Perjantai, 14.12.2018 
Jouko
Mielipide

Mielipide: Sanallinen todistus ei hyvä

  • Lukijan kirjoitus

Mielestäni uusi vuonna 2016 tullut opetussuunnitelma on arvioinnin kannalta todella huono. Opiskelen kahdeksannella luokalla Joensuun normaalikoulussa, ja uuden opetussuunnitelman arviointi ei motivoi minua – eikä kyllä monia muitakaan – opiskelemaan.

Koulussamme käytämme nyt sanallista arviointia ja kolmiportaista arviointiasteikkoa. Saatat juuri nyt ihmetellä, että mikäs tämä “kolmiportainen arviointiasteikko” on? Nämä kolme porrasta, orastava, kehittynyt ja edistynyt, korvaavat entisen numeerisen arvioinnin (4–10).

Tämä ei mielestäni kerro juuri mitään oppilaan opiskelusta. Joensuun normaalikoulu haluaa kannustaa oppilasta opiskelemaan ja pitämään opiskelua todenmukaisena. Mutta tällä sanallisella arvioinnilla todenmukaisuus on vaakalaudalla. Mielestäni portaita on aivan liian vähän.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kouluni pyrkii siihen, että keskittyisimme itse opiskeluun, emmekä vain ja ainoastaan tuloksiin. Mielestäni tämä ei tuo sitä hyvyyttä, mitä haettiin.

Yhä useampi menettää intoaan kouluun, sillä numero todistuksessa on monille kuin palkka ahkeran opiskelun jälkeen.

Mielestäni itsessään sanallinen palaute on hyvää, mutta ongelmana on vaan noiden asteikoiden vähyys ja sitä kautta liika positiivisuus.

Opetussuunnitelmassamme on yhtäläisyyksiä kuin Ruotsin opetussuunnitelman kanssa. Ruotsissa yhä harvempi opiskelija haluaa ruveta opiskelemaan juuri opettajaksi.

Tämä johtuu siitä, että opettajillakin alkaa mennä into opettaa, sillä arviointivaihtoehtoja ei ole paljoa.

Lisäksi oppilailla ei ole välttämättä enää yhtä kovat tavoitteet. Parhaan arvosanan saamiseen ei tarvita niin yhtä kovaa työtä kuin numeerisella asteikolla arvioitaessa.

Joitain tämä voi motivoida, mutta minun omien kokemusteni mukaan monella motivaatio on mennyt vain huonompaan päin.

Neljännellä ja viidennellä luokalla sain numerotodistuksen ja luonnollisesti keskiarvon. Tämä tapahtuikin ennen vuotta 2016. Olin neljännellä luokalla todella innoissani ensimmäisestä numerotodistuksestani, sillä se kertoi hyvin realistisesti, miten oma opiskeluni sujuu.

Viidennellä halusin parantaa arvosanojani, ja palkka hyvästä työstä oli saavutettu numeronkorotuksella.

Joensuun normaalikoulussa arviointi on sanallista vuosiluokista 1.–7. ja numeerista vasta kahdeksannen luokan keväällä ja yhdeksännellä luokalla. Tässä tulee ongelmaksi tuo todenmukaisuus.

Seitsemännelle luokalle asti kannustetaan ja kahdeksannen luokan päätteeksi saadaan selville, missä oikeasti mennään. Kaiken lisäksi Joensuun kaupungin kouluissa oppilaat saavat numerotodistuksen kouraan jo neljännen luokan keväällä, joka tarkoittaa sitä, että emme ole tasa-arvossa muiden koulujen kanssa. Mitä tämä on?

Ymmärtääköhän nuori norssilainen missä mennään? Minun mielestäni numeroiden saaminen tuo oppilaan opiskeluun realistisuutta. Sanallinen arviointi jättää paljon enemmän tulkinnan varaa.

Onko kahdeksannen luokan päättävällä oppilaalla tarpeeksi aikaa ymmärtää aivan uusi ja realistinen numerotodistus, ja tarvittaessa parantaa arvosanojaan päästäkseen haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan?

Tietävätkö vanhemmat oman lapsensa tilanteen juuri jatko-opintoja varten?

Silti, ymmärrän, että hyväähän tällä vain haetaan. Asiat eivät ole vain mennet niin kuin ehkä aluksi suunniteltiin. On hyvä, ettei tuijoteta liikaa numeroita, aseteta paineita ja ajatella että oppiminen on sama asia kuin arvosana, mutta kuitenkin koen, että numeerinen arviointi on parempi.

Siksi ehdotan, että palaamme vanhaan tuttuun numeeriseen todistukseen ja arviointiin, joka palauttaisi monien innon ja mahdollisuuden monipuolisiin arvosanoihin.

Matias Hyvönen
Joensuun normaalikoulu, 8A