Hyvä itsetunto auttaa kontiolahtelaista Rasmus Lappalaista elämään normaalia elämää vähän erilaisena – "Minä pystyn tekemään monia asioita, mitä muut eivät pysty"

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisen verkkosivuilla 15.8.2023.

– Vähän jännittää, kertoo 9-vuotias Rasmus Lappalainen, kun toimittaja kysyy häneltä koulun alkamisesta.

Lappalainen on tullut Onttolan koulun pihalle leikkimään äitinsä Kirsi Lappalaisen, 37, veljensä Sisu Lappalaisen, 8 kuukautta, ja serkkunsa Sofia Lappalaisen, 7, kanssa.

– Käymme aika usein täällä koulun pihalla leikkimässä, koska tämä on niin lähellä meidän kotiamme, Kirsi Lappalainen kertoo.

^{Rasmus Lappalainen} aloittaa kolmannen luokan, ja hänen suosikkioppiaineensa koulussa on matematiikka. Haasteita taas tuo äidinkieli.

Opettajat ovat olleet Lappalaisen mukaan kivoja, ja hyviä kavereitakin on paljon. Heidän kanssaan Lappalainen hyppii välituntisin koulun pihan renkailla.

– Meillä on koulussa tietokonepäiviä. Joskus kirjoitamme koneella ja joskus käsin, hän kertoo.

^Kiusaamista Lappalainen ei ole joutunut kohtaamaan koulussa. Onttolassa hän saa olla yleensä rauhassa ylimääräisiltä katseilta ja kiusaamiselta.

– Kotoa kauemmas lähdettäessä se turvallinen ympäristö vaihtuu siihen, että Rasmus joutuu jännittämään, millä tavoin ihmiset hänet kohtaavat, Kirsi Lappalainen kertoo.

Rasmus on lyhytkasvuinen, ja tämä vaikuttaa hänen elämäänsä monin eri tavoin.

– Usein uudet ihmiset vain tuijottavat minua. Se tuntuu ikävältä, hän kertoo.

Perheen mukaan esimerkiksi kaupoissa vanhemmat ihmiset ovat pahimpia tuijottelijoita ja kommentoijia.

Kaupat ja muut julkiset paikat ovatkin Lappalaiselle paikkoja, joissa hän joutuu kohtaamaan kiusallisia tilanteita muiden ihmisten vuoksi.

Monien on vaikea ymmärtää sitä, että Lappalainen on jo yhdeksänvuotias, koska hän on kooltaan niin pieni.

– Ihmiset saattavat usein ihmetellä, miten Rasmus on päästetty yksin kaupassa kävelemään käytäville. Jotkut ihailevat, kuinka Rasmus osaa jo kävellä ja puhua, Kirsi Lappalainen kertoo.

^{Nykypäivänä} erilaisuus otetaan koko ajan paljon paremmin huomioon koulu- ja työmaailmassa, kun yksilölliset tavat ja tarpeet huomioidaan opetuksessa.

– Minä näkisin erilaisuuden yksilöllisyytenä. Jokainenhan on erilainen, pohtii erityisopettaja Tiina Liuski.

Liuski uskoo, että nykyään erilaisuudesta ei esimerkiksi kiusata kouluissa niin paljon kuin hänen lapsuudessaan.

– Olen nyt opettanut yhteensä vajaa 10 vuotta peruskouluissa ja toisella asteella. Valitettavasti opettajien tietoon tulee vain murto-osa kiusaamistilanteista, jolloin emme voi tietää koko totuutta, Liuski kertoo.

^{Lapsilta Lappalainen} saa yleensä uteliaita katseita ja viatonta ihmettelyä, mutta lasten seurassa olevat aikuiset hoitavat tilanteet usein huonosti.

– Kiinnostuneet katseet ovat ihan inhimillisiä. Yleensä kuitenkin aikuiset vain poistuvat lastensa kanssa paikalta nopeasti, jolloin lapsille jää varmasti hämmennys tilanteesta, Kirsi Lappalainen huokaa.

Kirsi Lappalainen toivoisi, että ihmiset kohtaisivat tilanteet, joissa hänen poikansa aiheuttaa hämmennystä.

– Pahin tilanne oli Hoplopissa, kun jotkut lapset olivat tahallaan ilkeitä Rasmusta kohtaan. He osoittelivat, nauroivat, haukkuivat ja saivat muitakin lapsia mukaan kiusaamaan. Se meni ihan överiksi, Kirsi Lappalainen kertoo.

