Maanantai, 10.12.2018 
Jutta
Mielipide

Mielipide: "Minua on myös lähdetty seuraamaan, minulle on raivottu" - Kumpi on lopulta vaarallisempi, susi vai ihminen?

  • Lukijan kirjoitus
  • Jyrki Piiparinen
Metsänpedot eivät mielipidekirjoittajaamme pelota, urbaanit pedot sen sijaan mietityttävät. Metsänpedot eivät mielipidekirjoittajaamme pelota, urbaanit pedot sen sijaan mietityttävät.

Lukijamme Cajsa Caspelund Romppalasta ottaa kantaa jälleen kerran vellovaan susikeskusteluun. Caspelund ei koe susia tai karhuja uhkaksi liikkuessaan luonnossa koirensa kanssa, vaikka petoja on usein kohdannutkin. Ihmisten kohdalla tilanne on kuitenkin toinen.

"Henrik Rantanen esitti (11.11.) hyvän kysymyksen, kumpi on vaarallisempi – susi vai koira. Itse haluan esittää kysymyksen muodossa kumpi on vaarallisempi – susi tai karhu vai toinen ihminen?.

Olen kohdannut koiria lenkittäessäni sekä suden että karhun, molemmat useampaan kertaan. Olin kävelemässä saksanpaimenkoirani kanssa omalla pihatiellä iltahämärissä, kun koira yhtäkkiä jähmettyi paikoilleen ja katsoi metsään päin. Otin koiraa niskakarvoista kiinni, koska hihnaa ei ollut mukana; olimme vain sadan metrin päässä pihasta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kohta parinkymmenen metrin päästä astui susi. Hetken tiellä seisottuaan ja meitä katseltuaan se otti askeleen meitä kohti (tämän selittänee se, että koirani oli kiimassa ja kyseessä oli yksinäinen urossusi). Koirani alkoi murista, ja muutaman sekunnin kuluttua susi kääntyi takaisin. Missään vaiheessa en kokenut tilannetta uhkaavana.

Erään kerran karhun kohdatessani olin uroskoirani kanssa aamulenkillä. Koira oli jo jonkin aikaa käytöksellään yrittänyt saada minua kääntymään takaisin. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin, ja kappas, ajotielle asteli karhu. Meidät huomatessaan se pysähtyi keskelle tietä toljottamaan.

Pysähdyin. Koirani ei päästänyt ääntäkään vaan seisoi valppaana rinnallani ja tarkkaili, kuten minäkin. Tiesin nuoren karhun kuuluvan pentueeseen,  jonka olimme nähneet aiemmin.

Karhu katseli meitä aikansa, ja sitten sen uteliaisuus näytti vievän voiton. Sillä hetkellä, kun karhu kääntyi meihin päin ja lähti meitä kohti, astuin rauhallisesti mutta päättäväisesti askeleen taaksepäin. Koirani oli edelleen täysin hiljaa, mutta tiesin, että jos karhu lähtisi tulemaan meitä kohti, koira alkaisi varmasti haukkua minua puolustaakseen.

Karhu päätti kuitenkin puolen minuutin jahkailemisen jälkeen seurata perhettään. Itse katsoin viisaammaksi kääntyä koiran kanssa takaisin, koska tiesin karhuemon olevan lähettyvillä.

Olen siis kohdannut ”petoja” useaan kertaan, ja aina tilanne on rauennut samalla tavalla. Mitään vaaratilannetta ei ole koskaan päässyt syntymään, enkä ole kokenut eläimiä uhkaksi itselleni tai koirilleni. Koirat ilmoittavat käytöksellään, kun haistavat pedon; koiria pitää vain osata lukea. Koirat väistävät pedon hajua vaistomaisesti.

Kaksi vuotta sitten olin pimeänä aamuna tulossa koirani kanssa kotiin päin, kun sivutieltä kääntyi auto eteemme parinsadan metrin päässä meistä. Auto pysähtyi, kuski nousi autosta ja katseli meihin päin. Tuossahan ei ollut mitään outoa, joten jatkoin kävelemistä. Kohta kuski kuitenkin avasi takaluukun ja jäi katselemaan meihin päin. Mies hyppäsi takaisin autoonsa ja ajoi pois vasta siinä vaiheessa, kun koirani alkoi haukkua.

Olin liikkeellä mustan koiran kanssa, joten epäilen, ettei mies nähnyt koiraa ennen kuin kuuli haukun. Sen verran kiireellä hän läimäytti auton takaluukun kiinni ja kaasutti muualle.

Mies, joka viime keväänä yritti houkutella minua autoonsa sanoen ”eiköhän me jotain liikuntaa keksitä”, tavattiin syksyllä etsimässä minua. Syytä voi jokainen miettiä. Minua on myös lähdetty seuraamaan, minulle on raivottu, että käyttämäni otsavalo on häikäissyt autoilijaa, ja viikkoa myöhemmin sama ihminen yritti tulla päälleni. En uskalla edes ajatella, mitä olisi voinut sattua, jos paikalla ei olisi ollut muita.

Kerran auto siirtyi minut huomatessaan ajamaan ihan tien reunaviivalla ja vielä teki pienen koukkauksen kohdallani. Kun on liikkeellä kolmen tai neljän koiran kanssa, tuollainen ei naurata."

Cajsa Caspelund - susityttö (ja ilmeisesti hyypiömagneetti)