play

Lapsen kotoa muutto on vaikeampi paikka äidille kuin tyttärelle, tietävät joensuulaiset Eeva Vesa, 19, ja Pirjo Vesa, 57 – "Muistan, kun soittelin oman äitini kanssa kerran kuukaudessa, niin hän ei pystynyt itkultaan puhumaan mitään"

Eeva Vesa auttaa viemään Roosa Nybergille tuolin uuteen kotiin. Äitiporukka Taina BenDaoud, Riitta Nyberg ja Pirjo Vesa katselevat touhua taustalla.

Eeva Vesa auttaa viemään Roosa Nybergille tuolin uuteen kotiin. Äitiporukka Taina BenDaoud, Riitta Nyberg ja Pirjo Vesa katselevat touhua taustalla. Kuva: Jarno Artika

Liisa Yli-Ketola

Juttu on julkaistu Karjalaisessa ensimmäisen kerran 29.1.2022.

Yksi tuntuu olevan kaikille selvää: äideille hetki on kovempi paikka kuin tyttärille.

- Olin onnellinen, että sain tavallaan vuoden lisäaikaa, koska ensimmäisen kerran kotoa poismuuttoa Roosa väläytti heti täytettyään 18 vuotta, joensuulainen Riitta Nyberg, 55, huokaa.

Vuodessa hän ehti kypsyä ajatukseen ja alkoi nähdä tyttärensä Roosa Nybergin itsenäistymisen hyvät puolet. Lisäksi kaksikko sai aikaa ärsyttää toisiaan - sitä tehtiin varmasti alitajuisestikin, jotta eroahdistus pienenisi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Riitta on onnellinen myös siitä, että voi jakaa tunteitaan tutun äitiporukan kanssa. Niinpä nytkin ollaan koolla Nybergin sinisessä puutalossa yhdessä Pirjo Vesan, 57, ja Taina BenDaoudin, 57, kanssa.

Joukkoon liittyvät myös 19-vuotiaat tyttäret Roosa Nyberg, Eeva Vesa ja töistään tapaamiseen kiirehtivä Amira BenDaoud.

Äitien ja tyttärien ystävyys säilyy, vaikka asumismuodot muuttuvat. Yhdessä tämä kuusikko on illallistanut ja kokenut monta hauskaa hetkeä. Vasemmalta Eeva ja Pirjo Vesa, Taina BenDaoud, Riitta ja Roosa Nyberg sekä Amira BenDaoud.

Äitien ja tyttärien ystävyys säilyy, vaikka asumismuodot muuttuvat. Yhdessä tämä kuusikko on illallistanut ja kokenut monta hauskaa hetkeä. Vasemmalta Eeva ja Pirjo Vesa, Taina BenDaoud, Riitta ja Roosa Nyberg sekä Amira BenDaoud. Kuva: Jarno Artika

Jo 12 vuotta yksinhuoltajana ollut Riitta Nyberg on pyytänyt ystäväporukan koolle, koska on aika pohtia, miten tyhjänkodin syndroomasta selvitään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Roosa on nukkunut viisi yötä omassa vuokra-asunnossaan kerrostalossa reilun kahden kilometrin päässä kotoaan. Osa tavaroista odottaa vielä siirtoa, seuraavaksi lähtevät lamppu ja jakkara omasta yläkerran huoneesta.

- Mie en itkenyt, ennen kuin Roosa laittoi tekstarin Mie sain sen asunnon!, Riitta Nyberg paljastaa ja hymyilee perään.

Myös Taina BenDaoud tunnustaa, että asian kertominen työkaverille kirvoitti kyyneleet, vaikka Roosan lailla Amirakin on löytänyt asunnon läheltä vanhaa kotiaan ja muutto on vasta edessä.

Kukaan kolmikosta ei ole ainakaan vielä vaihtamassa kaupunkia tai maata.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Parhaillaan lukiotaan lopetteleva Eeva Vesa kertoo muuttonsa olleen äidille ehdottomasti kovempi kolaus kuin hänelle. Hän muutti joulukuun 17. päivänä viiden minuutin kävelymatkan päähän vanhasta kodistaan, ja sitten tulikin joulu, ja lapsuudenkodissaan hän on piipahdellut päivittäin.

