Maanantai, 25.3.2019 
Aija, Aava
Mielipide

Mielipide: Susiyhteydet on jätetty luomatta Ilomantsissa

  • Lukijan kirjoitus
  • Jouni Turunen
Kuvituskuva Kuvituskuva

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin Heikki Pönkkä ja Anna Lehtinen kirjoittivat (27.1.): ”Maakunnassa on lietsottu petovihaa jo pitkään, eikä keskusteluyhteyttä tunnu osapuolten välille löytyvän.”

Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana Timo Helle kehotti moneen kertaan osapuolia löytämään yhteishengen, ja Ilomantsiin perustettiinkin Luonnonystävät-yhdistys, johon liittyi myös metsästäjiä. Heti alkuun muutamat innokkaat luonnonsuojelijajäsenet alkoivat morkata metsästäjiä ja sanoivat, että metsästäjät pannaan nyt kuriin.

Metsästäjät erosivat, ja seura kuoli. Sitä yritettiin myöhemmin elvyttää, mutta se epäonnistui. Siinä olisi ollut tilaisuus yhteyksien luomiselle.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kirjoittelin aikoinaan ahkeraan Karjalaisen Eräpalstalle ja merkitsin nimeni alle ”Luonnonsuojelijametsästäjä”. Luonnonsuojelupiirin silloinen ja myöhempi liitonkin puheenjohtaja vastasi heti samassa lehdessä, että luonnonsuojelijametsästäjä tuntuu hirveältä, mutta onhan niitä työväen ampumaseurojakin. Metsästäjä ei siis voinut olla luonnonsuojelija.

Karjalaisessa kirjoitin, että 1950–60 lukujen vaihteessa suuntautui itärajan takaa valtava susien vaellus Pohjois-Karjalaan, ja sudet tappoivat täällä yli 500 kotieläintä. Luvun tarkistin RKTL:n petotutkijalta Erkki Pulliaiselta ja poliisilta.

Pohjoiskarjalainen kiihkosudensuojelija väitti kirjoitukseni pötypuheeksi ja todisteli, että vain muutama kotieläin joutui silloin susien saaliiksi. Eipä tuollaiseen ollut aihetta edes vastata.

Sama henkilö julkaisi paljon muitakin samansisältöisiä ”todisteita”. Valheellinen susien puolustelu on omiaan aiheuttamaan kränää sudensuojelijoita kohtaan, ja se siirtyy sitten susiin. Edellä mainittu totuudenmukainen kirjoituksenikin tuomittiin susivihan lietsomiseksi.

Joidenkin mielestä meidän pitäisi suhtautua suteen samoin kuin muinaisegyptiläisten pyhään aapishärkään, josta ei saanut mainita yhtään ainutta pahaa sanaa eikä ajaa mistään pahanteosta pois. Ilomantsissa laiha, nälkiintynyt susi kuljeskeli pitkään päivälläkin pitkin kirkonkylän raitteja ja pihoja, kunnes saatiin poliisilta lupa sen karkottamiseksi.

Olen kuvannut 30 vuotta suurpetoja ja oppinut kunnioittamaan niitä, mutta katson oikeudekseni ja jopa velvollisuudekseni kertoa totuudenmukaisesti myös niiden aiheuttamista tuhoista ja haitoista varsinkin syrjäseutujen asukkaille. Se ei ole susivihan lietsomista vaan totuuden julistusta.

Luonnonsuojeluliiton nuoret perustivat aikoinaan susiryhmä, tulivat heti Ilomantsiin ja pitivät tiedotustilaisuuden, johon menin metsästystoverini kansa aikomuksenani liittyä ryhmään. Molemmat olimme ampuneet suden.

Kun astuimme sisään, kuului kuin kuorolausuntana: ”Nyt tulivat murhamiehet.”

Riku Lumiaro piti pitkän esitelmän muistaen tämän tästä moittia räikeästi metsästäjiä. Hänen mielestään ei täällä ollut ainuttakaan sutta.

Susilauma nautti samaan aikaan saalistamansa hirven raatoa viiden kilometrin päässä. Siinäkin olisi ollut tilaisuus yhteyksien luomiseen  Halut ryhmään liittymisestä kaikkosivat.

Lumiaro nimitettiin sittemmin Luonnonsuojeluliiton petovastaavaksi, ja metsästäjien panettelu jatkuin liiton nimissä.

Oliko se keskusteluyhteyden luomista?

Saman ryhmän kymmenkunta jäsentä pyysi myöhemmin lupaa saada tulla erämaa-asunnolleni katselemaan susivideoitani ja keskustelemaan kokemuksistani susista.

Lumiaro ei ollut mukana, ja yhdessäolostamme muodostui erittäin lupsakka ja henkevä. Se oli yhteyksien luomista.

Katselen vieraskirjaani selatessani ryhmän nimikirjoituksia haikein mielin.

U. Pekka Kinnunen

luonnonsuojelijametsästäjä

Ilomantsi