Kolumni: Kokoomus valitsee nyt miljardisopeutukset ja somepierujen sietämisen

Hallitusneuvottelujen jatkumisen kannalta ratkaisevaa ei ole se, malttavatko perussuomalaisten toinen ja kolmas varapuheenjohtaja, kansanedustajat Mauri Peltokangas ja Sebastian Tynkkynen panna edes viikoksi sordiinoa päälle usein kovin typerille somemöläytyksilleen.

Ratkaisevaa on se, pääsevätkö kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja KD sopuun valtiontalouden kuuden miljardin euron sopeutuksista alkavalla vaalikaudella. Valmista pitäisi tulla hallitustunnustelijan Petteri Orpon (kok.) aikataulutuksen mukaan viimeistään tiistaina.

Jollei nyt kuutta miljardia, niin ainakin lähemmäs sitä kuin puolta siitä pitäisi talousraamineuvotteluissa päästä, ja tarpeen tullen tähän aivan ratkaisevasta asiasta sopimiseen otetaan kyllä muutama päivä lisäaikaa. Muussa tapauksessa kokoomuksen on sama panna nämä neuvottelut pikaisesti poikki ja ryhtyä rakentamaan uutta hallitusta SDP:n kanssa.

Tämä toinen vaihtoehto olisi kokoomukselle useimmissa muissa keskeisissä kysymyksissä verrattomasti helpompaa kuin perussuomalaisten kanssa.

Jos sen sijaan tästä valtiovarainministeriön ja kyseisen ministeriön kulloistenkin ohjeistusten messiaanisuuteen uskovan kokoomuksen tavoitteesta onnistutaan hallitusneuvotteluissa pitämään kiinni, kokoomus aikoo sietää perussuomalaisten mielikuvapolitikointia ja siihen olennaisesti sisältyviä somepieruja koko seuraavan neljän vuoden ajan.

^{Tämä ratkaiseva} valinta kävi ilmi maanantaina aamupäivällä, kun hallitusneuvottelijat palasivat viikonlopun vietostaan Säätytalolle ja neuvotteluja käyvien puolueiden puheenjohtajat joutuivat palaamaan pelisääntökeskusteluihin, jotka oli olevinaan käyty kaikkien sisäistämällä tavalla jo perjantaina.

Ne käytiin perjantaina merkittävältä osin Tynkkysen vuoksi. Tynkkynen kun oli somettanut Yleisradion sisällöntuotantoon kajoamisesta hölmöjä eikä sulattanut Orpon päinvastaista vakuutusta vaan ripitti tätä somessa. Lauantaina oli sitten Peltokankaan vuoro tyylilleen uskollisesti somessa kritisoida karkeasti, tällä kertaa RKP:tä.

Kokoomuksen eikä RKP:nkään kuppi ei kuitenkaan mennyt tästä nurin, havaittiin maanantaina. Niille riittivät yksituumaiset paheksunnat, uudet pelisääntökeskustelut sekä PS:n puheenjohtajan Riikka Purran vakuuttelut "pyrkimyksestä välttää tällaisia".

Tätä kaikkea merkityksellisempää on se, että kaikkien puheenjohtajien ja nyt myös RKP:n Anna-Maja Henrikssonin puheissa todettiin aiempaa selkeämmin kuuden miljardin sopeutus nimenomaan alkavalla vaalikaudella.

Siihen ei SDP etenkään Sanna Marinin johdolla juuri nyt taipuisi. Siksi ainakin kokoomus aikoo sietää aiempaa enemmän perussuomalaisilta.

^{On mahdoton tehtävä} luoda tällä porukalla somepelisäännöt, joita Peltokangas, Tynkkynen, Jani Mäkelä ja muutamat muut perussuomalaisten eduskuntaryhmässä noudattaisivat.

Kun se ei onnistuisi edes itseltään perussuomalaisten mestarilta Jussi Halla-aholta, niin kuinka sitten Orpolta tai edes Purralta?

Jos some on keskeisessä roolissa poliitikon itsensä brändäämisessä ja kun somessa ei korrektiudella ja toistensa kunnioittamisella pötkitä lähimainkaan niin pitkälle kuin toisten sättimisellä ja syyttämisellä, niin miksi vaihtaa tyyliä toisten kunnioittamiseen ja muuhun sydämen sivistyksen osoittamiseen?

"Kun some on osa politiikan tekemistä ja tämä maailma on tällainen, niin vaikka millaisia yhteisiä tahtotiloja tehtäisiin ja määräyksiä annettaisiin, niin tuskin tämä viimeiseksi jää", Orpo totesi maanantaina medialle alistuneesti mutta myös realistisesti.

^{Tämä suhteuttaminen} tekisi hyvää myös meille toimittajille. Kun seuraamme laajalti työksemme somea uutislähteenä, sen ja omien somekupliemme merkitys on kenties uutisoinnissa ylikorostunut.

Toki sillä on yhteiskunnallista merkitystä, mitä kaikkea hölmöäkin erityisesti puolueidensa johtavat poliitikot julkisesti sanovat, ja siksi se kuuluu somestakin tuoda esiin. Somen tarjoamaa viitekehystä ja merkitystä pitäisi vain osata paremmin avata ja suhteuttaa sitä todellisuuteen, joka usein maanantaisin on jotakin muuta kuin viikonloppuisin.

Ilman muuta hallitus voi tällaisen vuoksi olla syntymättä tai myöhemmin kaatua, mutta ei kai ehkä sittenkään enää, kun kerran maailma on tällainen.