- Kämppä tuntui heti kodilta. Ei siellä pelota mikään, kun ei sinne ole ehtinyt luomaan lapsuuden pelkopaikkoja, Eeva Vesa puntaroi.

Hänellä on poikaystävä ja paljon muita kavereita. Oma tila tuntui tärkeältä, vaikka vielä lukion jälkeisestä opiskelupaikasta tai -paikkakunnastakaan ei ole tietoa.

Eeva ja Pirjo Vesa ovat yhtä mieltä siitä, että äidille elämänmuutos on kovempi kolaus kuin tyttärelle. Pirjo tosin muistaa itsekin lähteneensä aupairiksi maailmalle jo ennen omia ylioppilasjuhliaan.

Eeva ja Pirjo Vesa ovat yhtä mieltä siitä, että äidille elämänmuutos on kovempi kolaus kuin tyttärelle. Pirjo tosin muistaa itsekin lähteneensä aupairiksi maailmalle jo ennen omia ylioppilasjuhliaan. Kuva: Jarno Artika

Äitiporukka on sitä mieltä, että heidän ystävyytensä on viime aikoina vain syventynyt. Tyttökolmikkokin on pysynyt koossa neljänneltä luokalta saakka, jolloin Eeva Vesa muutti Kirkkonummelta Joensuuhun.

Äitiporukka on sitä mieltä, että heidän ystävyytensä on viime aikoina vain syventynyt. Tyttökolmikkokin on pysynyt koossa neljänneltä luokalta saakka, jolloin Eeva Vesa muutti Kirkkonummelta Joensuuhun. Kuva: Jarno Artika

Roosa Nyberg sanoo luottavansa ja tietävänsä, että hänen äidillään on oma elämä. Riitta Nyberg työskentelee duuniagenttina Joensuun kaupungin Luotsi-hankkeessa ja harrastaa musiikkia ja muuta kulttuuria.

- Toisaalta tiedän myös olleeni iso - ehkä isoin osa sitä, Roosa Nyberg sanoo.

Riitta Nyberg huolehtii, ettei vain Roosalle tulisi turhia paineita. Äitinä Riitta, kuten porukan muutkin äidit, sanoo olevansa rento, turhista ei ole nipotettu. Toki öitä on valvottu ja tyttöä viesteillä tavoiteltu ja kotiin odotettu.

Äitien ryhmän taustat ovat vauvavuosissa: Riitta Nyberg kertoo olleensa Tainan kanssa yhtä aikaa jo odotusaikana äitiysneuvolassa, jossa suunnilleen samanikäiset ensisynnyttäjät tapasivat, ja yhteys on säilynyt näihin päiviin.

Lapsista tuli kavereita jo pieninä, ja ennen kouluun menoa tytöt olivat päättäneet päästä samalle luokalle.

- Me äidit tuumimme, että kuinkakohan mahtaa onnistua, kun toiset asuivat Rantakylässä ja toiset Karhunmäessä.

Pontevasti tytöt lopulta hakeutuivat Niinivaaran alakouluun - ja pääsivät kuin pääsivätkin samalle luokalle, joka olikin poikkeuksellisesti musiikkiluokka ensimmäisestä luokasta alkaen.

- Niin, olen kyllä pienestä pitäen tiennyt, että Roosa on erittäin määrätietoinen ihminen. En olisi voinut häntä tässä muuttoasiassakaan pidätellä. Hyvä, että ottavat askelia eteenpäin, Riitta Nyberg hymyilee.

Hän näkee elämäntilanteessaan nyt hetken, jolloin voisi keskittyä omaan hyvinvointiinsa entistä enemmän.

- Vapauttaa, kun ei voi enää odottaa, että toinen tiskaisi tiskit, vaan sama ruveta hommaan itse samoin tein. Elämänrytmimme eroavat siinä, että Roosa on ilta- ja yöihminen, kun taas minä tarvitsen unta.

