"Potilaat eivät ole pahoja ihmisiä, mutta hyvin rikkinäisiä he ovat" – suljetulla osastolla tapahtuvaan hoitoon liittyy paljon vääriä mielikuvia

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisen verkkosivuilla 11.6.2024.

Käydään torilla jäätelöllä. Kannustetaan Katajaa voittoon koripallopelissä Joensuun Motonet-areenassa. Lähdetään kävelylenkille Niinivaaralle ja poiketaan sitten kuntosalille. Tavataan läheisiä.

Tällaiset arkiset asiat ovat osa oikeuspsykiatristen ja hyvin vaikeiden psykiatristen potilaiden hoitoa Pohjois-Karjalassa. Ne onnistuvat, jos vointi on juuri sillä hetkellä hyvä.

^Tikkamäen psykiatriatalossa sijaitseva suljettu yksikkö on hyvinvointialueen omana harvinaisuus.

Esimerkiksi Keski-Suomessa ei ole omaa oikeuspsykiatrista yksikköä lainkaan, vaan kymmenien potilaiden hoito ostetaan vuosittain valtion sairaaloista, Kuopion Niuvanniemen sairaalasta tai Vanhan Vaasan sairaalasta.

Tikkamäen 20-paikkaisella 26L-osastolla noin puolet on oikeuspsykiatrisia potilaita, eli he ovat tehneet jonkin vakavan rikoksen tai heillä on taustallaan rikollista käyttäytymistä. Lisäksi heillä on psykiatrinen sairaus ja usein myös päihdeongelma.

Noin puolella potilaista taas on hyvin vaikea psykiatrinen sairaus.

– Kaikki potilaat on todettu mielentilatutkimuksessa syyntakeettomiksi, ja suurin osa on määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon, osaston psykiatri Kaisa Roiha, 42, taustoittaa.

^{Omalla yksiköllä} on paljon etuja, Roiha painottaa. Kun pohjoiskarjalaiset ihmiset saavat hoitoa Pohjois-Karjalassa, he saavat olla heille tutussa ympäristössä, jossa myös perheet ja muut läheiset ovat usein lähellä.

– Myös alan yrittäjät ja asumisyksiköt ovat tuttuja. Heidän kanssaan on helppo toimia ja suunnitella potilaiden jatkohoitoja.

Koska osastohoito kestää keskimäärin 6–7 vuotta, potilaat oppivat tuntemaan hoitajansa ja lääkärinsä ja toisinpäin. Tässä auttaa se, että osaston henkilöstö on pitkäaikaista ja työhönsä sitoutunutta, Roiha ja osastonhoitaja Olli-Pekka Heikkinen, 41, kiittelevät.

– Tiedämme puolin ja toisin, miten käyttäydymme ja voimme luottaa toisiimme. Joillekin potilaille olemme kuin omaisia.

^Suomessa oikeuspsykiatrisia potilaita on noin 400. Mielentilatutkimuksia tehdään vuosittain yli sata. Suurin osa potilaista on miehiä, myös Joensuussa.

– Usein se menee niin, että parikymppisenä todetaan psykoosisairaus, jota buustataan päihteillä. Sitten tehdään pari kierrosta laitoksissa ja vankiloissa – eli ihmisen sairauden kannalta ihan väärissä paikoissa. 30–40-vuotiaana tehdään sitten vakava rikos, jonka jälkeen päädytään sairaalahoitoon, Heikkinen kuvailee potilaiden taustoja.

Kaikki eivät kuitenkaan päädy hoitoon vankilakierteen kautta. Roihan mukaan oikeuspsykiatristen potilaiden ongelmat ovat hyvin kasautuneita. Ne juontuvat usein jo lapsuudesta, jossa on voinut olla turvattomuutta.

– Elämä on vain ollut nuoresta asti hyvin sekaisin, eikä oikeanlainen tuki ole koskaan osunut kohdalle. Potilaat ovat hyvin stigmatisoituja ja syrjäytyneitä ja pikemminkin rikkinäisiä kuin pahoja ihmisiä.

^{Millaista hoitoa} näille potilaille sitten Joensuussa tarjotaan?

Kaisa Roihan mukaan oikeuspsykiatriseen hoitoon liittyy paljon vääriä mielikuvia. Hän korostaa, ettei hoidossa tapahdu mitään salaista tai vaarallista.

– Tämä työ ei ole mitään väkivaltaa tai tappelua vaan ihmisten kanssa keskustelua, rinnalla kulkemista ja yhteisiä toimintoja. Potilaiden vointi on meillä enimmäkseen aika tasainen.

Osastohoito ei ole myöskään psykiatristen potilaiden "säilyttämistä" tai eristämistä muusta yhteiskunnasta, Olli-Pekka Heikkinen muistuttaa.

– Hoidon tärkein tavoite on tukea potilaita ihmisarvoiseen elämään ja toimia niin, ettei rikoksia enää jatkossa sattuisi.

^{Koripallopeleissä} käyminen ja ulkoilu sekä tehokas ja toimiva lääkehoito ovat osa hoitoa, mutta olennaista on myös toiminnallinen kuntoutus taiteen ja liikunnan avulla.

