Kolumni: Muilla ehdokkailla on jo kiire yltää haastamaan Stubbia ja Haavistoa

Presidentinvaalien ensimmäiseen kierrokseen on tämän viikonlopun sunnuntaista aikaa enää kolme viikkoa. Ennakkoäänestys alkaa jo puolentoista viikon päästä keskiviikkona.

^{Vähiin käyvät} siis päivät, joina seitsemästä muusta ehdokkaasta yksi tai useampi rikkoo viimeisten gallupien todentaman kahden selvän kärkiehdokkaan asetelman ja muuttaa sen todennäköisimmän vaihtoehdon, että vaalien 11. helmikuuta pidettävällä toisella kierroksella ovat vastakkain Alexander Stubb (kok.) ja valitsijayhdistyksen ehdokas Pekka Haavisto (vihr.).

On se silti vielä mahdollista, joskin kiire tulee uusien ilmiöiden syntyä ja vieläpä riittävästi vahvistua.

^{Tähän mennessä} on näissä presidentinvaaleissa koettu kaksi ilmiötä, joista toinen on ennättänyt jo sammua.

Niin ikään valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi asettuneen Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan suuri presidenttisuosio oli ja meni. Se syttyi tilanteessa, jossa kolmen suurimman puolueen ehdokkaat eivät olleet vielä selvillä.

Erityisesti kokoomuksen pakka oli tuolloin ja pitkään sen jälkeenkin levällään ja mahdollisia ehdokkaita useita.

Stubbin varmistuminen puolueensa ehdokkaaksi alkoi yllättävän nopeasti nostaa hänen kannatustaan, ja hänestä nousi näiden vaalien toinen ilmiö. Varmaksi ei kuitenkaan tiedä, kantaako se presidenttipörssin nyt jo yli 12 vuoden kestoilmiötä Haavistoa vastaan voittoon saakka.

Myös valitsijayhdistyksen ja keskustan ehdokas Olli Rehn kävi presidenttipörssin kärjessä ja Haaviston edellä ennen tätä koko ehdokaskuvion selkeytymistä, mutta näiden vaalien todelliseksi ilmiöksi hän ei ole noussut tässä lopullisessa ehdokasasetelmassa.

^{Tuoreimman gallupin} eli Helsingin Sanomien (26.12.) joulukuun kannatusmittauksen merkittävin muutos edellisiin vastaaviin kyselytutkimuksiin oli Jussi Halla-ahon (ps.) nousu kolmanneksi ja selvästi Rehnin edelle.

Ero Stubbiin ja Haavistoon on kuitenkin selvä, yli 10 prosenttiyksikköä, kun kannatusprosentit lasketaan vaalien tapaan ääniä saaneiden ehdokkaiden kesken.

Sama laskutapa vahvistaa sen, että Stubbin kannatusosuus, 28 prosenttia, on selvästi suurempi kuin kokoomuksen noin 23 prosentin kannatusosuus tuoreessa Ylen uutisten (4.1.) puoluekannatuskyselyssä.

Halla-aho näyttää nousevan samoille prosenteille kuin hänen puolueensa perussuomalaiset puoluekannatuksessa, ja myös Rehnin kannatus on nyt melko tarkasti sama kuin keskustan kannatus. Paljon on kuitenkin kummallakin tekemistä noustakseen uhkaamaan Stubbia ja Haavistoa.

^{Yritys on ollut} näillä kummallakin haastajalla etenkin viime aikoina hyvä.

Halla-aho ei tosin pyrikään kosiskelemaan muita kuin perussuomalaismielisiä, mutta hänen älyllinen ja sarkastinen tyylinsä erottaa hänet kaikista muista ehdokkaista ja uppoaa muihinkin konservatiiveihin.

Rehnin torstainen blogikirjoitus oli myös raikas pyrkimys erottua ehdokasjoukosta. Rehn nimittäin ehdotti ratkaisua maan hallituksen ja palkansaajakeskusjärjestöjen riitaan.

Kyllä tuollainen sovittelijan rooli sopii hyvin ainakin presidenttiehdokkaalle ja Suomen Pankin pääjohtajalle, mikseipä presidentillekin, kun tilanne on niin tulehtunut kuin se työmarkkinoilla nyt on.

^{SDP:n ehdokas} Jutta Urpilainen on tuonut lisäarvoa ja -väriä vaalikamppailuun tuomalla siihen hallitus–oppositio-asetelmaa. Eihän se toki presidentin rooliin kuuluisi, mutta tekee Urpilainen sillä ainakin pesäeroa Haavistoon ja edes tarjoutuu tätä ideologisemmaksi vihervasemmiston vaihtoehdoksi.

Hyvältä hänen kannatuskehityksensä ei vain näytä. On hämmentävää, että niin suuri ja merkittävä puolue kuin SDP on nyt kenties jo kolmannen kerran peräkkäin jäämässä presidentinvaaleissa statistiksi, vaikka näistä kaksi kertaa kolmesta se on tarjoamassa parastaan.

Kaipa se syy sitten vain on Haaviston pitkäaikainen suuri suosio. Haavisto on kuitenkin nyt pelannut niin varman päälle ja pyöristellyt kaikkia puoluepoliittisia kulmiaan, että Urpilaisella olisi edeltäjiään parempi tilaisuus häntä haastaa.

Sama varovaisuus, varmistelu sekä mahdollisuus haastajille pätee yhä myös Stubbiin, jonka avoin ja rento persoona etenkin pääministerinä jakoi suomalaisia voimakkaasti.

On ihme, jos ei myös nyt lopulta niin kävisi.