Keskiviikko, 21.11.2018 
Hilma
Mielipide

Mielipide: Saimaanlohen salapyynnin pitäisi soittaa hätäkelloja

  • Lukijan kirjoitus
  • Samuli Kuittinen
Tämä emokala pyydettiin luvallisesti vuosi sitten Kuurnan kanavalla. Tämä emokala pyydettiin luvallisesti vuosi sitten Kuurnan kanavalla.

Lieksanjoki on nykyhallituksen yksi luontopolitiikan kärkikohteista, ja alueella onkin tehty yhteistyössä eri toimijoiden kanssa jo merkittäviä toimenpiteitä järvilohen ja taimenen pelastamiseksi sukupuutolta (Karjalainen 26.8.). Kärkihankejaksolla vuosille 2016–2018 alueelle on jo investoitu tai tullaan investoimaan noin 800 000 euroa yksityisiä ja julkisia rahoja.

Nämä kaikki toimenpiteet tähtäävät Pielisestä nousevien järvilohien ja taimenien kutukalojen määrän nousuun.

Samalla kun hallitus tukee uhanalaisten kalojen elinympäristön parantamista, tietyissä piireissä hiljaisesti hyväksytään niiden salakalastaminen. Tiedossani on useampia tapauksia, joissa poliisin suorittama esitutkinta on vielä kesken.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Yksi tapauksista on mittaluokaltaan todella merkittävä. Siinä kaupallisen kalastajan epäillään kalastaneen kymmeniä uhanalaisia kaloja. Mikäli tutkittava asia on totta, olen vähintäänkin hämmentynyt.

Kyseinen teko on erittäin haitallinen paitsi uhanalaisille lajeille, myös kärkihankkeen tuloksellisuudelle ja alueella jo nyt toimivalle erinomaiselle yhteistyölle.

Salakalastuksella tuhotaan kaikki ponnistukset ja rahalliset panostukset sekä valvonnan tai lakiuudistuksen kautta saadut tulokset. Teko ei ole nykyaikana millään tavoin puolusteltavissa. Jokaisella kudulle nousevalla kalalla on erittäin iso merkitys koko kannan säilyttämisessä.

Viime syksynä suoritetussa emokalapyynnissä saimme Pielisjoen Kuurnan kanavalta ennätysmäärän, noin 250 uhanalaista järvilohta tai -taimenta. Näistä lypsyn jälkeen siirrettiin merkittävä osa myös Lieksan vesistöihin.

Mikäli salakalastuksen annetaan jatkua entisellään, voi hyvällä syyllä kysyä, onko emokalojen siirrot näihin vesistöihin edes järkevää toimintaa.

Olisikohan yhteiskunnankin toiminta aktiivisempaa, mikäli joku olisi tappanut 50 saimaannorppaa 50 saimaanlohen sijaan?

Saimaannorpalle on määritelty arvoksi noin 10 000 euroa. Mikäli toimenpidealoitteeni eduskunnassa uhanalaisten kalojen arvon määrittelemiseksi toteutuu, kuten ministeri on jo lupaillut, voi saimaanlohenkin arvoksi tulla tuhansia euroja.

Vasta sittenkö huomaamme, miten upea kala vesistöissämme elää? Vai huomaammeko sen vasta sitten, kun sitä ei enää ole? Nykyinen sukupolvi asian päättää.

Kari Kulmala

Saimaan lohikalojen ystävät ry, puheenjohtaja

kansanedustaja (sin.)