Kolumni: Serbian presidenttiä piinaavat mielenosoitukset – tuleeko niistä uusi oppositiovoima?

Serbian pääkaupungissa Belgradissa osoitettiin viime lauantaina mieltä väkivaltaa vastaan neljättä kertaa neljän viikon sisään. Kun toukokuun 19. päivänä jopa 200 000 ihmistä täytti kaupungin osoittaakseen mieltä kritisoidakseen muun muassa hallituksen reagointia maassa tapahtuneisiin joukkoampumisiin, monet kaduilla sanoivat, ettei tällaista ole nähty sitten Slobodan Miloševićin vastaisten mielenosoitusten. Presidentti Aleksandar Vučić kutsui kannattajansa vastamielenosoitukseen perjantaina 26. toukokuuta.

^{Kuten Serbian} valtaapitävien pelikirjaan kuuluu, hallitusta kritisoivat tahot ja oppositio leimataan epäjärjestystä kylväviksi, valheellisiksi lännen kätyreiksi ja liikkeen volyymi, viesti ja legitimiteetti kyseenalaistetaan. Vastauksena tragedioihin heränneisiin mielenilmauksiin presidentti Vučić puolestaan vastasi halulla näyttää oman voimansa. Oletettavasti valtapuolue SNS:n maksamia bussikuljetuksia hallitusta tukevaan marssiin oli järjestetty eri puolilta maata.

Toivon Serbia -nimeä SNS-puolueen sloganin mukaisesti kantaneeseen presidentin tukimarssiin osallistui muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Puolueen johtoon kuuluva Nebojša Bakarec twiittasi puolesta miljoonasta osallistujasta ja Vučićin mediat kirjoittivat 200 000 osallistujasta.

^{Kuin ihme ikään}, perjantaina, kun luultavasti myös Pohjois-Kosovosta oli tuotu jokunen bussilastillinen presidentin kannattajia Belgradiin, pieni ryhmä serbinationalisteja yritti estää vastavalitun kaupunginjohtajan pääsyn kaupungintalolle. Kosovon poliisi reagoi voimakkaasti, ja vastauksena tähän Serbian armeija määrättiin taisteluvalmiuteen.

On mahdotonta sanoa, onko kyse sattumasta vai jostain muusta, mutta tämä huomio on tehty monesti ennenkin: kun Belgradissa nousee voimakasta kritiikkiä presidenttiä ja hallitusta kohtaan, Vučić on pian siirtänyt huomion johonkin Kosovoon tavalla tai toisella.

^{Serbia väkivaltaa vastaan} -sloganin alla marssivat hallitusta kritisoivat kansalaiset palasivat kaduille heti lauantaina kaatosateessa, tällä kertaa kymmenien tuhansien osallistujien voimin. Tyytymättömyys valtaapitäviä kohtaan ei näytä heti laantuvan. Kohtalonkysymykseksi muodostuu, syntyykö tästä liikehdinnästä poliittinen liike selkeine tavoitteineen, jonka voimin muutoksentekijöitä voisi nousta vaaleissa valtapaikoille.

Kirjoittaja on Balkanin alueen kielten, kulttuurien ja politiikan opiskelija.