Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma
Mielipide

Mielipide: Unohtuuko sote-uudistuksessa pitkäaikaissairas?

  • Lukijan kirjoitus
  • Kimmo Kirves
Arkistokuva Arkistokuva

Kohta 40 vuotta perusterveydenhuollossa toimineena olen huolestuneena seurannut sote-uudistuksen etenemistä. Nyt myllerretään koko sote-maisema, eikö vähemmällä olisi selvitty?

Suomi käyttää terveydenhuoltoon vajaa 10 prosenttia kansantuotteesta. Tämä on OECD-maiden keskitasoa. Rahalla saadaan maailman pienin lapsikuolleisuus, toimiva neuvolajärjestelmä, osaava erikoissairaanhoito ja paljon muuta.

Asiakkaat ja potilaat ovat varsin tyytyväisiä saamiinsa palveluihin, vaikkakin perusterveydenhuollossa on ongelmia vastaanotolle pääsyssä. Ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että perusterveydenhuollon kehittäminen, erityisesti sen resursointi, on ollut puutteellista. Myös perussosiaalityö ja sen merkitys ongelmien ennaltaehkäisyssä on unohdettu.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kuten tiedämme, tavallisimmat sairaudet ja sosiaaliset ongelmat ovat tavallisimpia ja ne on kyettävä hoitamaan perustasolla, lähellä ihmistä. Eikä suinkaan maakuntatasolla, kuten nyt suunnitellaan jatkossa tehtävän.

10–20 prosenttia kansalaisista käyttää 80 prosenttia palveluista. Suuri osa näistä palvelujen käyttäjistä on moniongelmaisia, mahdollisesti useita sairauksia sairastavia henkilöitä, jotka tarvitsevat ennen kaikkea kunnollista, pysyvää potilas–lääkäri-suhdetta.

He tarvitsevat usein myös monipuolista sosiaalipuolen apua.  Erityisesti luotettavaa, asioihin perehtyvää, kiireetöntä kotihoitoa. Nykyinen ja koko ajan yleistyvä kotihoidon kiire, minuuttiaikataulu ja kellokorttisysteemi eivät todellakaan vastaa kysyntää eivätkä pysty tarjoamaan kotihoidon asiakkaiden tarvitsemia palveluja.
Viime kädessä huonosti hoidetut perustason ongelmat kaatuvat erikoissairaanhoidon kontolle.

Asiakkaan ja potilaan kiireettömästä kohtaamisesta, voidaan tässä myllerryksessä vain unelmoida.

Oma, hoitava lääkäri on ensiarvoisen tärkeä sekä potilaan hyvinvoinnin että hoidon kustannusten hallinnan kannalta. Vain omalla hoitavalla lääkärillä on kokonaisnäkemys potilaan kokonaistilanteesta ja hoidon tarpeesta.

Omalääkäri tuntee potilaansa, heidän elinympäristönsä ja sairautensa. Hän ymmärtää ja osaa paneutua potilaansa ongelmiin. Hän haluaa ja useimmiten myös osaa auttaa ongelmien ratkaisussa.

Sote-uudistus on hyvä, jos se pystyy turvaamaan jokaisella pitkäaikaissairaalle omalääkärin.

Toivon tätä, mutta pelkään pahoin, että käy kuten Keski-Karjalan surullisenkuuluisan Helli-liikelaitoksen aikoihin. Potilaalla saattoi olla 10 reseptiä, jotka olivat 9 lääkärin kirjoittamia. Ohjeena oli ottaa tarvittaessa yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Tai että potilaalla oli 16 käyntiä saman päänsäryn takia, ja vasta 17. käynnillä hän sai lähetteen lisätutkimuksiin.

Valinnanvapaus on periaatteena hieno asia, mutta kuinka moni pitkäaikaissairas, monivammainen jaksaa tai käytännössä kykenee valitsemaan oikean palveluntuottajan?

Entä kykeneekö valittu palveluntuottaja hoitamaan kokonaisvaltaisesti moniongelmaisen asiakkaansa ja potilaansa sairauksien ennaltaehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja hoidon seurannan? Kuinka paljon tämän rinnakkaisen toiminnan pystyttäminen maksaa ja onko se kustannusten kannalta ollenkaan järkevää?
Siispä, miksi myllertää koko järjestelmä, jos selvittäisiin ongelmakohtien korjaamisella? Kannattaisiko edetä pienin askelin?

Luodaan ensin toimiva omalääkäri-järjestelmä ja vahvistetaan perussosiaalityötä. Tämä onnistuu lisäämällä panostuksia ja resursointia perustasolle, siis kunnan perussosiaalityöhön ja perusterveydenhuoltoon, terveyskeskuksiin. Lisätään sinne käsiä. Lisätään osaamista kunnassa tehtävään kokonaisvaltaiseen terveydenedistämistyöhön.

Pitämällä perusasiat kunnossa ja niitä kehittämällä koko sote-kentän myllerrys on tarpeeton.

Tapio Hämäläinen

kunnallisneuvos

terveyskeskuslääkäri

valtuuston toinen varapuheenjohtaja (vas.)

Rääkkylä