play

Millikokoluokan sieniä harrastava outokumpulainen Marja Pennanen on löytänyt jopa tieteelle uusia lajeja – "Luuppi on minulla aina taskussa, olin sitten menossa sieniä etsimään tai en"

Pikkukotelo- ja limasieniä harrastavan Pennasen työkaluja ovat luuppi ja mikroskooppi. Millikokoluokan sieniä voi löytää miltei kaikkialta, missä vain on lahoavaa ainesta.

Pikkukotelo- ja limasieniä harrastavan Pennasen työkaluja ovat luuppi ja mikroskooppi. Millikokoluokan sieniä voi löytää miltei kaikkialta, missä vain on lahoavaa ainesta. Kuva: Petra Mustonen

Petra Mustonen

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisessa 8.7.2019.

– Olen sinänsä outo olio, että meitä harrastajia on aika vähän, erityisesti Suomessa. Jotkut harrastavat lintuja, toiset hyönteisiä, minä harrastan pikkukotelo- ja limasieniä. Ne kiehtovat minua, niissä on aivan todella äärettömän kauniita lajeja, outokumpulainen Marja Pennanen, 62, kertoo.

Pennasen harrastamat sienet ovat millikokoluokkaa, osa jopa pienempiä. Sienimetsään hän lähtee taskukokoisen luupin kanssa, ja kotona näytteitä tutkitaan mikroskoopilla.

– Oikeastaan luuppi on minulla aina taskussa, olin sitten menossa sieniä etsimään tai en, Pennanen naurahtaa.

Outokumpulainen Marja Pennanen on harrastanut sieniä lapsesta saakka.

Outokumpulainen Marja Pennanen on harrastanut sieniä lapsesta saakka. Kuva: Petra Mustonen

Äidin kanssa lapsuudessa kerätyt rouskut olivat Pennasen gateway-sieni hänet mukanaan vieneeseen sienten ihmeelliseen maailmaan. Nuorena hän kävi myös 4H:n sientenpoimintakoulutuksen. Vapaa-aikanansa hän alkoi viettää joko metsässä tai kirjastossa sienikirjoja etsimässä.

– Raahasin sieniä kotiin metsästä, jotta sain kirjoihin vertaamalla selville, mitä ne ovat. Sitten tuli digikamera, sieniä ei tarvinnut enää rahdata mukana.

Niinhän siinä sitten kävi, että uusia kiinnostavia lajeja löytääkseen Pennasen oli siirryttävä aina vain pienempiin ja pienempiin sieniin. Aluksi hän käytti tunnistamiseen Kotihiiren Sienipolku -verkkosivustoa, jonne voi lähettää kuvia sienistä sienitietäjien tunnistettavaksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Raahasin sieniä kotiin metsästä, jotta sain kirjoihin vertaamalla selville, mitä ne ovat. Sitten tuli digikamera, sieniä ei tarvinnut enää rahdata mukana.
Marja Pennanen

– Sieltäkin loppui lopulta tietämys kesken. Siinä vaiheessa otin yhteyttä saksalaiseen sieniasiantuntijaan Hans-Otto Baraliin, hän auttoi minua vaikeammissa tunnistuksissa ja ohjasi eteenpäin.

Pennanen on lähettänyt sieninäytteitä Turun yliopiston kasvimuseon kokoelmiin, ja sieltä hän myös sai lainaksi ensimmäisen mikroskooppinsa.

– He ottavat mielellään vastaan valmiiksi määritettyjä näytteitä, siksi minä varmaan sain sen mikroskoopin, Pennanen naurahtaa.

Kauniin turkoosi patinanastakka on Pennasen suosikkikotelosieni.

Kauniin turkoosi patinanastakka on Pennasen suosikkikotelosieni. Kuva: Marja Pennanen

Millikokoluokan sieniä voi löytää miltei kaikkialta, missä on lahoavaa ainesta. Pennasen luupin alle pääsevät esimerkiksi kuusenneulaset, oksat, kävyt ja heinät.

– Hyvällä tuurilla lajeja saattaa yhdessä näytteessä olla useita, kerran löysin yhdeltä koivunlehdeltä viisi eri pikkukotelosienilajia.

11. huhtikuuta 2008 oli Pennaselle erityinen päivä. Tuolloin hän löysi pajulta pikkukotelosienen, joka osoittautui Suomelle täysin uudeksi lajiksi. Laji on nimeltään Velutarina rufo-olivacea ja sittemmin Pennanen on törmännyt siihen myös lahoavilla vadelmanvarsilta ja ruusunoksilla.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Olen löytänyt niin paljon Suomelle uusia lajeja, etten edes muista niitä kaikkia. Jotkin lajeista ovat olleet jopa tieteelle uusia, kuten Suomen kunniaksi nimetty Micropeziza fenniae.
Marja Pennanen

– Olen löytänyt niin paljon Suomelle uusia lajeja, etten edes muista niitä kaikkia. Jotkin lajeista ovat olleet jopa tieteelle uusia, kuten Suomen kunniaksi nimetty Micropeziza fenniae.