^{Rasmus toivoo,} että hänet kohdattaisiin niin kuin kuka tahansa muu ihminen kadulla.

– Toivon, että ihmiset lopettaisivat sen tuijottamisen, Rasmus Lappalainen huokaa.

– Tai sitten voi tulla ihan reippaasti juttelemaan, eikä tarvitse jäädä kauas ihmettelemään, Kirsi Lappalainen lisää.

^{Aikuisten vastuu} korostuu siinä, kuinka erilaisuutta kohdataan.

– Lapsethan lähtökohtaisesti eivät koe ketään erilaisena. Ajatus erilaisuudesta tulee täysin aikuisilta, Liuski kertoo.

Liuskin mukaan aikuisen tulisi olla avoin ja välttää omien asenteiden ja ennakkoluulojen siirtämistä lapsille.

– Tärkeää olisi pyrkiä olemaan neutraali. Jos joku on erinäköinen, ei aikuisen tarvitse reagoida siihen millään tavalla. Jos lapsi kysyy siitä jotain, niin sitten voi kertoa neutraalisti ja rehellisesti, kuinka asia on, Liuski ohjeistaa.

^{Erilaisuudessa} on Rasmus Lappalaisen mukaan paljon hyviä asioita. Hän on muun muassa hyvin notkea ja ketterä.

– Minä pystyn tekemään monia asioita, mitä muut eivät pysty. Mahdun pieniin piiloihin, kun leikimme piilosta, hän kertoo.

Lappalainen pystyy kuitenkin myös kaikkeen samaan mihin muutkin. Autolla ajaminenkin onnistuu tulevaisuudessa lisävarusteiden avulla.

– Myös kotona on tehty muutostöitä, jotta Rasmus voi toimia siellä niin kuin me muutkin. Ja edelleen näitä muutostöitä täytyy tehdä, Kirsi Lappalainen kertoo.

^Lappalaisen on turvatonta lähteä yksin mihinkään ilman vanhempiaan.

– Totta kai se tuntuu pahalta, että lapsi joutuu kohtaamaan tuijottelua tai muuta epäasiallista käytöstä päivittäin. Heti kun Rasmus poistuu lintukodosta, niin hän joutuu silmätikuksi, Kirsi Lappalainen kertoo.

– Se tuntuu tyhmältä, Rasmus lisää.

^{Kotona Lappalaiset} ovat puhuneet siitä, kuinka epäasialliseen käytökseen voisi reagoida.

– Olen sanonut Rasmukselle, että hän voi kysyä tuijottajilta, miksi he katsovat tai sitten heitä voi tervehtiä iloisesti, Kirsi Lappalainen kertoo.

Äiti teetti myös Rasmus Lappalaiselle paidan tekstillä "Olen erilainen, so what?!". Paita oli hänellä päällään voimamieskisoissa Joensuussa.

– Mikan avulla Rasmus on saanut kasvatettua itseluottamustaan. Törrö on kertonut, että häntäkin on kiusattu kokonsa vuoksi, Kirsi Lappalainen sanoo.

^{Omalla tavallaan} Lappalainen on joutunut tottumaan tuijotteluun ja sivuuttamaan epäasiallisuuksia.

– Vanhempien pitäisi opettaa lapsia kohtaamaan erilaisuutta. En toki tiedä, voiko vanhempia ihmisiä enää opettaa samalla tavalla, Kirsi Lappalainen naurahtaa.

Rasmus Lappalaisella on onneksi hyvä itsetunto ja huumorintaju. Äidin mukaan hänellä on myös ymmärrystä enemmän kuin muilla ikäisillään.

– Jokainen voi yrittää itse asettua Rasmuksen asemaan ja pohtia, tuntuisiko itsestä kivalta, jos saisi osakseen jatkuvaa tuijottelua ja ihmettelyä, Kirsi Lappalainen kiteyttää.

^Talvella Lappalainen harrastaa lumilautailua, ja kesällä hän pyöräilee. Vapaa-aika hänellä kuluu usein myös kavereiden kanssa tai kirpputoreilla, joista tarttuu mukaan erilaisia vaatteita.

– Rasmus on ollut aina hyvin muotitietoinen, ja hän tietää millaisia vaatteita täytyy ostaa, Kirsi Lappalainen naurahtaa.