Keskiviikko, 21.11.2018 
Hilma
Mielipide

Mielipide: Kiusaamiseen ei puututtu Kiva koulu -koulussa

  • Lukijan kirjoitus
  • Mikko Makkonen
Aihekuva Aihekuva

Karjalaisessa lauantaina 7.4. julkaistu yleisönosastokirjoitus ”Kiva koulu -toiminta voi tukea koulukiusaamista” kirvoitti kirjoittamaan oman perheemme tarinan. Tämä tarina on tosi.

Nuoremme siirtyi muutama vuosi sitten alakoulun jälkeen yläkouluun innostunein ja suurin odotuksin. Yläkoulun rehtori kertoi vanhemmille suunnatussa ensimmäisessä vanhempainillassa, että meidän koulussamme ei suvaita minkäänlaista kiusaamista. Lisäksi koulu on mukana Kiva koulu -toiminnassa. Olimme iloisia rehtorin tiukasta suhtautumista kiusaamiseen.

Nuorellamme koulu maistoi ja elämä hymyili. Oli tulevaisuuden toivoa ja haaveita. Kaikki alkoi luisua alaspäin, kun saimme tietää, että nuoremme oli ollut jo pari vuotta yläkoulussa vakavan koulukiusaamisen kohteena, jaksamisensa äärilaidassa koulun siitä meille ilmoittamatta. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Aavistelimme kotona, että kaikki ei ole kunnossa. Oli pahaa oloa ja vatsavaivoja, joihin ei löydetty lääkärissäkään syytä. Olimme tiiviissä viestiyhteydessä koulun kanssa. Kouluterveydenhoitajalla oli aina kiire (oli rokotuksia ja uusien kouluun tulevien oppilaiden terveystarkastuksia), eikä hänellä ollut aikaa tavata nuortamme. Koulukuraattori haukotteli palaverissa ja kaikesta näki, että asia ei olisi voinut häntä vähempää kiinnostaa.

Koulupsykologi kertoi, ettei ollut kuullut tapauksesta mitään ja kehotti antamaan nuorelle aikaa ja rauhaa.

Rehtori ei antanut meidän tavata kiusaajaperheitä. Hän oli sitä mieltä, että koulu hoitaisi itse asian Kiva koulu -järjestelmän mukaisesti. Luokanvalvoja patisti nuorta sanoilla ”kasvata paksumpi nahka”, ”yläkoulu loppuu kohta – koeta jaksaa” ja ”se on vain voi, voi...”.

Kun keskustelimme luokanvalvojan kanssa eräästä kiusaajasta, hän totesi, että kyseessä on kaveri, jolle kukaan ei mahda mitään. Eivät vanhemmat, muut aikuiset eivätkä opettajat, hän nyt vain on sellainen kaveri, jonka kiusaamista pitää vain sietää! Koulun asenne oli: kiusattu väistyköön – annetaan tilaa kiusaajille!

Kiusaaminen jatkui, ja tilanne eskaloitui nuoremme itsetuhoisiin toimiin. Yhtäkkiä tavallinen, työssäkäyvä, asiansa hoitava perheemme oli sosiaalityön, lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkaana. Täysin yllättäen ja pyytämättä. Nuorellamme todettiin koulukiusaamisen aiheuttama masennus, ja hän joutui osastohoitoon. Osastolla nuoremme kysyi: ”Miksi minä joudun olemaan täällä? Eikö kiusaajien kuuluisi olla täällä?”

Entäpä kiusaajat? He saavat jatkaa kiusaamistaan ja etsiä uuden uhrin, todennäköisesti edes tietämättä, mitä ovat nuorellemme aiheuttaneet. He eivät ole millään tavalla joutuneet vastuuseen. Koulu on suojellut heitä ja heidän perheitään.

Ainoa henkilö koulussa, joka on ollut pahoillaan nuorellemme tapahtuneista asioista, on ollut kouluterveydenhoitaja. Hän sanoi eräässä keskustelussamme, että nuoremme asiat pääsivät etenemään liian pitkälle. Näin ei olisi saanut käydä.

Kukaan muu koulun henkilökunnasta ei ole edes pahoitellut tapahtunutta. Saati, että koulun toimintamalleja olisi muutettu tapahtuneen jälkeen. Suorastaa pelottaa ajatella, mitä seuraavalle kiusaamisen uhrille voi samassa koulussa tapahtua.

Herää kysymys: Onko niin, että Kiva koulu -toiminta oikeasti edistääkin kiusaamista eikä estä sitä?

Näinkö meille täällä aina käy

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.