Joensuulainen Jenna Kosonen, 27, sai aivovamman onnettomuudessa – Töihin palaamisen jälkeen maailma romahti uudelleen

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 4.7.2024.

Joensuulaisen Jenna Kososen, 27, kesä on ollut tähän saakka hyvä. Kerran viikossa hän pitää uintipäivän. Tuolloin hän etsii itselleen mieleisen uimapaikan Pielisjoen varrelta ja pulikoi siellä monta tuntia.

Ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että Jenna Kososella on aivovamma.

^{Vuonna 2016} tuolloin 19-vuotiaan Kososen elämä muuttui. Oli lokakuu, kun hän joutui liikenneonnettomuuteen väistäessään vastaantulevaa liikennettä. Renkaat menivät penkan puolelle ja auto lensi pariin kertaan ympäri jysähtäen puuhun.

Onnettomuuspaikalta Kosonen lennätettiin helikopterilla Kuopioon sairaalaan, josta hänet siirrettiin puolentoista viikon jälkeen Joensuuhun teho-osastolle. Näistä vaiheista hänellä ei ole muistikuvia.

– Ensimmäiset muistikuvani alkavat marraskuun loppupuolelta 2016, kun minut siirrettiin kuntoutusosastolle. Onnettomuudessa sain vakavan aivovamman sekä useita rintarangan vammoja.

^Kohta onnettomuudesta on kulunut kahdeksan vuotta.

Kun Kososen kanssa istuu hänen takapihallaan, ei mieleen tule, että kyseessä on keskivaikeasta aivovamman jälkitilasta kärsivä nuori nainen. Kosonen kertoo innoissaan kesäsuunnitelmistaan ja uimaretkistään Pielisjoen rantaan. Kososen aivovamma ei näy päälle päin.

– Vaikka mitään ei näy, niin oireitahan minulla piisaa, kuten vasemmassa silmässä oleva kaksoiskuvia aiheuttava diplopia. Kärsin myös aloitekyvyn heikkenemisestä. Jos en laita asioita ylös, en saa mitään aikaiseksi.

^{Kosonen kertookin} arkensa olevan hyvin suunniteltua. Joka sunnuntai hän suunnittelee seuraavan viikkonsa tarkoin. Kosonen listaa ylös asioita, mitä minäkin päivänä tulee tekemään. Tämä on tärkeää, koska hänen lähimuistinsa on heikentynyt ja keskittyminen on vaikeaa.

– Saatan kyllä aloittaa tekemään jotain asiaa, mutta se jää yleensä kesken, kun siirryn jo seuraavaan.

Kosonen käyttää myös muistutuksia ja muistisääntöjä apunaan arjessa.

– Kun olen lähdössä kotoa, olen ennakkoon laittanut roskiksen kaapin auki ja vetänyt roskasäiliön esiin. Tällöin näen sen konkreettisesti kotoa poistuessani ja muistan, että minun pitää viedä roskat.

^Aivovamman myötä Kososelle diagnosoitiin migreeni sekä ääniyliherkkyys. Kovat äänet saattavat myös laukaista migreenikohtauksen.

– Koen näiden oireiden olevan onneksi melko hyvin itse hallittavissa. Kirkkaalla kelillä ulkona on pakko käyttää hattua ja aurinkolaseja, koska muuten migreenioireet alkavat maksimissaan vartissa.

– Ammattikäyttöön suunnitellut korvatulpat taas auttavat paljon esimerkiksi konserteissa sekä hälyisissä paikoissa, kuten kaupungilla käydessäni.

^Viikon askareet on Jenna Kososen mukaan tärkeää jakaa tasaisesti pitkin viikkoa. Liian täydet päivät väsyttävät hänet nopeasti.

Aivovammasta johtuvaa väsymystä hän kuvailee kokonaisvaltaiseksi. Väsymys vaikuttaa muun muassa Kososen puheeseen, tekee siitä sanahakuisempaa.

– Aamuisin pari kolme tuntia minulla on virtaa tehdä vaikka mitä, mutta sen jälkeen "akkuni" alkavat pikkuhiljaa tyhjentyä. Sitten pitää mennä päivälevolle.

– Päivälepoa tarvitsen useammin, jos kyseessä on aktiivinen päivä.

Jos Kosonen lähtee viettämään ystävien kanssa iltaa, pitää suunnitelmiin mahtua lepohetki.

– Mikäli käyn reissussa ja olen yötä poissa kotoa, seuraavan päivän täytyy olla yleensä kokonaan lepopäivä.

^Väsyneenä myös Jenna Kososen tunteiden hallinta vaikeutuu. Aivovamman myötä hänen mielialansa ailahtelevat herkästi ääripäistä toisiin.

– Kun jokin asia ärsyttää ja olen väsynyt, silloin sen tietävät kaikki muutkin ympärilläni, Kososen kertoo naurahtaen.

Virkeänä ja hyvin syöneenä tunteiden hallinta taas pysyy lähestulkoon omissa hyppysissä, hän jatkaa.

^Aina tilanne ei ole ollut näin hyvä. Lääkäreiden ennusteet eivät onnettomuuden jälkeen olleet Jenna Kososen mukaan lupaavia. Kososen täytyi opetella lähes kaikki asiat kävelemisestä lähtien uudestaan.

– Alkuun en nähnyt itselläni muuta toipumisen mittaria kuin kävelykyvyn palautumisen. Minua motivoi ajatus siitä, että kun opin kävelemään, pääsen kotiin ja takaisin töihin, lähihoitajana työskennellyt Kosonen muistelee.

^{Kosonen pääsi} työkokeiluun lokakuussa 2018, vaikka lääkärit ja läheiset varoittelivat, että se on aivan liian aikaista.

– Työkokeilu kesti puoli vuotta. Lopputulema oli, että jaksoin tehdä neljä tuntia töitä viikossa. Sen jälkeen todellisuus iski vasten kasvoja ja ymmärsin oikeasti sen, mitä minulle oli yritetty kertoa.

Tämän jälkeen Kososen maailma romahti hetkellisesti. Hän ajatteli, ettei hänellä ole työkyvyttömänä mitään merkitystä maailmassa.

– Itkin ja ryvin pahassa olossa aikani. Sitten tajusin, että loppuelämäni tulee olemaan pitkä ja vaikea, jos en mene eteenpäin. Päätin tehdä elämästäni niin hyvää kuin se on mahdollista näillä korteilla.

Laitoskuntoutusjaksojen ja vertaistuen myötä Kososen tietoisuus ja ymmärrys vammaansa kohtaan kasvoi. Hän alkoi ottaa elämäänsä mukaan aiemmin esittelemiään tukikeinoja.

^Vaikka Kosonen kertoo tehneensä suuren työn päästäkseen nykyiseen kuntoonsa, hän ei voi olla korostamatta vertaistuen ja läheisten merkitystä. Yksi merkittävä hetki Jenna Kososen elämässä oli, kun hän pääsi osaksi Aivovammaliiton aivovammanuorten sometiimiä vuonna 2020.

Neurologi kirjoitti Jenna Kososelle eläkeläisen paperit vuonna 2021. Tämän jälkeen Kosonen alkoi miettiä laajemmin lähihoitajan työtä korvaavaa sisältöä elämäänsä.

Se löytyi sosiaalisen median sisällön tekemisen lisäksi kokemusasiantuntijuudesta. Keväällä Kosonen suoritti kokemustoimijan peruskoulutuksen.

– Ensimmäisen puhujakeikkani tein Aivovammaliiton väsymystä käsittelevällä kurssilla. Nyt toukokuussa kiersin Riverian kampuksilla kertomassa tarinaani osana ajoturvallisuutta käsittelevää tapahtumaa.

Jenna Kosonen kokee, ettei ihmisillä ole tarpeeksi ymmärrystä aivovammapotilaiden arjesta. Tähän vaikuttaa Kososen mukaan se, ettei vamma näy ulospäin.

– Ymmärrän ihmisiä hyvin. Ajattelin itsekin ennen onnettomuutta, että sitä mitä ei näe, ei ole olemassa.

^{Tällä hetkellä} Jenna Kosonen kertoo olevansa onnellinen. Perhe, läheiset, sujuva arki sekä mielekäs tekeminen muodostavat hänen elämänsä ytimen. Uimisen lisäksi hän harrastaa muun muassa karaoken laulamista ja metsäpoluilla lenkkeilyä.

– Pyrin nauttimaan mahdollisimman paljon tästä hetkestä enkä murehdi huomista. Pienetkin asiat saavat minut nykyään iloiseksi, Jenna Kosonen sanoo.