play

Koivusuon luonnonpuiston avosuo ja ikimetsät ovat Pirhun kierron parasta antia. Koitajoen ylitys vetolautalla on omanlaisensa vetonaula.

Petra Mustonen

En muista pudonneeni kaninkoloon, mutta ympäröivän luonnon mittasuhteet saavat aikaan mielikuvan kutistumisesta.

Suomen suurimpiin keidassoihin lukeutuvan Koivusuon ja Pirhunvaaran järeän ikimetsän halki kulkeva polku tuntuu johtavan kulkijansa ajassa taaksepäin.

Ilomantsissa sijaitseva Koivusuon luonnonpuisto on maakunnan ainoa luonnonpuisto. Koko maassa näitä tarkoin varjeltuja suojelualueita on 19, ja valtaosaan tavallisella tallaajalla ei ole mitään asiaa: ne säilytetään luonnontilaisina tutkimusta varten.

Joissakin luonnonpuistoissa, kuten Koivusuolla, kulkee retkeilijöitä varten merkitty reitti. Sellaista pitkin saa kulkea, kunhan ei poikkea polulta. Jokaisenoikeudet eivät muuten ole voimassa. Marjastaa ja sienestää saavat vain Ilomantsin vakituiset asukkaat.

Avosuon ylittävillä pitkospuilla on pituutta yli puoli kilometriä.

Koivusuolla kuvatulla videolla on äänessä pikkukuovi:

Koivusuon luonnonpuisto on osa Koitajoen suojelualuetta, jossa mutkittelee retkeilyreittejä viidenkymmenen kilometrin edestä. Koivusuon halki kulkee niistä kaksi: 18 kilometrin rengasreitti Pirhun kierto ja suuntaansa 20 kilometrin Tapion taival.

Tutustuimme alueeseen kiertämällä Pirhun kierron, joka kulkee hyvän matkaa myös Koitajoen rantamaisemissa. Eniten reitistä saa irti, kun pakkaa mukaan varusteet yöpymiseen.

Kierrokselle on useampi mahdollinen lähtöpiste, mutta varsinaisesti se alkaa Polvikoskelta. Parkkipaikan lähellä on nuotiopaikka ja huussi. Reitti on merkitty maastoon oransseilla maalimerkeillä.

Koko Koitajoen alue on pääosin katvealuetta sekä netti- että puhelinyhteyden osalta. Mukana kannattaa siis olla maastokartta joko paperisena tai puhelimeen ladattuna.

Pirhun kierto

Reitti: Pirhun kierto on noin 18 kilometrin pituinen rengasreitti Koivusuon luonnonpuistossa ja Koitajoen maisemissa. Sopiva patikointiaika on 1–2 vuorokautta.


Lähtöpiste: Polvikosken pysäköintialue osoitteessa Polvikoskentie 91, Ilomantsi. Lähtöpisteet myös Hoikantiellä ja Pirtupolulla.


Taukopaikat: Koidanvaaran ja Asumajoen laavut, Verkkoputaan autiotupa, Polvikosken nuotiopaikka.


Merkinnät: Reitti on merkitty maastoon oransseilla maalimerkeillä ja paikoin opastekylteillä. Vetolautat ovat paikallaan sulan maan aikaan.


Kohokohdat: Koivusuo ja ikimetsät, Pirhunvaaran metsänvartijatila, Koitajoen ylitykset vetolautalla.

Koitajoen luonnonsuojelualueen vanhat metsät ovat pitkälle toistasataa vuotta vanhoja, osa vanhempiakin.

Koitajoen luonnonsuojelualueen vanhat metsät ovat pitkälle toistasataa vuotta vanhoja, osa vanhempiakin. Kuva: Petra Mustonen

Luonnonpuistot
  • Luonnonpuistot ovat tiukan suojelun luonnonsuojelukohteita, jotka on perustettu lailla tai asetuksella tieteellisiin tarkoituksiin.

  • Puistojen tarkoitus on palvella ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta, suojelun sallimissa rajoissa myös opetusta.

  • Pääosin luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja ja niissä ei saa liikkua ilman kirjallista lupaa. Lupia myönnetään vain tieteellisiin tarkoituksiin.

