Ilomantsilainen Antti Ikonen lopetti laskemasta, kun kortti lähti rattijuopumuksen takia kymmenennen kerran – "Ilman viinaa on niin paljon helpompi elää"

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Karjalaisessa 28.12.2022.

Ilomantsilaisen Antti Ikosen, 42, toimiston pöydällä on joululahjaksi saatu alkoholilla terästetty glögipullo. Vielä joitakin vuosia sitten glögipullo ei olisi ehtinyt kerätä pölyä pöydällä, vaan pullon sisältö olisi valunut Ikosen kurkusta alas alta aikayksikön.

– Yli kuusi vuotta olen saanut olla raittiina, eikä tuo kuuden prosentin glögipullokaan tuossa pöydällä minua häiritse. Uskaltaa jo syödä liköörikarkkejakin, jos kohdalle sattuu, Antti Ikonen toteaa.

^Ilomantsissa syntyneen Antti Ikosen lapsuus oli onnellinen. Asiat olivat hyvin. Aikuistuttuaan Ikonen teki töitä minkä ehti. Hän teki maatalouslomittajan hommia ja työskenteli pelastuslaitoksella. Työtunteja kertyi päivässä parhaimmillaan jopa parikymmentä.

– Sen aikainen tyttöystävä lähti lippasemaan, koska ei jaksanut katsoa jatkuvaa työntekoani ja viinanjuontiani, vaikkei se ollut vielä tuolloin kuvioissa jokapäiväisesti.

^22-vuotiaana mies huomasi jääneensä koiransa kanssa kahdestaan. Tuosta hetkestä alkoi Ikosen alamäki.

– Katselin vain telkkaria ja aloin lipittämään kaljaa, kunnes siitä tuli tapa. Alkoholisoituminen oli hyvällä alulla. Kiukuttelin, suutuin kaikille, lopetin työt ja aloin dokaamaan.

^Muutaman huuruisen kuukauden jälkeen Ikonen päätti raitistua ja hankkia taas töitä. Viina piti kuitenkin miestä otteessaan. Palkka meni vuosia kurkusta alas ja velaksikin hän joi.

Raitistuakseen ja avartaakseen katsettaan Ikonen muutti Turkuun. Siellä hän pääsi rekkafirman osakkaaksi.

– Kuskasimme rautaa ympäri Suomea kappaletavarana. Viisi kuusi yötä reissussa ja yhdeksi yöksi kotiin. Sitä jaksoin parisen vuotta. Olosuhteiden takia muutin takaisin Ilomantsiin. Myin osuuteni firmasta pois, maksoin velat ja olin taas perse auki.

^Ilomantsissa Ikonen jatkoi työ- ja alkoholikeskeistä elämäänsä. Lopulta ilomantsilainen suunnitteli työpaikatkin siten, että siellä pystyi ryyppäämään.

– Kesällä menin kaivinkoneen koppiin kaljanassakan kanssa ja talvella seurana oli vodkapullo, ettei se jäädy. Töihin ajoin autolla humalassa ja menin aina niin ajoissa työpaikalleni, etteivät muut olleet ehtineet vielä tulla. Siten ehtisin piilottaa viinat.

Viinanjuonti oli tarkkaan laskettua hommaa.

– Viinan kätkeminen työpaikallani oli kovaa työtä, rasituin siitä enemmän kuin itse työstä. Kyllähän minulta poliisitkin korttia kyselivät ahkerasti pois. Kun kortti lähti kymmenennen kerran, sen jälkeen en enää jaksanut pitää kirjaa.

^Välillä Ikonen yritti päästä eroon viinanhimostaan. Muutamat hoitokokeilujaksot eivät onnistuneet. Edes terveydelliset ongelmat eivät saaneet Ikosta panemaan viinapullon korkkia kiinni.

– Olin rapajuoppo. Lopettaminen ei kiinnostanut. Yhden kerran sain haimatulehduksenkin. Lääkäri sanoi, että kun otan seuraavan ryypyn, minulta voi lähteä henki. Seitsemän viikkoa pystyin olemaan selvin päin. Kun otin sen seuraavan ryypyn, huomasin, etten kuollutkaan ja aloin juoda kahta kauheammin.

^{Antti Ikosen} alkoholisoituminen huomattiin myös laajemmin Ilomantsissa. Samanhenkisten ystäviensä kanssa hän ryyppäsi, räyhäsi ja rellesti kylän baareissa ilman minkäänlaista tolkkua.

Viinanjuonti oli tarkoituksenhakuista: pää täyteen ja pimeäksi. Juomisellaan Ikonen tavoitteli tiettyä tunnetilaa, johon liittyi elämän helppous, onnellisuus ja se, että kaikki sujuu hyvin.

– Muun muassa Ilomantsi oli vuosia touhukenttäni. Vaikka teimme pahojamme ja läheiseni ja muutkin kärsivät silloisesta toiminnastani, olen saanut ilmeisimmin valtaosin anteeksi. Se on yksi syy, miksi rakastan Ilomantsia ja sen ihmisiä. Kukaan ei ole tullut raitistumiseni jälkeen minulle sanomaan, että olet se sama jätkä, joka juoksenteli alasti humalassa keskellä päivää ympäri Ilomantsia. Päinvastoin, tuki on ollut suurta.

^{Kuusi vuotta} sitten Antti Ikosen viimeinen pirtuhumala sai miehen pelkäämään, että hän kuolee tai vielä pahempaa, jää henkiin. Hän halusi vimmatusti elää elämäänsä ilman päihteitä. Ikonen hakeutui hoitokoti Helppiin Kontiolahdelle. Se oli elämän käännekohta.