Riitta Nyberg kertoo olevansa päiväihminen ja ärsyyntyi välillä, kun Roosa-tytär kupsehti yöllä talossa. Koirille ja Susu-kissalle Roosan poismuutto tietää myös uudenlaista elämää.

Riitta Nyberg kertoo olevansa päiväihminen ja ärsyyntyi välillä, kun Roosa-tytär kupsehti yöllä talossa. Koirille ja Susu-kissalle Roosan poismuutto tietää myös uudenlaista elämää. Kuva: Jarno Artika

Riitta Nyberg ja villakoirat Lulu ja Enne seuraavat, kun Roosa Nyberg kiikuttaa lamppuaan alakertaan.

Riitta Nyberg ja villakoirat Lulu ja Enne seuraavat, kun Roosa Nyberg kiikuttaa lamppuaan alakertaan. Kuva: Jarno Artika

Karelia-ammattikorkeakoulussa hoitotyön yliopettajana työskentelevä Pirjo Vesa on aina ollut aika työkeskeinen - työtä sekä harrastuksia tuntuu hänelle riittävän jatkossakin.

- Välillä varmasti olen ollut uppoutunut omiin ajatuksiini kotona niin, etten ole Eevaa riittävästi huomannut. Tosin Eevalla on ollut läheisiä ystäviä ja menoja niin paljon, että yhteiset ajat ovat olleet yhteisiä hetkiä siellä ja täällä. Ehkä se asia korjaantuu nyt eli sitten kun tavataan, on selkeämmin varattu aikaa juttelulle, hän pohtii.

- Isoa tekemisen aukkoa minulle tuskin tulee.

Välejään tyttäreensä hän kuvailee hyviksi. Eeva Vesa ui aikoinaan tyttöporukkaan neljännellä luokalla, kun Vesat muuttivat Kirkkonummelta Pohjois-Karjalaan.

- Siitä saakka kaikki kolme tyttöä ovat olleet ystäviä. Meillä äideillä ja tyttärillä on yhteinen Mansikkapoppoo-ryhmä Whatsappissa. Se syntyi yhteydenpitoon, kun tytöt työskentelivät mansikkatilalla. Ryhmässä jaettiin kuskausvuoroja ja kyseltiin, miten ne siellä pellolla helteellä jaksavat kerätä, Pirjo Vesa muistelee lämmöllä.

Tyttöjen yhdessä tekemiin tempauksiin kuuluu myös muun muassa rahankeruuta ja yhteinen matkaviikko Espanjassa.

Pirjo Vesasta äitien kokoontumiset ovat muuttuneet aiempaa tiiviimmiksi - ja viimeksi äidit ja tyttäret yhdessä testasivat äidit vastaan tytöt tietämystä toisistaan tietokilpailun muodossa.

Tytöille selvisi, että esimerkiksi Riitta-äidin nuoruuden kokemuksiin kuuluu elämä kommuunissa. Pirjo-äiti puolestaan lähti heti lukion jälkeen Saksaan ja Yhdysvaltoihin aupairiksi eikä palannut edes omiin ylioppilasjuhliinsa.

- Muistan, kun soittelin oman äitini kanssa kerran kuukaudessa, niin hän ei pystynyt itkultaan puhumaan mitään, Pirjo Vesaa naurattaa.

Vesan tämän hetkiseen elämänvaiheeseen kuuluu paitsi ainoan tyttären kotoamuutto myös läheisten vaikeasti sairastuminen.

Elämä Roosan yläkerran huoneessa hiljenee. Muuttopäätös oli kuitenkin kypsynyt Roosa Nybergin päässä pikkuhiljaa ja se tuntuu hänestä hyvältä edelleen.

Elämä Roosan yläkerran huoneessa hiljenee. Muuttopäätös oli kuitenkin kypsynyt Roosa Nybergin päässä pikkuhiljaa ja se tuntuu hänestä hyvältä edelleen. Kuva: Jarno Artika

Pohjois-Karjalan Työttömien Yhdistysten Toimintajärjestössä toiminnanohjaajana työskentelevä Taina BenDaoudin puoliso on kotoisin Marokosta, jossa Amiran pikaista kotoa muuttoa ihmetellään varmasti enemmän kuin Suomessa.

