Tiistai, 20.11.2018 
Jalmari, Jari
Mielipide

Mielipide: Olen pahoillani, etten ollut vieläkin hankalampi äiti

  • Lukijan kirjoitus

Sanotaan, että äiti tuntee lapsensa. Minulla on ihana tytär. Hän on pohdiskeleva hassuttelija, hän ei koskaan valita turhasta. Alkuvuodesta tyttäreni muuttui: oli väsymystä, lämpöilyä ja päänsärkyä. Lopulta säryt olivat päivittäisiä, mukaan tuli huimaus. Olin huolissani. Ravasimme lääkäreissä. Syytä ei löytynyt. Kokeiltiin migreenilääkkeitä. Ei auttanut, silti ehdotettiin estolääkitystä. Hankala äiti ei suostunut.

Eräänä iltana istuttiin taas Tikkamäellä. Lapsen päätä särki kovasti. Maailma oli vinossa. Mietittiin, ovatko oireet psyykkisiä vai antaako äiti liikaa ruutuaikaa. Hankala äiti kieltäytyi poistumasta, jollei syy oireille selviä, ja vaati pään kuvaamista.

Kuvissa ei näkynyt mitään selittävää. Lapsi jatkoi elämää oireiden kanssa. Äiti pakotti lapsen kouluun. Lapsihan oli lääkäreiden mukaan terve.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Äiti mietti päivittäin: tunnen lapseni, uskon häntä. Äiti toimi kuten ammattihenkilöt sanoivat, vaikka epäilikin. Syötiin kipulääkkeitä. Mentiin keväällä fysioterapiaan. Oireet eivät poistuneet, lapselle sattui useita tapaturmia. Ihana fysioterapeutti kuitenkin uskoi lasta ja äitiä.

Äiti kyseli, onko lapsella paha olla kotona tai koulussa. Varmisteli, ettei lapsi vain keksi oireita. Lapsi sanoi olon olevan aina paha: koskee, ja maailma on vinossa. Äiti uskoi lasta, mutta kätki pelkonsa lapselta. Valehteli lapselleen kaiken olevan kunnossa. Tuli kevät ja kesä. Käytiin Tykkimäen sijaan Tikkamäellä. Käytiin fysioterapiassa. Oireet katosivat.

Alkoi koulu. Oireet palasivat. Epäiltiin vielä tensiopäänsärkyä. Ehdotettiin vahvempaa särkylääkettä. Hankala äiti ei halunnut edes Buranaa – eihän se auttanut. Käskettiin tehdä fysioterapeutin opastamia liikkeitä kotona. Oltiin tehty. Tehtiin lisää.

Alkoi pitkittynyt nuha. Hankala äiti keksi seuraavaksi sisäilmaongelmat. Terveydenhoitaja tapasi lapsen ja näki, ettei kaikki ole hyvin. Reipas lapsi vaihtoi kokeeksi koulua. Siellä ei epäilty lasta. Päänsärky ja huimaus vähenivät. Nuha ja kurkkukipu jäivät. Alkoivat antibiootit.

Väsytti ja turhautti. Oltiin käyty yhdeksän pitkää kuukautta ammattilaisten luona. Äiti vei lapsen vielä yksityislääkärille ja halusi nyt kaiken: Nielunäytteitä. Verikokeita. Kasvojen kartiokeilakuvauksen. Tulosten tultua lapsi operoitiin nopeasti. Lääkäri ihmetteli, että lapsi oli yhä toimintakykyinen, ja sanoi, etteivät löydetyt vauriot synny hetkessä.
Hankala äiti ei ole lääkäri, eikä hän ole pätevä arvioimaan sisäilman laatua. Hankala äiti kuitenkin vaatii, että vanhempien huoli ja lasten oireet otetaan vakavasti. Hän vaatii turvallista kasvuympäristöä lapsille – myös koulussa ja päiväkodissa.

Hankala äiti ei hyväksy oireiden peittelyä lääkkein, hän vaatii lapsille asianmukaisia tutkimuksia ja hoitoa ajoissa. Hankala äiti pelkää, että laiminlyönnistä on tullut laillista.

Tyttäreni. Anteeksi, kun hetkittäin epäilin sinua. Olen pahoillani, etten ollut vielä hankalampi äiti. Muista ajatella itse, pidä puolesi, pyydä anteeksi ja kiitä, kun on aihetta.

Kiitos fysioterapeutti Hiltunen ja terveydenhoitaja Tykkyläinen. Kiitos lääkäri Kellokumpu. Kiitos lääkärit Smirnov, Teittinen ja Terävä. Kiitos henkilökunta leikkauksessa 2.11. ja vastaanottovirkailija 3.11. kello 7.00, kun tulimme sinne päivystyksestä, jossa emme saaneet apua.
Kiitos teille, jotka uskoitte. Ilman teitä en olisi jaksanut olla hankala äiti.

Kirjoittaja: Sanna Tahvanainen

Kirjoitus julkaistiin Karjalaisen mielipidepalstalla 9. marraskuuta.