Voisiko Palokissa taas kuohua?

– Voi, kun nämä seinät osaisivat kertoa, olisi monenlaista tarinaa, Salme Pykäläinen, 84, toteaa.

Pykäläisen mainitsemat seinät kuuluvat Heinävedellä Palokin kylässä sijaitsevalle 200-vuotiaalle kalamajalle, Pykäläisen kodille. Aikanaan kalamaja sijaitsi ulkomaita myöten upeina lohikoskina tunnettujen Palokinkoskien rantamilla, mutta enää vuosikymmeniin kosket eivät ole pauhanneet.

Jos Heinäveden ja Tuusniemen kuntien aloitteesta Palokinkoskien vapauttamista selvittäneen Matti Viialaisen näkemys toteutuisi, tilanne voisi tulevaisuudessa kuitenkin muuttua. Palataan siihen myöhemmin, mutta muistellaan ensin hetken ajan Palokinkoskien loiston vuosia.

^{Koskien historia} elää muistikuvissa ja valokuvissa.

Kalastajia koskilla oli aikanaan ulkomaita myöten, esimerkiksi Hollannista ja Sveitsistä.

– Kyllä tämä sillä tavalla kuuluisa kylä on, Salme Pykäläinen tuumii.

Tällä hetkellä Palokin kylällä on koskien tilalla kaksi lampea. Niistä Saunalammen rannalla on punainen tupa, jonka tuuliviiristä löytyy vaikuttava vuosiluku. Pauhaavan Kissakosken rannalle rakennettiin vuonna 1823 tupa Kuopion Urheilukalastajain Yhdistyksen palkkaaman kalastuksenvartijan asunnoksi ja yhdistyksen majapaikaksi.

Sinne Salme Pykäläinen tuli miniäksi samana vuonna, kun voimala valmistui, ja siellä hän asuu nykyisin tyttärensä ja vävynsä kanssa.

Aikanaan Pykäläisen anoppi Martta Pykäläinen piti huolta kalastajien ylöspidosta. Sukunimi on sama kuin kalastuksenvartijalla jo sata vuotta sitten. Vanhoilla kartoilla kalamajan kohta näkyy "Pykäläisen paikkana".

Martan puoliso Ville toimi kalastuksenvartijana ja heidän poikansa Vilho, Salme Pykäläisen puoliso, toimi muun muassa kalastajille soutajana ennen voimalan rakentamista.

^{Kalamajan toisessa} päässä oli koskikalastuksen kultavuosina asunto ja toisessa päässä majoitushuoneet, niin sanottu herrain puoli. Nimitys on käytössä edelleen.

Herrain puolella pidettiin rapukestejä ja muuta hauskaa, kun vieraat tulivat viikonloppua viettämään ja kalastamaan.

Majoitushuoneiden oviin oli maalattu onkimies, lohi, rapu ja ruusu. Ruusukammari oli lähinnä naisväen käyttöön. Ovista maalauksineen on säilynyt vain onkimies.

Pykäläisen tuvassa astuu kuin sadan vuoden aikakoneeseen. Modernin keittiön yhteydessä on huuvan alla puuhella. Hellalla keitettiin muun muassa Kuopion kalastavien herrojen kesteihin ravut, joita kerättiin parhaimmillaan lähirannasta.

Puuhella, herrain puolen uuni ja kalastajien rantasauna ovat aktiivikäytössä. Kaapeista löytyvät nahkakantiset valokuva-albumit ovat täynnä koskikalastuksen aikojen kuvia.

^{Kaikki muuttui} kun vuonna 1961 rakennettu pato ja vesivoimala veivät koskien veden sähköntuotantoon. Samalla sulkeutuivat Saimaan lohen ja Vuoksen vesistön järvitaimenen luontaisen liikkumisen ja lisääntymisen paikat.

Nyt Heinäveden ja Tuusniemen kuntien aloitteesta on valmistumassa selvitys Palokin vanhojen lohikoskien mahdolliseksi vapauttamiseksi vaelluskaloille. Selvityksen mukaan aikaikkuna päätöksille koskien tulevaisuudesta on käsillä juuri nyt.

Myös valtion rahaa asian selvittelyyn näyttää olevan nyt ensi kertaa luvassa.

^{Palokin vanhoista} koskista neljä ylintä on voimalan vesivarannoksi padotun "tekojärven" alla.

Selvityshenkilönä toiminut maakuntaneuvos Matti Viialainen ehdottaa, että valtion tulisi tarjota voimalan omistavalle Pohjois-Karjalan Sähkölle ratkaisua, jolla kosket vapautetaan, ennallistetaan ja kunnostetaan poikastuotantoalueeksi.

Ratkaisu voimalan yli 60 vuotta palvelleen turbiinin uudistamisesta on Viialaisen mukaan tehtävä pian. Myös ajan henki ja lupaavat kokemukset vaelluskalojen elinolojen parantamiseksi puoltavat Viialaisen mukaan sitä, että myös Palokki tulisi vapauttaa.

^{Selvitys on} tehty Tuusniemen ja Heinäveden kuntien toimeksiannosta. Kunnanhallitukset ovat saaneet tiedoksi lyhennelmän loppuraportista, jonka on määrä valmistua piakkoin.

Heinäveden kunnanhallitus linjasi kunnan kantana, että jatkoselvitykset ja toteutustoimet järvitaimenen ja -lohen nousun mahdollistamiseksi Palokin koskiin tulee tehdä valtion varoin.

Toteutustoimien suunnittelussa ja valinnassa tulee kunnan mielestä lisäksi ottaa huomioon PKS:n liiketoiminta ja huoltovarmuusnäkökulma.

