Keskiviikko, 14.11.2018 
Iiris
Mielipide

Mielipide: Äitiä on ikävä – äidillä on ikävä

  • Lukijan kirjoitus
  • Armi Salonen

Äitienpäivänä moni meistä saa leipoa äitienpäiväkakun ja viettää aikaa äidin kanssa.

Vastaanottokeskuksissa asuu paljon nuoria, joiden elämää leimaavat koti-ikävä, epävarmuus, pelko, pienet toivonpilkahduksetkin. Myös he muistavat äitejään, jotka ovat maailman toisella laidalla. Jotkut heistä voivat soittaa perheelleen, toisten perheet ovat tietymättömissä, joidenkin vanhemmat ja sisarukset ovat kuolleet tai kadonneet pakomatkan aikana.

En tiedä mitä teet äiti kulta. / Nyt olen todella kaukana / sinun halauksesta. / Et tiedä kuinka paljon nyt tarvitsen sinun halausta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Turvapaikanhakijanuoret yrittävät pitää yllä optimismia ja kertoa kotiväelleen, että kaikki on hyvin. Moni ei tohdi kertoa, että turvapaikkaa ei tullut. Myös kotiväki yrittää säästää paossa olevaa nuorta huonoilta uutisilta. Nuoret kantavat vastuuta perheistään. Jos joku heistä on löytänyt työtä, hän lähettää rahaa kotiin.

Äiti haluan mennä pois maailmasta, / mutta sinua takia en voi tehdä sitä. / Äiti, voi äiti, minua pelottaa ilman sinua.

Kulttuureissa, joista turvapaikanhakijat tulevat, perhe- ja sukuyhteys on kiinteä. Yksin Eurooppaan ajelehtineiden nuorten äiti-ikävä on musertava. Moni on onneksi löytänyt tukihenkilökseen Suomi-äidin. Mutta oma äiti – hän on korvaamaton.

Voi rakas äiti milloin voin olla sinun kanssasi. / Toivon että nähdään pian. / Minullakin tosi paljon ikävä sinua rakas äitini. / Joku päivä voimme nähdä toisiamme.

Runo-osuudet on kirjoittanut 19-vuotias afgaaninuori Seyed, joka on ottanut suomen kielen haltuunsa reilun kahden ja puolen vuoden aikana ja kirjoittaa tekstejä kotimaasta ja pakolaisuudesta.

Kaarina Heiskanen

Turvapaikanhakijanuorten vapaaehtoinen tukihenkilö