yhtä arvokasta kuin lukeminen? Kyllä ja kyllä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lapsena äänikirja tarkoitti c-kasettia, jonka isä työnsi Volvon mankkaan. Kasetin tarinaa kuunneltiin takapenkillä siskojen kanssa ja samalla seurattiin kuvitusta mukana tulleesta kirjasesta. Kilahtavan ksylofonimerkkiäänen kohdalla käännettiin sivua.

Nuorten lukemisesta on aina oltu huolissaan. Lasten ja nuorten kiinnostus lukemista kohtaan on vähentynyt, sen tietää ilman tutkimuksiakin. Lukutaito heikkenee ja sanavarasto kapenee, jos lukeminen ei rupea kiinnostamaan. Ei kiinnostanut kyllä itseänikään murrosiässä. Eiväthän kaveritkaan lukeneet, ainakaan omien sanojensa mukaan.

Kirjat taitavat olla sukupolvikysymys. Baby boomerit ja 60-luvun jälkeen syntynyt X-sukupolvi varastoi kirjansa näyttävästi kirjahyllyyn niin, että vieraat varmasti näkevät elämäntapaoppaiden välistä pilkistävän Kantelettaren. Zoomerit lukevat kirjansa tiivistettyinä podcasteista, jos sieltäkään. Milleniaalina olen väliinputoaja. Kaivelen divareissa, mutta joskus katson mieluummin elokuvan kuin tartun niteeseen.

Äänikirjat sen sijaan tuntuvat uppoavan vauvasta vaariin. Luki miten luki, nuorempi sukupolvi on aina joka tapauksessa pullamössöä, siitä ei pääse mihinkään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Elektroniikalle kiitos, paperi ei ole ainoa kirjaformaatti. Tenttikirjoista saisi taistella nyrkein, kun niteitä on kirjastossa tarjolla viisi ja kurssilla opiskelijoita toista sataa. Onneksi on e-kirjoja, vaikken niitä rakastakaan. Vielä kun tenttikirjat voisi kuunnella.

Tarjolla on mustaa valkoisella niin monessa muodossa, että siitä lukuharrastuksen ei pitäisi enää olla kiinni. Tarinoistakin löytyisi varmasti kaikille mieleinen, kun jaksaisi vain kaivella. Silti kansa jakautuu Suomi lukee -tutkimuksessa kirjojen suurkuluttajiin ja kirjankarttelijoihin.

Viisi vuotta klassikoita on tehnyt tehtävänsä. Pysyn jo siteeraamaan Tuntematonta sotilasta ja nimeämään muitakin kirjailijoita kuin Harri Nykäsen.

Ei sillä ole merkitystä, missä muodossa kirjansa lukee. Kunhan lukee. Tai kuuntelee.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tänään jatkan Henri Charrièren Vanki nimeltä Papillon -kirjaa. Se tuoksuu jännitykseltä.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi