Kolumni: Kun kuukaudessa kävelee yli 300 000 askelta, voi löytää oman perseensä

Polkujuoksijavaimossa on jonkin verran laitefriikin vikaa. Niinpä huomasin taannoin pitäväni ranteessani hänen vanhaa älykelloaan. Ylipäätään edellisen kerran olin käyttänyt kelloa säännöllisesti 1980-luvulla.

Luovuin aikoinaan, koska kelloja oli muutenkin joka paikassa ja ajassa pysyi hyvin. En myöhästellyt tapaamisista, vaikka kännyköitä ei tuolloin vielä ollutkaan.

Jostain syystä otin kellon ranteeseeni, vaikka olinkin aluksi sitä mieltä, että ei minulla ole sille mitään käyttöä. Tosin aikoinaan myös uhosin, että en minä mitään internetiä tarvitse. Kaikki tietohan on kirjoissa.

Pitkään ajattelin myös, että älykännykkä on täysin älytön keksintö.

No, ihmiselle tekee hyvää tunnustaa, että elämässä on tullut oltua välillä väärässäkin.

^{Älykellon perimmäinen} ajatus on tietenkin siinä, että ihminen on suorittaja, jonka tekemisiä voi mitata monella tavalla. Kaikki eivät ole ajatuksesta pelkästään ilahtuneita.

Aivotutkija Mona Moisala oli Helsingin Sanomissa maaliskuussa 2022 sitä mieltä, että ihmisen aivoille pitäisi antaa välillä antaa lepoa älylaitteista.

"Jatkuva älylaitteiden hypistely nostaa aivojen vireystilaa, koska olemme jatkuvasti reaktiivisia ja valmiina prosessoimaan informaatiota. Se on aivoille pidemmän päälle kuormittavaa", Moisalan viesti kuului.

Yliopistotutkija ja dosentti Jaana Parviainen oli toukokuussa 2022 samassa lehdessä sitä mieltä, että jos ihminen luottaa vain laitteisiin, kyky tulkita oman kehon tuntemuksia surkastuu.

"Voi olla vaarallista, jos ihmiset katsovat älykelloistaan, miltä heistä tuntuu", Parviainen tylytti.

Hänen pointtinsa oli, että kuuntele itseäsi äläkä seuraa kelloasi.

Urheilijoidenkin älylaitteiden käytön määrä vaihtelee.

"Osa seuraa vähemmän tarkasti juuri sen takia, että ei tule stressiä", hiihtomaajoukkueen valmentaja Teemu Pasanen sanoi viime lokakuussa Hesarin mukaan.

^{Toki mittailin} jonkin verran kävelemisiäni ennen kelloakin kännykän sovelluksella. Se tosin on hieman optimistinen vauhdin ja matkankin suhteen.

Joka tapauksessa huomasin runsas vuosi sitten olevani kelloni orjuuttamana. Ulkomailla tuli tuolloin lomamatkalla käveltyä jonkin verran. Yhtenä päivänä huomasin, että nyt on muuten 20 000 askelta saavutettavissa. Kävelin matkan täyteen illan kähmyssä hotellialueella.

Sinänsä ilman mitään järjellistä syytä.

Kuluneena tammikuuna asiat eivät sitten pysyneet hanskassa enää ollenkaan.

Löhöilin joulun ja uudenvuoden välipäivät. Siinä aivojen lepäillessä mieleen tuli, että entäpä, jos saavuttaisin tammikuussa askeltavoitteeni kuun jokaisena päivänä.

Tietämättömille kerrottakoon, että älykellossa on askeltavoite. Jos sitä ei ole itse johonkin lukemaan rajoittanut, kello nostaa pirullisesti tavoitetta aina hieman korkeammaksi, kun edellinen tavoite on saavutettu.

^{Ilman nastakenkiä} hommasta ei olisi tullut mitään. Kelit olivat tammikuussa poikkeuksellisen hankalat, mutta nastojen ansiosta sillä saralla ei ongelmia tullut. En kaatunut kuukauden aikana kertaakaan, vaikka muutaman kerran nastatkin luistivat ennen kuin torppasivat kiinni.

Sen sijaan löysin perseeni. Kävin viime vuoden puolella fysioterapiassa ja valittelin, että toinen takareisi on kipeä. Fysioterapeutti pisti minut kävelemään ja tuomio oli selvä. Olin kävellyt väärin ties kuinka kauan. Polveni kääntyvät yli, joten olin kävellyt polvet lukossa, jolloin reidet tekivät koko työn ja pakarat olivat vapaamatkustajina.

Yritin kävellä oikein. Se tuntui siltä, että menen polvet koukussa ja perse pitkällä, vaikka se ei siltä näytäkään. Joka tapauksessa takalisto löytyi.

Kehtuuttiko urakka? Yllättävän vähän. Askelia tulee päivällä muutenkin, joten lenkit olivat maltillisen mittaisia, paitsi viimeisenä päivänä.

Piti nimittäin saada uudet askeltavoitteet päivälle ja kuukaudelle. Nyt on sitten kävelty päivässä yli 25 000 ja kuukaudessa yli 310 000 askelta. Tosin Kreetalla Samarian rotkolaakson reissuilla askeleita tuli päivässä varmasti enemmän ilman kelloa.

Mutta sitten on se toinen juttu. Vaikka minulla pisin askeltavoitesarjani on nyt 31 ja polkujuoksijalla vain 14, hänen askelmääränsä hujeltavat kuukaudessa jossain aivan muissa korkeuksissa kuin minulla.