Täällähän on tapana, että nuoret lähtevät omilleen varhain.

- Marokon mummolaan pidämme yhteyttä päivittäin videopuheluilla. Saa nähdä, kuinka kontaktit järjestyvät jatkossa Amiran osalta, Taina BenDaoud miettii ja sanoo, ettei Marokon suuntaan ole muutosta vielä edes puhuttu.

- Omalle isälleni, joka asuu Nurmeksessa, asian kerroimme, ja hänkin ihmetteli, että miksi Amiran jo nyt pitää muuttaa. Isäni ei koskaan tykännyt minunkaan kotoa lähdöistäni, BenDaoud muistelee.

Taina-äidille Amiran kotoa poismuutto antaa aikaa ainakin parisuhteelle, puolison kanssa yhdessä tehtäville asioille.

Pakkohan tässä on kysyä, miten Taina ja Jamal BenDaoud parikymmentä vuotta sitten kohtasivat. Onhan senkin täytynyt olla eräänlainen kotoa lähtö.

- Menin yksin lomalle Marokon Agadiriin joulukuussa 1999, ja siellä tapasin Jamalin ensimmäisen kerran. Matkan jälkeen kirjoittelimme ja soittelimme, ei ollut vielä älypuhelimia eikä Skypeä. Kävin Agadirissa kaksi kertaa vuonna 2000. Naimisiin menimme Marokossa helmikuussa 2001, oli aika jännittävä kokemus paperisotineen.

Jamal tuli Suomeen elokuussa 2001.

- Isäni tuumaili tyypilliseen tapaansa Eikö sitä nyt oisi suomalaista miestä löytynyt? mutta hyvin tulee toimeen vävynsä kanssa, Taina BenDaoud kiteyttää oman elämänsä tärkeimmän kohtaamistarinan.

Kuva: Jarno Artika

Tytär Amira BenDaoud puolestaan kertoo olleensa hänkin itsenäinen koko elämänsä ajan, koska hänellä ei ole sisaruksia.

- Olen oppinut nauttimaan omasta seurastani. Voisin myös oppia nauttimaan pakollisista kotitöistä omassa asunnossani. Isälle perustelin vain, että olisi kiva itsenäistyä omassa kotikaupungissa. Hän vastasi yllättäen vain, että okei, Amira kertoo.

Heillä kotona oli toki puhuttu myös siitä, että rahan voisi käyttää muuhunkin kuin asuntoon. Alkuun Amirakin ajatteli säästävänsä töistä saamansa rahat opiskelun varalle, mutta sitten päässä napsahti.

- Tuntui, että kaikki ystävät ovat muuttaneet omilleen. Tuli tuska, että asunto pitäisi löytää ja löytyihän se. Nyt Marokosta on jo tilattu teepannu ja muuta pientä sisustusjuttua, Amira juttelee.

Olen oppinut nauttimaan omasta seurastani.
Amira BenDaoud

Hän saa kaikilta muilta kiitosta siitä, että on taitava raha-asioissa.

Amira kertoo jutelleensa äitinsä kanssa muun muassa ruokabudjetista ja siitä, miten raaka-ainevalinnoilla voi vaikuttaa rahanmenoon.

Eeva Vesa on Amiran lailla innostunut suunnittelemaan oman asuntonsa ilmettä ja erityisesti keittiötä, koska hän pitää ruuanlaitosta.

Pirjo-äiti tuumii, että yllättävän vähän hän pääsi omista tavaroistaan tyttären muutossa eroon ja menetti nyt myös kasvisruuanlaittajansa. Ja mikä pahinta:

- Nuoria oli aina talossa. Sitä ääntä ja elämää tulee ikävä.

Kaikkien kolmen tytön maku on retrohenkistä, ja kierrätystä suositaan vahvasti ihan kaikessa sisustuksesta vaatehankintoihin.