– Potilailla on paljon tunne-elämän säätelyyn liittyviä vaikeuksia, joita käsitellään esimerkiksi musiikin avulla, Heikkinen kertoo.

Liikunnan merkitys on Heikkisen mukaan merkittävä. Potilailla on käytössään liikunnanohjaaja, joka opastaa niin sairaalan omalla kuntosalilla kuin liikuntasalissa.

– Liikunnasta saadut onnistumisen kokemukset antavat hyvää oloa ja vahvistavat kaikin puolin toimintakykyä.

^{Kuntoutumisen} tunnistaa pienistä arkisista asioista. Kun potilas alkaa vähitellen käydä pesulla, syödä ja siivota huoneensa. Pitää kaikin puolin parempaa huolta itsestään.

Kuntoutumisen voi tunnistaa myös siitä, että potilas alkaa puhua.

– Psykoosisairailla vuorovaikutus voi olla hyvin heikkoa. Kun potilas pääsee oikeaan hoitoon, psykoottiset oireet alkavat väistyä ja vuorovaikutus paranee, Olli-Pekka Heikkinen kuvailee.

Kuntoutumisen myötä potilas alkaa kiinnostua siitä, mitä hänelle tapahtuu.

– Kun mieli on ollut sirpaleina pitkään, oma hyvinvointi ei ole ollut ykkösasia, Roiha tietää.

^{Psykiatrisessa} hoidossa on vähennetty pitkäaikaisia laitospaikkoja jo pitkään ja lisätty avohoitoa.

Psykiatri Kaisa Roiha ja osastonhoitaja Olli-Pekka Heikkinen ovat kiitollisia siitä, etteivät avohoito ja kiireellä kuntouttaminen ole astuneet osaksi oikeuspsykiatriaa.

– Onneksi näille ihmisille on paikka, jossa he saavat kuntoutua rauhassa, molemmat toteavat.

Oman alueen potilaille osastopaikkoja on ollut riittävästi. Lisäksi kuntouttavaa ja pitkäaikaista osastohoitoa on voitu myydä jonkin verran myös muille hyvinvointialueille.

Hoitoon pääsy psykiatriassa on Roihan ja Heikkisen mukaan parantunut ylipäätään, vaikka yllättäviä henkirikoksia tapahtuu edelleen.

– Keskimäärin psyykkisistä oireista kärsivillä tai päihdeongelmaisilla ihmisillä on ollut jokin kontakti terveydenhuoltoon ja osa on ollut hoidon piirissäkin ennen rikoksia. Varomerkkejä on opittu tunnistamaan vähitellen paremmin.

^Työskentely vakavia rikoksia tehneiden ja psykiatrisia sairauksia sairastavien potilaiden kanssa ei ole alan ammattilaisillekaan helpointa hommaa.

Olli-Pekka Heikkinen päätyi noin 20 vuotta sitten Kuopion Niuvanniemen sairaalaan kesätöihin ja jäi lopulta kahdeksaksi vuodeksi. Sen jälkeen hän muutti perheineen Joensuuhun ja löysi itsensä taas oikeuspsykiatristen potilaiden parista.

– Jokin kolahti tässä työssä heti alkuunsa. Ajatus siitä, että näitä ihmisiä pystyy oikeasti auttamaan, tekee oman työn hyvin merkitykselliseksi ja myös yhteiskunnallisesti tärkeäksi, pohtii Heikkinen, joka palautuu työstään parhaiten perheensä parissa ja luonnossa liikkuen.

Heikkinen haluaa kertoa alasta rehellisesti ja positiivisesti myös alan opiskelijoille. Itse hän pitää työssään erityisesti potilastyöstä.

– Se on jotenkin hyvin rehellistä, omaa ihmiskäsitystä ja etiikkaa tukevaa. Että voi antaa heille jotain parempaa kuin heillä on ollut.

^Parikkalasta kotoisin oleva psykiatri Kaisa Roiha tiesi jo heti lääkäriopintojensa alussa haluavansa psykiatriksi.

– Oma tausta oli yksi syy lähteä alalle. Ennen kaikkea haluan kuitenkin yrittää auttaa ihmisiä, joilla on ollut tosi vaikeaa ja joita kukaan ei ole ehkä aiemmin auttanut. Koen työn myös yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi, hän kertoo.

Myös Roiha löytää parhaat palautumisen lähteet luonnosta ja perheestään.

– Uin luonnonvesissä, marjastan ja sienestän. Luen ja vietän aikaa lasten ja eläinten kanssa.

^{Niin Heikkinen} kuin Roihakin haluavat "pölyttää" alan vahvoja stereotypioita ja stigmoja.

– Ei päihteidenkäyttäjä valitse, että hänestä tulee päihteidenkäyttäjä ja rikollinen. Meidän jokaisen tulisi pysähtyä enemmän sen ääreen, että mikä meidän yhteiskunnassamme päihteidenkäyttöön ajaa ja mitä siitä seuraa.

Kaikki ei myöskään ole elämässä mustavalkoista, he painottavat.

– Ei ole olemassa niitä "viallisia ihmisiä" tai "niitä toisia", vaan me olemme kaikki ihmisiä, joilta kontrolli voi joskus pettää. Armollinen suhtautuminen auttaisi potilaitamme kuntoutumaan.