Tohmajärveläinen Santeri Repo hälytettiin hakemaan junan alle jäänyt koira –  "Ihmetyksissäni katselin, että koirahan on vielä hengissä"

Pienehkö koira juoksee ratakiskojen välissä. Takaa lähestyy matkustajajuna täydessä vauhdissaan. Pilli viheltää ja juna yrittää jarruttaa. Tapahtuu väistämätön.

Juna jatkaa matkaansa kohti etelää.

Musta karvainen mytty lojuu liikkumattomana kiskojen välissä.

^{Santeri Revon} kännykkä soi. Puhelimessa on Revon tuttava, koiran yli ajaneen junan konduktöörin kollega.

– Koira jäi junan alle Tikkalassa. Kävisitkö nostamassa raadon pois raiteilta, tuttava pyytää.

Tohmajärveläinen Repo hyppää autoonsa ja suuntaa kotoaan Onkamosta muutaman kilometrin päähän tapahtumapaikalle.

Musta mytty löytyy kiskojen välistä onnettomuuspaikalta.

– Ihmetyksissäni katselin, että koirahan on vielä hengissä. Se on luultavasti ehtinyt painautumaan maahan junan ajaessa sen päältä, Repo kertoo.

^Repo soittaa poliisin paikalle. Poliiseja odotellessa Repo tutkii päällisin puolin eläintä. Koira ei juuri liiku, ja se hengittää läähättäen. Kuonosta valuu verta, myös maa on verestä punaisenaan.

Repo lähettää kuvan koirasta onnettomuuspaikan lähistöllä asuvalle tuttavalleen, joka tekee tapahtuneesta päivityksen Tikkalan kylän Facebookiin.

– Jos omistaja löytyisi sitä kautta, 25-vuotias Repo toteaa.

Poliisit saapuvat paikalle.

– Nostimme koiran autooni, ja lähdin ajelemaan kohti Joensuuta ja eläinklinikkaa.

^{Junan alle} jääneestä koirasta tehty Facebook-päivitys tavoittaa joensuulaisen Riikka Nykvistin. Hän on etsinyt vajaa kolme viikkoa aiemmin karannutta koiraansa. Koira oli pujahtanut valjaista kotipihalla lenkille lähdettäessä.

Nykvist soittaa koiran radalta löytäneelle Revolle.

– Kyselin Santerilta tuntomerkkejä, hän myös lähetti koirasta valokuva. Ei se näyttänyt yhtään meidän koiralta, kun sen turkki näytti kuvassa ruskealta ja naamakin turvotuksen takia erilaiselta. Totesinkin Santerille, ettei koira ole meidän, Nykvist kertoo.

^{Eläinlääkärissä} koira tutkittiin perinpohjin. Röntgen paljasti, ettei koiralla ole luunmurtumia. Sisäisiäkään vammoja ei siltä löytynyt.

Onneksi junan alle jääneeltä koiralta löytyy siru.

Riikka Nykvist oli lopettelemassa työpäiväänsä, kun hän saa puhelun eläinklinikalta.

– Minulle sanottiin, että teidän koira on täällä hoidettavana. Työt jäivät kesken, vaihdoin vaatteet ja lähdin pyörällä menemään.

^{– Eläinlääkärin} soitto oli helpotus, että Taima löytyi ja vieläpä elossa, Riikka Nykvist huokaa.

Koska juna oli ajanut Taiman yli, Nykvist ajatteli, että koiralla on edessään lukemattomia leikkauksia.

– Olin hämmästynyt, kun eläinlääkäri sanoikin, että kohta voittekin jo lähteä kotiin, Nykvist muistelee.

Taima ja Nykvist saavat kyydin kotiinsa Santeri Revolta.

– Suuret kiitokset Santerille, joka vei Taiman eläinlääkäriin ja vei vielä meidät kotiinkin.

^{Eläinlääkäristä} kotiuduttua tilanne vaikutti toivottomalta, kun Taima ei liikkunut pariin päivään yhtään. Koiralla oli kipuja ja luultavasti se oli myös shokissa.

– Kävimme uudelleen eläinlääkärissä, ja se sai lisää kipulääkkeitä. Taima alkoi pikkuhiljaa liikkumaan, viikon verran se ontui toista takajalkaansa.

– Muutenkin se oli huonossa kunnossa ja laihtunut kahden ja puolen viikon karkumatkansa aikana kauheasti.

Nyt Taiman koettelemus on enää vain muisto. Koiralla kävi onni onnettomuudessa.

– Se on toipunut tosi hyvin. Kuonossa ollut reikä on mennyt itsekseen umpeen, ja muutamat katkenneet hampaat täytyy vielä poistattaa myöhemmin kokonaan.

^{40-vuotiaalta} Riikka Nykvistiltä Taiman karkumatka ei unohdu koskaan. Perheellä oli suuri hätä ja huoli lemmikistään.

– Pelkäsin koko ajan, että Taimalle on sattunut jotain että se on jäänyt auton tai junan alle, sillä asumme Hukanhaudalla aivan junaradan vieressä. Tai sitten se on mennyt heikoille jäille.

^Perhe teki kaikkensa ja enemmänkin löytääkseen koiransa.

Kaiken vapaa-aikansa Nykvist käytti lemmikkinsä etsimiseen. Hän kävi kävelemässä muutamilla havaintopaikoilla, jakoi katoamisilmoituksia ja teki hajujälkiä.

Kotipihalla oli ruokaa houkuttimena ja kodin ovi avoinna, josta koira voisi palatessaan pujahtaa sisään. Pihalla oli myös loukku.

– Sitä ei tule ajatelleeksi, miten paljon lemmikin katoaminen aiheuttaa huolta ja miten paljon työtä sen etsiminen vaatii. Tämä kaksi ja puoli viikkoa oli hyvin raskasta aikaa. Loppuaikana oli jo sellainen olo, että menin töihin lepäämään.

^Nykvist arvelee, että Taiman pitkä, mutta onnekas karkureissu saattoi johtua sen taustasta.

Taima löytyi tammikuussa vuonna 2020, kovien pakkasten aikaan, vastasyntyneenä keskeltä metsää Viipurista pahvilaatikkoon hylättynä yhdessä seitsemän muun sisaruksensa kanssa. Pentue pelastettiin viime hetkillä.

Nykvisteille koira saapui viime marraskuussa.

– Taima on 4-vuotias rescue-koira, ja on koko elämänsä ajan asunut koiratarhalla. Se on myös hyvin arka ja pakoilee vieraita ihmisiä. Ehkäpä siitä siksi tulikin niin vähän näköhavaintoja.

Riikka Nykvist haluaa lausua kiitoksensa kaikille niille, jotka auttoivat rakkaan lemmikin etsinnöissä.

– Niiden parin viikon aikana olen tavannut enemmän mahtavia ihmisiä kuin koko elämäni aikana tätä ennen. Ihan uskomatonta, miten vieraat ihmiset haluavat auttaa. En tiedä johtuuko siitä, että ollaan Pohjois-Karjalassa. Tuntuu kuin eläisin nyt eri maailmassa kuin aikaisemmin, yhtäkkiä kaikki ihmiset ovatkin avuliaita ja ihania, vuonna 2018 Helsingistä Joensuuhun muuttanut Riikka Nykvist toteaa.