– Siitä lähtien on porskutettu. Löysin siellä alun hankaluuksien jälkeen halun ja oivalluksen raitistumiseen. Mutta ilman AA-ryhmiä ja vertaistukitoimintaa minulla ei olisi vieläkään mitään jakoa tässä pelissä.

^{Tuosta kuntoutusjaksosta} poiki raitistumisen lisäksi Ikoselle myös muuta hyvää. Hän tapasi siellä nykyisen ystävänsä Mika Törrön, viisinkertaisen Suomen vahvimman miehen.

– Tapasin Mikan Volkswagen Transporterissa, jossa oli penkit vastakkain. Mika tuli eteeni istumaan. Katsoin häntä ja mietin, että mikähän veijari se tuo oikein on, joka tulee suoraan vankilasta. Mikakin mittaili minua katseellaan.

^{Ikosen ja Törrön} ensikohtaaminen syventyi pikkuhiljaa vertaistueksi ja ystävyydeksi. Ikonen toimii nykyisin myös Törrön managerina.

– Pidimme hoidon jälkeen yhteyttä. Mikassa minua kiinnosti se, että hän oli niin tosissaan päättäessään olevansa joskus Suomen vahvin mies. Ajattelin, että olkoon apuni Mikan tukeminen tavoitteeseensa pääsemisessään. Voimamiehen takana on niin hieno ihminen. Kaikilla mittareilla mitattuna yhteistyömme ja ystävyytemme on kannattanut. Se tuki, mitä olen antanut, on antanut enemmän kuin ottanut.

– Jossakin vaiheessa sanoin Mikalle, että etsi itsellesi ihan oikea manageri, niin Mika tuumasi vain siihen, että mikäs vika sinussa on.

^{Managerin työ} on jatkuvaa sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden etsimistä. Sekä Ikoselle että Törrölle on tärkeää, että tuki voimamiehelle löytyisi omasta maakunnasta. Tähän saakka toive on toteutunut.

– Tiedän, että rahaa saisi muualta Suomesta helpommin ja enemmän, mutta meillä on tarkat arvot siitä, keitä otamme yhteistyökumppaneiksemme. Raha on tietenkin tärkeää, mutta ihmiset ovat vieläkin tärkeämpiä.

^{Kun viinan} huurut vihdoin kuutisen vuotta sitten haihtuivat Ikosen päästä, on elämä pääosin hymyillyt. Raitistumisensa jälkeen Ikonen aloitti Valma-kaupan yrittäjänä sekä perusti ystävänsä kannustamana kopterikuvaukseen keskittyvän toiminimiyrityksen.

– Kuvattiin ihan ensimmäiseksi Pogostan hiihto. Työn laadun ja jatkuvuuden takaamiseksi otin tämän vuoden marraskuussa mukaan osakkaan, Väänäsen Arton, ja yrityksen nimeksi tuli STC Tuotanto Oy.

Tällä hetkellä viisi henkilöä työllistävä STC tarjoaa sisällöntuotantopalveluja, johon kuuluu valokuvaus- ja videokuvauspalvelut, ilmakuvaus ja 360-virtuaaliympäristöt.

– Olemme tehneet muun muassa Ilomantsin ja Nurmeksen yrittäjille 360-palvelukartan. Yhteensä palvelussa on mukana jo noin 150 yritystä, Ikonen kertoo.

^{Yrittäjyys on} aina ollut iso osa Ikosen elämää, liittyipä se sitten viinanjuontiin tai oikeaan yrittämiseen.

– Päihteidenkäytön yritän kääntää vahvuudekseni. Ilman sitä historiaa en olisi tässä. Ilman viinaa on niin paljon helpompi elää. Elän hetkessä, mutta ajattelen pidemmälle. Juopotellessa henkeni meinasi lähteä monta kertaa, yrittäessä kukaan ei ole ainakaan vielä meinannut minua tappaa.

^Tarmokas joka paikan höylä on mukana myös monessa muussa. Hän antaa panoksensa Ilomantsin yrittäjille, ja hänet valittiin äskettäin Ilomantsin kirkkoneuvostoon ja -valtuustoon.

– Aiemmin olin kunnanvaltuutettunakin, mutta jättäydyin pois siitä henkilökohtaisista syistä. Olen myös Ilomantsin matkailuyhdistyksen ja Pohjois-Karjalan yrittäjien varajäsen tulevalla kaudella.

^{Antti Ikonen} kertoo, ettei hänen tarinansa olisi nykyisenlainen ilman hänen avovaimoaan ja lapsiaan.

– Meillä on Sannan kanssa kaksi yhteistä lasta sekä kaksi lasta vaimoni edellisestä suhteesta. Vaimolleni on annettava iso kiitos kaikesta, sillä hän on kestänyt minua jo yli kymmenen vuotta ja nähnyt kaiken sen pahimman paskahousun ja Antin itsensä uudestaan etsimisen.

– Kiitos myös siitä, että hän jaksoi hoitaa vanhinta poikaamme Roopea hänen sairastuessaan syöpään. Hän vietti vuonna 2019 puoli vuotta Kuopiossa syöpäosastolla, ja minä olin Eemelin kanssa kotona. Roopella oli syöpäpesäkkeitä ympäri kehoa.

Raitistuneen miehen mukaan oman lapsen sairastuminen on pahinta, mitä vanhemmat voivat kokea.

– Onneksi Roope selvisi syövästä. Juuri kävimme kontrollissa, ja kaikki on pojalla hyvin.