  • Joissakin luonnonpuistoissa kulkee kuitenkin merkittyjä reittejä, joilla kulkeminen on retkeilijöille sallittua.

  • Suomessa on 19 luonnonpuistoa, joiden pinta-ala on yhteensä 1 540 neliökilometriä. Se on noin 6 prosenttia kaikkien luonnonsuojelualueiden pinta-alasta ja noin 0,5 prosenttia koko maan pinta-alasta.

Lähde: Metsähallitus.

Kuvatun kaltainen kapulatie on aikanaan kulkenut myös Koivusuon halki. Nyt se on jo vajonnut suohon, mutta tarkkasilmäinen saattaa huomata siitä merkkejä kasvillisuudessa.

Kuvatun kaltainen kapulatie on aikanaan kulkenut myös Koivusuon halki. Nyt se on jo vajonnut suohon, mutta tarkkasilmäinen saattaa huomata siitä merkkejä kasvillisuudessa. Kuva: Suomen Metsämuseo Lusto

Polvikoskelta on hieman reilu kilometri Koivusuon luonnonpuiston rajalle, ja varsin pian edessä avautuu vaikuttava avosuo. Sen koon hahmottaa kunnolla vain paikan päällä: avosuon ylittävillä pitkospuillakin on pituutta yli puoli kilometriä.

Keidassuo on suotyyppi, jossa suon keskiosa on reunoja korkeammalla. Suomessa tällaisia soita on eniten Etelä-Suomessa ja Pohjanmaan rannikolla. Koivusuo kuitenkin sijaitsee Ilomantsin muinaisen jääjärven alueella ja on ehtinyt 10 000 vuodessa kerryttää paksun turvekerroksen.

Pirhun metsänvartijatila olisi oikeastaan kuulunut hävittää viime sotien aikaan rajan läheisyyden vuoksi.

Pitkospuita pitkin talsiva saattaa huomata, että niiden ympärillä kasvaa runsaammin saroja ja heiniä kuin ympäröivällä suolla. 1940-luvulla suon poikki rakennettiin poikittaisista pyöreistä puista kapulatie, joka on sittemmin vajonnut suohon ja luonut alustan tälle kasvustolle.

1970-luvulla Koivusuon länsiosa ojitettiin ja otettiin turvetuotantoon. Itäosa suojeltiin luonnonpuistona vuonna 1982. Linnuille Koivusuo on tärkeä pesimäalue; tällä kertaa äänimaisemaa hallitsee töyhtöhyyppä, mutta harvinaisempiakin lajeja voi suolla tavata.

Suoalueen jälkeen nousu Pirhunvaaralle on niin loiva, ettei sitä juuri nousuksi edes miellä. Matkalla on vanhaa metsää, jossa kaikki tuntuu olevan suurempaa. Hyttyset eivät tähän kategoriaan onneksi kuulu, sillä niitä riittää huiskittavaksi.

Keskellä vanhaa metsää seisoo kuollut puu, jonka juurella on infotaulu. Kyseinen aihki on sen mukaan saanut alkunsa yli kaksisataa vuotta sitten. Nyt siitä on jäljellä paljon vähemmän kuin kyltin pystyttämisen aikaan.

Ympärillä voi nähdä jäänteitä menneiden vuosisatojen metsänhoidosta: kaskeamisesta ja kirveellä tehdyistä poimintahakkuista.

Miltei Pirhunvaaran laella aikamatka vie 1800-luvun jälkipuoliskolle. Ilomantsista valtaosa oli tuolloin kruununmaata, ja Ylä-Koitajoen tukkimetsiä vartioivat metsänvartijat. Heidän tuli myös asua vartiopiirissään.

Pirhun metsänvartijatila olisi oikeastaan kuulunut hävittää viime sotien aikaan rajan läheisyyden vuoksi. Sitä ei kuitenkaan löydetty, ja patikoijat pääsevät yhä ihailemaan tilaa. Vanhat rakennukset ovat lukittuja, mutta retkeilijöitä varten pihaan on tehty huussi.

Sulan maan aikaan Koitajoen pääsee ylittämään vetolautalla. Pirhun kierron varrella on kaksi tällaista ylityspaikkaa.