Sienilajien löytäminen ja tunnistaminen on yhteispeliä. Pennanen muistelee, kuinka Turun yliopiston museonhoitaja Seppo Huhtinen tarvitsi lisää näytteitä sienestä, jota oli aikaisemmin löydetty vasta kaksi itiöemää. Laji oli Desmazierella piceicola.

– Löydettyäni sitä sitten vuonna 2012 päädyin viettämään pari tuntia kuusikossa etsimässä Sepolle isompaa tyyppinäytettä, ja löytyihän niitä parikymmentä. Olin toinen ihminen maailmassa, joka sitä lajia on löytänyt, Pennanen kertoo.

Marja Pennanen kertoo, että hän on käsittääkseen löytänyt yhteensä toista sataa Suomelle uutta sieni- ja limasienilajia, joista muutamat edustavat Suomelle uutta sukuakin. Tarkasta lukumäärästä hänellä ei ole tietoa.

Marja Pennanen kertoo, että hän on käsittääkseen löytänyt yhteensä toista sataa Suomelle uutta sieni- ja limasienilajia, joista muutamat edustavat Suomelle uutta sukuakin. Tarkasta lukumäärästä hänellä ei ole tietoa. Kuva: Petra Mustonen

Sienten löytämisen ja tunnistamisen oppii Pennasen mukaan kokeilemalla ja tekemällä. Hän on kartuttanut kokemusta myös Pohjois-Karjalan Sieniseuran hallituksen jäsenenä ja käynyt kolme kertaa kansainvälisissä kotelosieniharrastajien tapaamisissa.

– Viime vuoden keväänä osallistuin lisäksi kansainväliseen limasieniharrastajien kokoontumiseen Ranskassa, aiheena olivat lumensulamisrajan limasienet. Olin ensimmäinen suomalainen osallistuja.

Sekä pikkukotelo- että limasienistä löytyy häkellyttävän kauniita lajeja ja upeaa väriloistoa. Pennasen oma suosikki on turkoosina loistava kotelosieni nimeltä patinanastakka.

– Maailmassa on aivan käsittämättömän upeita sieniä. Kyllä se vaan niin on, että pieni on kaunista, Pennanen huokaisee.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Limasieni Lamproderma arcyrioides on saanut suomenkieliseksi nimekseen neulakiilunen.

Limasieni Lamproderma arcyrioides on saanut suomenkieliseksi nimekseen neulakiilunen. Kuva: Marja Pennanen

Limasieni ei ole sieni

Limasieni ei ole kasvi, eläin eikä myöskään sieni. Se on eliömaailman outolintu, joka kyllä tekee itiöpesäkkeen, mutta osaa myös esimerkiksi ryömiä kohti ravintoa. Limasienet kuuluvat ameboiden alkeelliseen eliökuntaan, jossa ne muodostavat oman kehityshaaransa. Nimensä ne ovat saaneet limakoksi kutsutusta limaisesta olomuodosta, joka on eliön yksi elämänvaihe. Limakolla ei ole erillisiä soluja, vaan se on pelkkää monitumaista solulimaa.

Sieniharrastaja Marja Pennasen, 62, mukaan limasienet ovat Suomessa unohdettu eliölaji, eikä niitä ole mainittu edes yhdessäkään hänen löytämässään biologian koulukirjassa.

– Suurin osa limasienistä on minikokoluokkaa, ja monen lajin itiöpesäkkeet ovat huikean kauniita väritykseltään ja muodoltaan.

Suurin osa limasienistä on minikokoluokkaa, ja monen lajin itiöpesäkkeet ovat huikean kauniita väritykseltään ja muodoltaan.
Marja Pennanen

Suomesta tunnetaan yli kaksisataa limasienilajia. Limakko pystyy jakaantumaan ja yhdistymään uudelleen ja elää muun muassa lahopuussa. Limakko tarvitsee elääkseen myös kosteutta, mutta itiöt voivat selviytyä pitkään huonoissakin olosuhteissa.

Lisääntymisaikeissa oleva limakko ryömii sopivalle paikalle yleensä iltapäivällä ja muuttaa yön aikana muotonsa itiöpesäkkeiksi.

– Limasienten ruokalistalle kuuluvat bakteerit ja sienet. Jos olio käyttää ravinnokseen bakteereja, voiko sen viehättävämpää eliötä olla olemassa, Pennanen kysyy.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Luetuimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi