Rotkoni rauhaan kuin retkeilijä utelias hiivin – Juuassa sijaitseva Porttilouhi on mykistävä paikka, jossa hiljaisuus syleilee kulkijaa

Artikkeli on julkaistu keskiviikkona 14.6. ilmestyneessä Karjalaisen Kägi-kesälehdessä. Kägi-lehden pääsee lukemaan kokonaan täältä.

On olemassa paikkoja, jotka jättävät jäljen. Paikkoja, joissa on tilaa ajatella, olla vain ääneti luonnon vieraana. Paikkoja, joissa voi kuunnella puron sukeltavaa sointia ja tunnustella kallioiden vankkoja muotoja. Paikkoja, joissa voi painaa käden rahkasammalmattoon kuin luonnon kutsuvaa poskea vasten. On olemassa paikkoja, joissa voi tuntea pienuutta pystysuorien jyrkänteiden sylissä, paikkoja, joissa voi kulkea tietäjien taikamenoissa käyttämän portin läpi.

^{Jos kaipaat} luontoelämykseltä hiljaisuutta, jylhää kauneutta ja aistit avaavaa vehreyttä, on yllä kuvailtu Juuan Pohjois-Vuokossa sijaitseva Porttilouhen rotko paikka, jonne sinun kannattaa ehdottomasti suunnata. 700 metriä pitkää rotkoa voi luonnehtia kätketyksi helmeksi Pohjois-Karjalan runsaiden retkikohteiden joukossa.

^{Valtakunnallisen} UKK-vaellusreitin varrella sijaitsevan Porttilouhen läheisyyteen pääsee helposti autolla, jos ei halua patikoida esimerkiksi Kolilta kohteeseen. Joensuusta päin tullessa matka käy kätevästi, kun jatkaa Juuan taajamasta tietä numero 6 pitkin 19 kilometriä eteenpäin Nurmekseen päin, kunnes vasemmalle kääntyy Tervavaarantie.

Tervavaarantien kohdalla on ensimmäinen puinen opastekyltti Porttilouheen. Hiekkatie kulkee leppoisien maalaismaisemien poikki ja muuttuu hiljalleen metsien ympäröimäksi.

^{Tietä ajetaan} noin kahdeksan kilometriä suoraan, kunnes puinen opastekyltti ohjaa kääntymään oikealla, nimettömälle metsäautotielle. Tie soveltuu henkilöautolla ajettavaksi ainakin kesäaikaan. Ajaessa on kuitenkin hyvä olla tarkkana ja pitää nopeus alhaisena monttujen ja kivien takia.

Metsäautotietä körötellään noin kilometri, kunnes saavutaan autiotuvan pihaan, johon on kätevä jättää auto parkkiin. Tuvasta löytyvästä vieraskirjasta voi käydä lukemassa retkeilijöiden muistoja. Vanhimmat muistot ovat kolmen vuosikymmenen takaa.

Reitti Porttilouheen lähtee tuvan kupeesta oikealta puolelta. Matkaa siitä rotkolle on puolitoista kilometriä.

^{Reitti on} merkattu puihin sinisin symbolein. Merkit ovat paikoitellen lähes puhkikuluneita, mutta eksymisvaaraa ei ole, jos seuraa polkua ja pitää silmänsä auki. Polku on helppokulkuinen ja maastoltaan vaihteleva. Välillä se sukeltaa karuilta kalliopohjilta vanhan metsän varjoisiin katveisiin.

^{Polkua tallatessa} ei oikein osaa edes odottaa pian edessä aukeavaa rotkoa. Näky on pysäyttävä, kun mannerjäätiköiden sulamisvesien aikoinaan uurtama rotko repeää retkeilijän oikealle puolelle.

Rotkon pohjalla solisevan Porttipuron sointi kuuluu hentona ylös saakka kuin kutsuakseen taivaltajaa tutkimaan, mitä edestä paljastuukaan. Rotkon pohja hehkuu kuin vehreänä sykkivä sydän korven keskellä. Rotkon reunoilla kelopuut torkkuvat jäkälämattojen päällä.

Näky on pysäyttävä. Tämä on paikka, jossa kiire menettää merkityksensä.

^{Rotkon läheisyydessä} on myös tulipaikka, josta löytyy polttopuita ja kettingillä kiinnitetty kirves. Rotkon reunoilla ei ole kaiteita. Kulkijan kannattaa siis olla tarkkana maisemia katselleessaan. Turvallisinta rotkoa on ihastella laskeutumalla sen pohjalle tulipaikan lähellä olevaa opastekylttiä seuraten.

Laskeutuminen rotkoon on melko jyrkkä ja vaatii perushyvää kuntoa sekä tukevia jalkineita. Mutta askelten punnitseminen palkitaan, sillä rotkon pohjalle päästyä tunnelma on kuin toiseen todellisuuteen tai taikamaailmaan sukeltaessa. Rotkon jyrkät reunat sulkevat kulkijan sisäänsä kuin salaiseen paikkaan, jossa aistit terävöityvät ja ajantaju katoaa. Rotko kannattaa kulkea päästä päähän kiireettä yksityiskohtiin syventyen.

^{Rotkossa on} sakeita saniaisviidakoita sekä rahkasammalmattoja. Porttipuro liplattaa kivien ja lahopuiden lomassa. Rotkossa on myös kalliolippojen muodostamia lippaluolia, kiehtovia juurakoita ja muita luonnon ainutlaatuisia muotoja. Yksi silmiinpistävä asia on rotkon koskemattomuus. Rotkossa ei näy roskia tai muitakaan retkeilyn ikäviä varjopuolia. Sellaisena rotko myös tulevaisuudessa pysyköön.

^{Porttilouhessa} voi aistia mystiikkaa. Vilkas mielikuvitus on hyvä matkaeväs tänne tulevalle. Läpitunkeva hiljaisuus on omiaan voimistamaan kokemusta. Porttilouhi on saanut nimensä rotkon sivuhalkeamassa olevan kivenjärkäleen muodostuman portin mukaan, jonka ali myös retkeilijä voi kulkea. Rotkossa on opastekyltti, joka osoittaa portin paikan.

^{Tarinoiden mukaan} paikalliset tietäjät, kuten isovihan jälkeen eläneet noita Eskelinen sekä Ukko Kinolainen, ovat aikoinaan harjoittaneet menojaan rotkossa. Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen kirjassa Suomen luonnon pyhät paikat (2017) kerrotaan muun muassa, että tietäjät käyttivät rotkoa ja erityisesti sen toiseen maailmaan johtavaa porttia menoissaan. Portin läpi kuljetettiin esimerkiksi sairaita ihmisiä parantumisen toivossa sillä ajatuksella, ettei tauti voi seurata taikamenojen jälkeen kantajaansa, vaan tauti jää porttiin.

^{Porttilouhi on} ainutlaatuinen paikka, joka tarjoaa pienellä vaivannäöllä oivan retkeilykohteen omaa rauhaa etsivälle kulkijalle. Paikoittaisen vaikeakulkuisuutensa takia Porttilouhi ei sovellu aivan kaikille. Perusterveelle ja hyväjalkaiselle se on unohtumaton ja mystinen luontoelämys: pala puhtainta Pohjois-Karjalaa.