Liperin Pärnävaara on vapaalaskijoiden suosiossa – Risto Takala ja Ville Mertanen kipuavat rinteen päälle lapion kanssa

Lumilautakengät jalkaan, kypärä päähän ja laskuväline kantoon. Nyt ei olla Mustavaaralla tai Kolilla vaan Liperin Pärnävaaralla, ja tarkoitus ei ole laskea lumikissan lanaamia rinteitä vaan koskematonta hankea.

– Tämä ei ole paras keli vapaalaskulle, kontiolahtelainen Ville Mertanen, 36, harmittelee plussakelien jälkeen kovaksi pakastunutta hankea.

Vapaalasku on laskettelua hoidettujen rinteiden ulkopuolella suksilla tai lumilaudalla. Gondoli- tai ankkurihissiä ei aina ole tarjolla, joten rinteeseen marssitaan jalkavoimin.

Yksi paikka harrastaa vapaalaskua on Pärnävaaran mäet.

^{Laskureittejä ja} tilaa Pärnävaaralla riittää. Laveampia reittejä voi laskea pienelläkin kokemuksella, mutta metsikössä kulkee myös kapeita ja vaikeita linjoja, joilla joutuu väistelemään puita. Taitoa vaativat reitit kulkevat osin metsikössä, osin maastopyöräreiteillä. Niillä lumilaudalla mahtuu juuri ja juuri jarruttamaan.

Omia laskulinjoja voi etsiä myös koskemattomilta hangilta.

– Reittien määrää rajaa lähinnä laskijan mielikuvitus, vapaalaskua harrastava joensuulainen Risto Takala, 35, sanoo.

Kiipeäminen ylös mäen päälle kestää kymmenestä minuutista varttiin ja alas laskeminen pari minuuttia. Touhussa tulee kuuma, mutta se ei Takalaa ja Mertasta haittaa. Alamäkeä oppii arvostamaan ihan eri tavalla.

– Itselleni osa laskua on kiipeäminen. Samalla voi katsella maisemia ja suunnitella, että millaista linjaa aikoo laskea, Mertanen kertoo.

^{Mertanen ja Takala} ovat käyneet lautoineen Pärnävaaralla laskemassa viisi vuotta. Tänä talvena rinteessä oli tarpeeksi lunta tammikuun puolessa välissä. Viime vuonna viimeiset laskut laskettiin vapun aikoihin.

– Silloin kävimme samana päivänä laskemassa, skeittaamassa ja Pielisjoessa surffaamassa, Mertanen muistelee.

Tänä talvena Takala on käynyt vapaalaskemassa keskimäärin parin viikon välein, Mertanen viikon välein.

– Aika paljon riippuu keleistä, milloin kannattaa tulla, Mertanen sanoo.

Paras vapaalaskualusta on pehmeä puuterilumi. Lauta on silloin helpompi hallita ja alusta mukavampi kaatua. Plussakelien jälkeen jäätynyt lumi on vaikea laskea, koska vauhti kasvaa nopeasti kovaksi ja hanki voi pettää arvaamattomasti alta. Nopeus voi nousta jyrkässä mäessä jopa 50 kilometriin tunnissa.

^{Urheilukeskuksen} hangilla käy Mertasen ja Takalan mukaan ainakin parikymmentä aktiivista laskijaa. Kaksikko on muiden harrastajien kanssa käynyt Liperin kunnan luvalla raivaamassa talkoovoimin metsiköistä puita turvallisempia laskureittejä varten.

– Moni ei varmasti edes tiedä, että täällä on tällainen mahdollisuus, Mertanen sanoo.

Pärnävaara ei ole ainoa paikka vapaalaskuun. Harrastajat suosivat erityisesti viime vuosikymmenellä sulkeutuneen Loma-Kolin vanhoja rinteitä ja Lehmonharjun mäkimaastoja. Puuteria löytyy myös joistakin laskettelukeskuksista rinteiden ulkopuolelta.

Risto Takala on laskenut puuteririnteitä Itävallassakin ja Ville Mertanen Norjassa, mutta kumpikin suosii eniten lähikohteita. Niiden perässä ei tarvitse ajaa tunteja autolla tai lentää kauas. Lähellä käyminen on ekologisempaa, ja rinteeseen pääsee vartissa kotiovelta.

– Minulle rinteen ei tarvitse olla mitenkään kilometrejä pitkä. Käyn mieluummin joka viikko laskemassa Pärnävaaralla kuin kerran vuodessa Alpeilla, Mertanen kertoo.

Lähimäissä ei lisäksi tarvitse pelätä lumivyöryjä.

^{Vaikka Pärnävaaralla} on vapaalaskureittejä moneen lähtöön, laskettelun perusteet kannattaa olla Ville Mertasen mielestä hallussa. Aivan ummikkona arvaamattomille reiteille ei kannata lähteä.

– Kannattaa käydä ensin tutustumassa rinteeseen ja laskea helpompia mäkiä. Niissä pystyy jarruttelemaan ja pysähtymään aika helposti, joten hyvin nopeasti aloittelijakin pärjää, Mertanen kertoo.

Kapeilla metsäreiteillä kokeneemmankin kannattaa tietää, mitä on edessä.

– Tämä on kuin rata-ajoa. Ensimmäiset neljä vetoa samaa laskulinjaa eivät onnistu, mutta kun oppii, missä pitää jarruttaa ja kaartaa, rupeaa sujumaan.

Turvavarusteissa ei kannata tinkiä. Kypärä ja laskettelulasit ovat käytännössä pakolliset, ja mitä enemmän kantaa päällään suojaavia panssareita, sen parempi.

Vapaalaskuun on olemassa leveämpi ja kantavampi puuterilauta, mutta Mertasen mukaan tavallinen lumilauta tai laskettelusukset toimivat varsin hyvin.