Vaikka kommuuni tai soluasuminen kuulostavat heistä hauskoilta vaihtoehdoilta, jokainen haluaa kokea yksin asumisen aluksi. Ehkä piankin on edessä uusia muuttoja opiskelupaikkakunnille.

Tulevaisuuden urat ja suunnat eivät heillä ole vielä lukkoon lyötyjä. Roosaa kiinnostaa muun muassa psykologia ja taideaineet, Eevaa kulttuurialat ja Amiraa samat aihepiirit. Välivuotta Amira viettää parhaillaan asiakaspalvelutyötä tehden.

Äidit voivat kilvan iloita, miten viisaasti nuoret osaavat ajatella ja elämäänsä suunnitella.

Onhan teillä aina Google.

Synninpäästöä äidit saavat tyttäriltään siinä, ettei heistä suinkaan kaikkea ole tarvinnutkaan oppia kotona.

- Haluamme oppia myös tekemään asioita ihan omalla tavallamme, Roosa Nyberg vakuuttaa.

- Onhan teillä aina Google, äidit nauravat.

- Haikeus tulee meille aikanaan - ehkä vuoden kuluttua - aivan varmasti, kun lopullisesti tajuamme, ettei nuori tulekaan enää takaisin kotiin.

Suomalaisnuoret haluavat muuttaa omilleen mahdollisimman varhain – raha-asiat huolestuttavat eniten

Valtaosa nuorista haluaisi muuttaa pois lapsuuden kodistaan heti täysi-ikäistyttyään. Tämä selviää yli tuhannelle 16-vuotiaalle tehdystä haastattelututkimuksesta, jonka taustalla on Lastensuojeluliitto.

Kyselystä käy ilmi, että nuoria huolettaa itsenäistymisessä erityisesti raha-asiat. Niiden hoitoa ei heidän mukaansa käsitellä suomalaiskodeissa tarpeeksi, kuten siivousta ja ruuanlaittoa.

Kyselyn toteutti Feelback Group joulukuun 2019 ja tammikuun 2020 välisenä aikana. Kyselyssä haastateltiin 1 005 nuorta, jotka olivat täyttäneet 16 vuotta vuoden 2019 aikana.

Vastaajat valikoituivat satunnaispoiminnalla väestötietojärjestelmästä, ja haastattelut kiintiöitiin sukupuolen, äidinkielen ja asuinalueen mukaan.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Timo Nikander on käsitellyt aihepiiriä artikkeleissaan ja toteaa siinä, että varhaisen kotoa muuttamisen maita ovat juuri Suomi ja muut Pohjoismaat.

Tilastot osoittavat, että nykyään lapsuudenkodista muutetaan huomattavasti aiempaa useammin asumaan yksin kuin ennen.

Lukuihin vaikuttaa se, että ennen vuotta 1994 opiskelijoita ei hyväksytty vakituisiksi asukkaiksi opiskelupaikkakunnilleen.

Erityisesti yksin asuminen vetää kaupunkialueilla. Yksin asuvien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Nykyään heitä on jo 1,1 miljoonaa. Ja yksin asuvista 55 prosenttia on naisia.

"Nykyisin vajaa kolmannes miehistä asuu vanhempien luona vielä 20-24-vuotiaina, naisista lapsen asemassa on tässä iässä enää 18 prosenttia. 30-vuotiaista miehistä kuusi prosenttia oli perheessään lapsen asemassa, naisista kolme prosenttia," todetaan Tilastokeskuksen Väestö- ja oikeustilastossa vuodelta 2017.

Naiset siis lähtevät kotoa selvästi nuorempina kuin miehet kaikissa Euroopan maissa.

Euroopan maista toisessa äärimaassa eli Montenegrossa erityisesti miehet muuttavat pois kodeistaan iäkkäimpinä, noin 30-vuotiaina.

Eurostatin tilastojen mukaan Euroopassa kotoa muutetaan keskimäärin 26,1 vuoden iässä.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi