Kolumni: Joka kevät ihmettelen, kuka täyttää varastoni roinalla

Muutin omakotitaloon 17 vuotta sitten.

Ennen sitä tiiviit asumisneliöt, opiskelijabudjetti ja useat, muutaman vuoden välein tapahtuneet muutot takasivat sen, että nurkkiin ei kertynyt tavaraa.

Nyt tilanne on toinen. Olen jumahtanut paikoilleni, ja koska tilaa on, varasto on melkoinen aarreaitta.

^{Samaan aikaan} perheeni on kasvanut. Lasten myötä tavaramäärä räjähti. Koirakin tarvitsee yllättävän paljon kaikenlaista.

Olen ahkera kierrättäjä, mutta silti epämääräisiä röykkiöitä tuppaa syntymään.

Ongelma niistä tulee, kun pitäisi löytää kevätvaatteita tai vapputamineita, mutta löytyykin vesiväritöitä, puutarhakalkkia ja kirpputorille menossa olevia pussukoita.

^{En ole yksin}. Kun kirjoitan netin hakukoneeseen "eroon turh" hakukone ehdottaa ensimmäiseksi ratkaisuja turhasta tavarasta, turhista vaatteista, turhasta murehtimisesta ja stressistä eroon pääsemiseksi.

Avukseni tarjotaan muun muassa 1–7-metodia, jossa karsitaan maanantaina yksi tavara, tiistaina kaksi tavaraa, keskiviikkona kolme ja niin edelleen. Tätä jatketaan niin monta viikkoa kuin tarpeen on tai innostusta riittää.

Helpointa olisi, jos ylimääräistä tavaraa ei olisi alun perin edes kertynyt. Enkä jaksa joka päivä käydä laatikoita ja hyllyjä läpi. Mieluummin luovun kerralla paljosta.

^{Talven aikana} pieneksi jääneet vaatteet ja kengät vien taas tänä keväänä paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle.

Pullistelevan kirjahyllyn ongelman ensimmäiseksi ratkaisuksi mietin isomman kirjahyllyn ostamista.

Onneksi päädyn järkevämpään. Luovun teoksista, joita en ollut lukenut vuosiin, enkä usko koskaan niiden pariin myöskään palaavani. Kirjaston kierrätyskirjahyllyn avulla ne löytävät uudet lukijat.

Kun näen varastoon ja kirjahyllyyn syntyneet aukot, mielikin tuntuu kevyemmältä.

^{Suhde tavaraan} on ristiriitainen. Toisaalta tarvitsemme ja välillä haalimmekin sitä, mutta liika tavara vie nurkkien lisäksi tilaa myös mielestä.

Tosin tavarat tuovat myös iloa. Kuinka iloinen olinkaan, kun säpäleiksi menneen keraamisen kahvipurkin tilalle löytyi sinnikkään etsimisen jälkeen käytetty samanlainen. Juuri samanlaista purkkia kun ei enää valmistettu.

Metsästäjä-keräilijä minussa oli todella tyytyväinen.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.