Ensimmäinen Palokin koskien ennallistamiseen liittyvä selvitys tehtiin vuonna 2003 ja toinen 2012, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään. Juuri nyt ajatukset koskien mahdollisesta ennallistamisesta näyttäisivät saaneen hiukan potkua taakseen.

Hallituksen budjettiriihen yhteydessä julkistettiin esitykset Itä-Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Yhtenä toimenpiteenä on määrä selvittää ratkaisuja Palokin kalataloustoimiksi ja hankevaihtoehtojen edistämiseksi.

Viialainen pitää tätä valtiolta tärkeänä linjauksena. Kuntien selvityksestä voidaan edetä valtion vedolla konkreettisten vaihtoehtojen selvittämiseen.

Vaikka Palokin voimalaitos on pieni, kyseessä olisi sen verran iso ratkaisu, että sitä pitäisi mahdollisesti linjata myös hallitusohjelmassa.

^{Selvityshenkilön} johtopäätös on, että vaelluskalojen totaalinen nousueste Juojärven ja Varisveden välillä ei voi enää jatkua. Sekä järvilohen että järvitaimenen tilanne on kriittinen, kun niille vakavan uhan muodostava vesihome on levinnyt useisiin viljelylaitoksiin. Tämä on johtanut emokalakantojen tuhoutumiseen ja istutusmäärien pienenemiseen.

Palokin koskilla olisi selvityksen mukaan Vuoksen vesistön suurin potentiaali luoda järvitaimenen ja mahdollisesti myös järvilohen kutualueita.

Vesimäärä, virtaama ja 26–30 hehtaarin poikastuotantoalue riittäisivät varsinkin taimenen elinkierrolle, mutta voisivat yhdessä Heinäveden muiden koskien kanssa tukea myös järvilohen luontaista lisääntymistä.

Nykyisellään Nälönvirran pato estää Juojärven veden virtauksen koskiin ja kaappaa veden voimalaitoksen käyttöön.

Selvitys pitää ykkösvaihtoehtona Palokin koskien ennallistamista niin, että voimatuotanto lopetetaan ja kosket ennallistetaan purkamalla Nälönvirran pato.

Muitakin vaihtoehtoja on. Ratkaisumallit eivät välttämättä ole joko-tai vaan sekä-että. Voimatuotannon lopettamisen sijaan vesi voitaisiin myös jakaa voimalan ja koskien kesken tai rakentaa luonnonmukainen kalatie.

^{Selvityshenkilö} on pohtinut myös, onko viisasta luopua edullisesta, päästöttömästä, kotimaisesta ja maakunnallisessa omistuksessa olevasta vesivoimalasta nyt, kun sähkön hinta on ennätyskorkea ja talveksi povataan sähkökatkoja.

Viialaisen vastaus kysymykseen on, että ei tietenkään juuri nyt.

Vaikka koskien ennallistamisesta tehtäisiin päätös heti, hankkeen suunnittelu, luvitus ja toteutus vaatisi arviolta 4–6 vuotta, jonka aikana voimala jyskyttää sähköä ja tuottoa.

Selvitys pitää välttämättömänä myös sitä, että luonnon monimuotoisuuden vaatima ja Itä-Suomen elinvoimaa tukeva ratkaisu tehdään niin, ettei PKS:n asema ja sen kuntaomistajien saama hyöty heikkene. Kompensaation tulee olla "riittävä ja hyväksyttävä".

^{Selvityksen mukaan} itärajan maakunnissa tarvitaan toivoa, elämänuskoa ja elinvoimaa vahvistavia hankkeita. Palokin koskien ennallistaminen olisi Viialaisen mukaan neljän maakunnan – Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan – alueille heijastuva ympäristöteko. Samalla se olisi luonto- ja kalastusmatkailun vetovoimatekijä, josta voisi hyötyä neljä maakuntaa.

Mitä lysti sitten maksaisi? Selvityshenkilön mukaan esimerkiksi voimalan osalta ainoa oikea hinta on se, mistä myyjä ja ostaja voivat päästä sopuun.

Ratkaisumalleja voi olla erilaisia. Esimerkiksi Rautjärven Hiitolanjoella myyjä on voinut jatkaa sähköntuotantoa omaan lukuunsa tietyn aikaa omistajanvaihdoksen jälkeen. Hiitolanjoella on vapautettu kaksi koskea ja viimeinen pato on määrä purkaa ensi vuonna.

Palokin koskien historia kalastuspaikkana on pitkä ja värikäs.

^{Kylällä asuu} edelleen niitä, jotka muistavat koskien loiston ajat. Niistä on julkaistu joensuulaisen Jonne Postin ja palokkilaisen Mikko Sopasen kokoama historiasivusto palokinkosket.fi.

Sivustolla vanhoja muistelee muun muassa Salme Pykäläinen. Koskien vapauttaminen näkyisi myös Pykäläisen asuttaman kalamajan pihapiirissä.

Jos voimalan patoaltaan portit Nälönvirrassa avataan, virtaa vesi Palokin lampiin, nousee Pykäläisessä rantanurmikolle asti ja noin metrin korkuinen rantakivi peittyy.

Juuri nyt rantakivet ovat limaiset, vesi ei ole virrannut pariin vuoteen.

Eläkeläisenä paluumuuton tehnyt Pykäläinen viihtyy, kun kylän keskipisteessä on muun muassa luostarin ja lohilampien tuomaa elämää ja ohikulkijoita. Virtaavan veden kohinakaan ei olisi pahitteeksi.

– Kyllä niitä koskia saisi avata, että kalat palaisivat ja vedet puhdistuisivat, Salme Pykäläinen tuumii.