Sulan maan aikaan Koitajoen pääsee ylittämään vetolautalla. Pirhun kierron varrella on kaksi tällaista ylityspaikkaa. Kuva: Petra Mustonen

Verkkoputaan autiotupa Koitajoen itärannalla on kunnostettu vuonna 2000. Tupaan saa tuoda myös lemmikkieläimiä.

Verkkoputaan autiotupa Koitajoen itärannalla on kunnostettu vuonna 2000. Tupaan saa tuoda myös lemmikkieläimiä. Kuva: Petra Mustonen

Ikimetsät jatkuvat tilan jälkeen. Ympärillä voi nähdä jäänteitä menneiden vuosisatojen metsänhoidosta: kaskeamisesta ja kirveellä tehdyistä poimintahakkuista. Ero on varsin silmiinpistävä, kun luonnonpuisto päättyy ja polun ympäristö vaihtuu nykyaikaiseksi talousmetsäksi.

Pirhun kierron ensimmäinen taukopaikka tulee vastaan noin kymmenen kilometrin taivaltamisen jälkeen. Sitä ennen Koitajoki ylitetään sulan maan aikaan käytettävissä olevalla vetolautalla, joka liikkuu yllättävän kevyesti, kunhan kädessä on pitävät hanskat.

Näissä maisemissa ihmisen jälki ei ole hallitseva elementti vaan muisto menneisyydestä.

Koidanvaaran laavu Koitajoen varrella on sinänsä viehättävällä paikalla, mutta aivan lähellä on hiekkakuoppa. Sieltä selvästi kuuluvat työkoneiden äänet eivät houkutelleet leiriytymään, vaan jatkoimme matkaa vielä kaksi kilometriä Verkkoputaan autiotuvalle.

Kodikas tupa on entinen saunarakennus, jonka pihapiirissä on nuotiopaikka, puuvarasto ja huussi. Pirhunkosken kohdalla maasto muuttui luonnonsuojelualueeksi, joten telttailijan on suositeltavaa pystyttää majoite tuvan läheisyyteen.

Pirhun kierto kulkee hyvän matkaa Koitajokea mukaillen. Vielä enemmän jokimaisemia voi ihailla Tapion taipaleella, joka kulkee osittain samaa matkaa Pirhun kierron kanssa.

Pirhun kierto kulkee hyvän matkaa Koitajokea mukaillen. Vielä enemmän jokimaisemia voi ihailla Tapion taipaleella, joka kulkee osittain samaa matkaa Pirhun kierron kanssa. Kuva: Petra Mustonen

Asumakankaan laavu on viehättävässä ympäristössä aivan luonnonsuojelualueen rajalla.

Asumakankaan laavu on viehättävässä ympäristössä aivan luonnonsuojelualueen rajalla. Kuva: Petra Mustonen

Seuraavalle päivälle jäävä patikointimatka on enää noin kuusi kilometriä ja kulkee Koitajokea myötäillen luonnonsuojelualueen rajalla. Noin puolivälissä vastaan tulee kauniilla paikalla Asumakankaan laavu ja sen jälkeen toinen Koitajoen ylitys vetolautalla.

Taukopaikat ovat reitillä hyväkuntoisia ja laavuja myöten hyvin yöpymiseen sopivia. Pitkospuut sen sijaan ovat nähneet parhaat päivänsä: paikoin ne ovat lahonneet rikki tai irronneet niin, että ne kallistuvat jalan alla. Erityisen tarkkana saa olla sateen jälkeen, kun lankut ovat liukkaita.

Pirhun kierto on kokonaisuudessaan vaikuttava, ja luonnonpuiston keskellä olo on etuoikeutettu: ei ole mikään itsestäänselvyys, että pääsee ihailemaan luontoa, jota suojellaan jopa tiukemmin kuin kansallispuistoja.

Näissä maisemissa ihmisen jälki ei ole hallitseva elementti vaan muisto menneisyydestä.

Karjalainen on esitellyt jo kymmeniä retkikohteita ympäri maakuntaa. Voit selata juttuja kätevästi kartalta:

Juttu on julkaistu alun perin Karjalaisen Kägi-kesälehdessä. Pääset lukemaan koko lehden tästä linkistä.